lauantai 31. tammikuuta 2015

Smoothie päivässä, parhaina kaksi - olo tulee paremmaksi!

Kerroin viime postauksessa, kuinka oloni on muuttunut syötyäni noin vuoden verran smootheja. Eräs tärkeä seikka unohtui mainita hyvistä vaikutuksista: sen lisäksi, etten enää niin usein näytä äitiysneuvolan asiakkaalta, on positiivisia vaikutuksia huomattavissa myös vatsan toiminnassa! Se toimii! Hyvä olohan lähtee usein suolistosta - se yleensä opitaan vähän kantapään kautta.


Arkinen smoothie syntyy yleensä näistä: banaaniaavokadoa, kylmäpuristettua kookosöljyätyrnejäherukoita, puolukoita tai mustikoita, luomuraakakaakaorouhettaluomupähkinöitä tai -manteleitasiemeniä vaihdellen (esim. pellavarouhetta, kuorittuja sesamin- tai auringonkukan siemeniä), kauramaitoa (kookos- tai mantelimaito sopii myös), hyppysellinen hyvää suolaa, vaikkapa ruusu- tai himalajansuolaa. Joskus hemmottelen itseäni ja ostan erikoisempia hedelmiä, vaikkapa mangon. Siitä tulee ihana raikas maku, tosin meidän lasten mieleen se ei ole. Maustamaton jogurtti jatkaa toisinaan hyvin smoothieta, jos tuosta lasista haluaa vielä riittoisamman satsin. Alkuun käytin paljon turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia, mikä tekee banaanin ja avokadon ohella koostumuksesta pehmoista ja ikäänkuin kermaista. Banaani on smoothieni perusosa, siitä saa juuri sitä mukavaa koostumusta ja luontaista makeutta. Lisäsokeria ei tarvita. Ei haittaa, vaikka banaanit olisivat kuinka tummia ja kypsiä, smoothieen voi käyttää hyvin ylikypsät pötkylät. Vinkiksi myös, että jos satut joskus hamstraamaan banaaneja liikaa, voit laittaa kypsät kuoritut banaanit pakastimeen! Kannattaa ehkä pilkkoa paloiksi, jolloin ne on helpompi lisätä soseutettavaksi. Etenkin kuumana kesänä varsin toimiva vinkki, jos haluaa todella raikasta ja kylmää herkkua hellepäivän viilennykseksi.

Kookosöljystä tulee hyvä maku ja siitä saa myös lisäenergiaa. Lapset sanovat sitä valkosuklaaksi, se on heidän mielestään hyvää! Itsellekin on siihen tullut ihan himo. Minä lisään kookosöljyä klönttinä yleensä suoraan purkista, senhän voi myös lämpimässä vedessä lämmittää juoksevaksi. Öljy sekoittuu ihan hyvin sauvasekoittimella, kun sen laittaa lasiin ainesten puoleen väliin, ettei se jämähdä suoraan sauvasekoittimeen. Pakasteiset aineet kannattaakin lisätä vasta öljyn sekoittamisen jälkeen.

Luomu-saksanpähkinöitä, luomumanteleita ja cashew-pähkinöitä, luomuraakakaakaorouhetta, kylmäpuristettua luomukookosöljyä, kuorittuja auringonkukansiemeniä, tyrnejä. 





Kun teen vain itselleni, kokeilen tuhdimpia makuja, kuten inkivääriä tai kurkumaa. Vihersmootheja en ole vielä kokeillut, en halua aiheuttaa mitään kammoa noille pojille. Toki ottaisin mielelläni vastaan sellaisenkin ohjeen, mikä sopisi lastenkin makumaailmaan. Smoothieni ovat lusikoitavia, ei niinkään juotavia. Täyttäviä ne ovat myös. Pärjään hyvin ruokatuntiin asti puolikkaalla tuopillisella. Lapset syövät usein myös leipää smoothien lisäksi, mutta toisinaan on kipollinen niin täyttävää, etteivät muuta jaksa.

Litran kookosöljypurkki toimii hyvin sekoitusastiana.

Kun näitä sekoituksia nyt on tullut tehtyä melkein joka aamu, olen mielestäni oppinut aika nopeaksi. Aikaa ei juuri mene enempää kuin leipien tekoon ja syömiseen. Kun muistan, laitan aamupalan alulle jo illalla. Mantelit ja pähkinät on hyvä liottaa etukäteen, jolloin niistä myös imeytyy paremmin kaikki hyvä. Eli laitan ne jo valmiiksi lasin pohjalle kauramaidon kanssa. Myös pellavarouheesta tulee hyvä vatsaa hellivä hyytelö, kun sen laittaa likoomaan jo edellisenä iltana. Valitettavasti en muista tehdä tuota toimenpidettä kovinkaan usein.

Jauheiden kokeilu on jäänyt vielä vähän toissijaiseksi. Carob-jauhetta ostin tarjouksesta, mutten ole vielä kokeillut sitä. Puhdistamon riisi-proteiinijauhetta olen silloin tällöin lisännyt joukkoon, mutta siinä on aika erikoinen suutuntuma. Olenkin laittanut sitä ihan todella vähän sekoitusten joukkoon, lähinnä itselleni.

Saapa nähdä, kuinka kauan tuntuu hyvältä tehdä näitä sekoituksia. Luulisi että vuodessa olisi jo kyllästynyt, jos olisi kyllästyäkseen. Alkuinnostuksessa tein sekoituksia jopa pari kertaa päivässä, toisinaan vieläkin viikonloppuisin. Uusien ainesosien keksimisellä puuhaan saa vaihtelua. Vielä en ole keksinyt sellaista sekoitusta, mikä olisi hyvä nauttia iltasella ilman puoleen yöhön kukkumista. Onhan noissa sekoituksissa aikamoinen energialataus. Ehkäpä kehoni kertoo minulle mitä tarvitsen, jos vain osaan kuunnella!

Onko sinulla jokin erityisen hyvä resepti - kerro minullekin :)

Kippis!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Tykkään smootheista kuin hullu puurosta!

Olen ollut aina oikea leipäsyöppö. Aamiaiseksi hujahti kevyesti neljäkin voileipää, sama homma iltapalaksi. Ei siitä koskaan kovin hyvä olo tullut, mutta tykkään leivästä ja olen aina syönyt niin. Puuron syöntiä en ole ikinä ymmärtänyt, koska se ei minulla pidä nälkää poissa tuntia kauempaa. Ihmettelenkin ihmisiä, jotka niin ylistävät kunnon aamupuuron tuomaa voimaa. Jostainhan se sanonta tulee, "tykkää kuin hullu puurosta"... Ehkä se sitten toimii joillakin. Lapsille toki toisinaan keittelen kaurapuuroa. Leivän honttaamisesta saattoi minulla vatsa välillä kipuilla ja varsinkin turvota. En ehkä tajunnut aiemmin edes yhdistää vatsan pömpötystä siihen mitä söin. Aamulla piti sitten vain valita ylle jotain armollisesti laskeutuvaa. Nyt olen noin vuoden verran syönyt aamiaiseksi pääsääntöisesti smoothien. Olo on ihan erilainen.

Osallistuin hiukan reilu vuosi sitten Lumo-puodin smoothiekurssille, jossa neuvottiin tekemään ihan erilaisia makusekoituksia, mihin olin tottunut. Aiemmin olin tehnyt lähinnä vain jätskipirtelöä tai vaihtoehtoisesti lapsille välipalaksi mustaherukka-banaani-jogurttipirtelöä. Nyt puhuttiin superfoodeista ja öljyistä, jauheista, monenlaisista terveysvaikutuksista ja varsinkin laadusta. Kurssilla kokeiltiin lämpimiä ja kylmiä versioita, kaikenlaisia minulle ihan uusia juttuja. Ja PAM, jäin ihan koukkuun. Siitä lähtien aloin tehdä smootheja melkeinpä joka aamu. Niinä leipäaamuina, kun en tuota herkkua tee, olo on ihan huomattavasti omituisempi. Vatsa turpoaa ja fiilis on jotenkin ihan tunkkainen, ehkä jopa janoinen. Tuntuu, ettei elimistö ole herännyt kunnolla. Sellaisina päivinä saatan tehdä smoothien väli- tai iltapalaksi paikatakseni tilannetta. Kyllä minä leipääkin syön välillä, mutta en voi syödä sitä samoja määriä kuin ennen, ellen ole valmis vatsanvääntelyihin.

Mango-avokado-tyrni

Teen aamusmoothien yleensä isoon oluttuoppiin sauvasekoittimella, siitä riittää lapsillekin pienet lasilliset. Myös isompi kookosöljypurkki on todella kätevä sekoitusastia, jos haluaa riittoisamman satsin. Tehosekoittimen käytöstä olen kokonaan luopunut, sitä on niin tylsä putsata. (Silläkin saattaa olla vaikutusta, että sekoittimemme ei ole ihan tiivis. Onnistuin ensimmäisellä käyttökerralla hienontamaan myös tiivisterenkaan ja söin sen. "Vararengas" ei ole koskaan istunut ihan täydellisesti).  Jossain vaiheessa pienin kieltäytyi syömästä näitä kokonaan, vaikka vaihtelin makujakin. Muutaman kuukauden tauon jälkeen hän sanoi taas haluavansa "sitä ihanaa smuutia". En ole uskaltanut tuputtaa, ettei tule täydellistä stoppia. En tiedä parempaa tapaa ujuttaa pojille niin paljon tehokkaita luontaisia vitamiineja. Lapsemme eivät ole ronkeleita, mutta eivät hekään sentään sellaisenaan syö tyrnejä, herukoita, avokadoa ym. superterveellistä. Smoothien joukossa ne menevät ihan huomaamatta. Happamanlaiset marjatkin tulee nyt paremmin käytettyä, kun aiemmin ne ovat tavanneet unohtua pakastimen perukoille.

Uskon, että meidän kaikkien vastustuskyky on nyt huomattavasti aiempaa parempi. Uskaltaako sanoakaan, mutta yleensä tähän tammikuuhun mennessä on jo kyllä rampattu kuureja hakemassa poskiontelo- ja korvatulehduksiin ja nuhaa kärsitty jo useampi kuukausi. Vastustuskyvyn koheneminen tapahtuu kuitenkin aika hitaasti. Vaikka aloitin vitamiinitankkauksen jo marraskuussa 2013, olin todella flunssainen ihan koko syys- ja talvikauden. Ennen smoothievillitystäni en myöskään tajunnut, että marjoja pitäisi syödä myös ihan itse, eikä varjella niitä pakastimen syvyyksissä vain lasten puuro- tai kiisselimarjoina. Terveestä äidistä on paljon enempi iloa lapsillekin.


Viime kesänä teki vähän tiukkaa, kun merellä ei tuo smootheilu onnistunut niin hyvin. Välillä herkuttelin mössöllä, johon laitoin banaania pilkottuna, kookosöljyä, bulgarianjogurttia, pähkinöitä ja hunajaa. Mutta ei se ollut yhtään sama juttu, siitä puuttui koostumus, raikkaus ja oikea lämpötila.

Suosittelen kokeilemaan smootheja aamupalana, varsinkin jos leivän mussuttaminen tuo ikäviä olotiloja tai on tarvetta tankata vitamiineja. Jos mietit, ettet mitenkään ehdi, voisit ajatella asian niin, että päätät arvostaa itseäsi ja olla laadukkaan ja terveellisen aamupalan arvoinen. Vaikka sitten heräämällä ihan pikkuisen aiemmin. Smoothien kanssa voit tietysti syödä myös leivän, jos haluat. Se ei mitenkään vähennä vitamiinipommin voimaa. Värikkäiden marjojen ja hedelmien käsittely aamutuimaan on myös hyvä ja iloinen herätys kurttuisille päästäisen silmille.

Millä reseptillä sinä lähdet aamulla liikenteeseen?


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Jäänsärkijät aarrejahdissa

Metsä, lapset ja mielikuvitus. Siitä ei voi syntyä kuin seikkailu. No, yhdistetään siihen vielä ripaus vanhempien huonoa suuntavaistoa, eikä seikkailua tarvitse edes kovasti kuvitella.

Lähdimme pienelle extempore-kävelylle lähimetsään. Ajatuksella, että käydään vain vähän kurkkaamassa miltä metsä näyttää aurinkoisena päivänä; jospa lapsetkin saisivat vähän enempi tutkailtavaa mitä oma piha tarjoaa (ts. meno jäisellä pihalla yltyi vähän turhan villiksi). Lähimetsämme on aivan upea paikka, siellä mutkittelee polkuja ristiin rastiin ja osa poluista on merkittyjä luontopolkuja. Metsä on syksyllä mahtava herkkuaitta marjoineen ja sienineen. Luonto on todella monipuolista ja vaihtelevaa niin lajistoltaan kuin korkeuseroiltaan. Aivan huikea paikka hyvän mielikuvituksen omaaville ritareille, supermiehille ja ninjataistelijoille. Meidän retkemme ei ollutkaan hiljaisimmasta päästä.

Jäätyneet lammet ja pikkulammikot olivat pojista myös aivan vastustamattomia; joka jääkuviosta olisi pitänyt ottaa kuva ja kaikkia piti yrittää rikkoa. Hiukan jopa kauhistuttaa tuo pikkupoikiin sisäänrakennettu into jäiden rikkomiseen ja heikoillekin jäille menemiseen. Kieltoja järven ja lampien jäälle menemisestä saikin toistaa useamman kerran.

Vaikkei tuohon metsään varsinaisesti oikein voi eksyäkään, onnistuimme kuitenkin menemään polkuja jotenkin niin siksakkia, että retkemme kesti lopulta liki puolitoistatuntia. Kukaan ei silti valittanut etteikö jaksaisi loppuun asti. Pojilla oli kainalot täynnä keppejä, jäätä, jääpuikkoja ja muita aarteita, joita uskosti yrittivät kantaa koko matkan. Minäkin kannoin koko reissun mukanani haravaa, jonka pienin halusi välttämättä ottaa mukaansa mahdollisten aarteiden haravointiin...

Ensi kerralla otamme eväät, ehkä myös viitat ja naamiot! Ja laitamme kotioven lukkoon, eihän koskaan tiedä miten pitkä reissusta tulee...








Lunta maassa?






torstai 15. tammikuuta 2015

Kaverikarkki väijjyy konvehtirasiassakin

Kaikissa karkkisekoituspusseissa ja suklaarasioissa on aina jokin karkki, josta ei itse pidä. Sen nimi on kaverikarkki - sen voi antaa kaverille.

Oli pakko ottaa kuva ihan klassisesta keissistä, konvehtirasiasta.

Miksi niihin laitetaan ne kamalat ällömakeat marmeladikonvehdit, joita ei kukaan halua! Haluaisin järjestelmällisesti syödä yhden kerroksen kerrallaan, mutta on ihan pakko rikkoa maailmanjärjestys ja kuin varkain siirtyä jo alakertaan oikeasti hyvien konvehtien pariin. Siinä ne viimeiset kaverikarkit sitten lopulta pyörivät, eikä niitä syö kukaan. Aikuinen.

Ehkä maailmassa on vielä toivoa. Annoin poikani valita täydestä kerroksesta yhden konvehdin, luin vielä hänelle mitä ne sisältävät. Ja kuinka ollakkaan, hän valitsi vadelmamarmeladikonvehdin.

Myönnettäköön myös yksi pieni retkahdus. Vannoin itselleni kautta vatsan ja reiden, etten mene joulun jälkeen kauppareissullani lähellekään joulusuklaaosastoa. Eihän pieni ihminen voi isomman edessä yhtään mitään, kun hyllyt ovat täynnä joulusuklaita puoleen hintaan. Vaikka ostoskorini oli jo aivan täynnä, mahtui kainaloihin vielä sujuvasti melkoinen määrä suklaata. Jos vaan ihan vierasvaraksi, ainakin ne kaverikarkit...

tiistai 13. tammikuuta 2015

Puutarhan paljasta talvea

Minun innostukseni puutarhan hoitoon loppuu yleensä jossain kohtaa syksyä kuin seinään. Ruukkujen tyhjentäminen ja kantaminen talvisijoilleen on kuin tervanjuontia. Yhtä äkisti tuo kadonnut innostus herää taas kevään kirkkaassa auringossa ja sitten vain toivotaan, että kroppa jaksaa viedä loppuun kaikki ideat mitä pää on kehitellyt.

Syksy oli tällä kertaa armollinen, antaen melkoisen pitkän siirtymän ennen ensimmäistä lunta ja kunnon pakkasia. Taisin saada viimeiset ruukut ja lasten lelut paikoilleen juuri edellisenä iltana ennen lumen tuloa. No, sen jälkeen on lumet sulaneet jo moneen kertaan ja sataneet uudelleen.

Talvipuutarhakin voi toki olla kaunis ja innostava. Talventörröttäjät ja kuuraiset kasvit ovat omalla tavallaan kauniita. Olen yrittänyt suosia pihalla ikivihreitä lajikkeita, jotka tuovat vihreää väriä vuodenajasta riippumatta. Tällaisia ovat mm. alppiruusu, pikkutalvio, mehikasvit ja isorikko. Salviakin on kaunis koko talven, ellei sitä ole syönyt kaljuksi. Eiväthän nekään metrisestä hangesta erotu, mutta lumettomana aikana kyllä. Havuja ei pihallamme kuusta lukuunottamatta enää ole. Taponlehteä olen koittanut saada leviämään, mutta se tuntuu ottavan aikansa.

Kauneus on katsojan silmässä. Nämä kuvat ovat tammikuulta.

Isorikko


Pikkutalvio
Kivipuro on kaunis talviaikaankin.
Alppiruusun lehdet ovat tiukasti supussa, ihan kuin niillä olisi kova vilu.

Näyttää siltä, kuin hommat olisi ihan juuri jääneet kesken, kun lapiokin tuossa vielä
nojailee kuin tauolla konsanaan, Salvian kanssa rupatellen.


Minulla on tällainen omanlainen systeemi itsekylväytyneiden pikkutaimien kanssa. Purkitan niitä ja laitan sijoitukseen milloin mihinkin penkin koloon. Istutuslaatikkokin toimii ihan hyvänä sijoituspaikkana. Tuolla paikalla kasvoi aiemmin herneitä, joten niiltä jäi hyvää tilaa. Helppoja siirtolaisia ovat etenkin laventelit, salviat ja oreganot. Pikkutaimet pääsevät sitten keväällä hieman herättyään uusiin koteihinsa - kenties johonkin uuteen penkkiin, ruukkuistutuksiin tai vaikkapa ystävien iloksi.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Valoa suopursumetsässä

Jouluna satanut lumi oli niin ihmeellistä, että se yllätti kuin talven tulo autoilijat - joka vuosi yhtä suuri ihmetys. Minäkin tein tuolloin pienen kinkunsulatuskävelyn lähimetsän tienoille, hämmästellen valkoisen lumen tuomaa voimaa ja valoa. Suopursumetsä näytti ihmeellisen pumpuliselta ja puiden oksat olivat pehmeän höttölumen peitossa. Tällä viikolla on taas saanut väistellä loskaisia lätäköitä ja kastua vesisateessa. Eikös tämän pitäisi olla tipaton tammikuu?

Lumihattarapilvi männynoksalla.


Ankanräpylöitä?


Aaprotin tuoksuvat oksat jäivät leikkaamatta talteen.
Se oli niin komea pitkälle syksyyn, että sai luvan huiskua tuulessa vielä talvenkin.
Tulisipa pian kunnolla lunta, pääsisi hiihtämään! Ehdittiin juuri kerran hiihtää koko perheen voimin ennen lumen sulamista, ja se oli kyllä niin hienoa. Toivottavasti ei ostettu turhaan pojille uusia suksia, tai sitten täytyy tehdä reissu jonnekin missä on lunta.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Laventeli aateloi pikkuleivät

Joskus on kiva toteuttaa pieniä haaveitaan "sitäkin-olisi-kiva-tehdä-listalta". Joululomalla oli mukavasti aikaa ainakin tällaisille pienille jutuille. Olen kokeillut tehdä jo monenlaista laventeleistani, mutta leivonnassa en niitä juuri ole hyödyntänyt. Inspiraatio laventelipikkuleipiin tuli selailtuani joululehtiä miljoonine herkkuresepteineen. Monessa oli tehty ihania itse tehtyjä leivonnaislahjoja.

Laventelit ovat mielestäni jollain lailla yleviä ja hienostuneita, väriä myöden. Ihan tavallinen murotaikina aateloituikin kukkanuppulisäyksen jälkeen ihan uudelle tasolle. Syötäväksi tarkoitettua laventelia myydään esim. terveys- tai luontaistuotekaupoissa, tavallisista marketeista on varmaan turha etsiä. Minulla on tallessa runsas sato omalta pihalta, joten on mukava keksiä eri tarkoituksia, mihin tuota lempiyrttiäni käyttäisi.

Maistuisiko yrttitee ja laventelikeksi?




LAVENTELI-PIKKULEIVÄT

100 g voita
Vajaa 1 dl sokeria (50 g)
2 ½ tl leivinjauhetta
2 ½ dl vehnäjauhoja
1rkl laventelin kuivattuja kukkia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää vaahtoon. Sekoita joukkoon myös laventelit. Kauli taikinasta levy ja ota muotilla pikkuleipiä. Minä laitoin taikinan hetkeksi kelmun sisälle jääkaappiin. Ei ollut mikään helpoin kaulittava, mutta kun ei yrittänyt liian ohutta, onnistui ihan hyvin. Paista 225 asteessa, kunnes saavat vain aavistuksen väriä reunoille. Taikinasta tuli vain pellillinen, joten tästä satsista raaskin tehdä vain yhden joulutervehdyspussin (osa pipareista ei kestänyt päivänvaloa...). Näiden maku oli mielestäni varsin hurmaava. Kaikkien makuun laventeli ei ehkä ole, sillä se on kuitenkin melko voimakasta ja vaatii hiukan totuttelua.

Nauti hyvässä seurassa, vaikka ihan itseksesi!


torstai 8. tammikuuta 2015

Kuurankukkien jäistä tanssia

Lasiterassi kuvioituu sopivilla pakkasilla aivan taianomaiseksi. Lasit peittyvät jäisillä kuurankukilla. Auringon sopivasti osuessa ne ovat kuin pieniä keijukaisia. Nämä ovatkin tällä hetkellä puutarhan kauneimmat kukkaset. Jäistä taidetta voisi ihailla vaikka kuinka kauan kameran linssin läpi. Jos tarkenisi.






Kuusi viihtyi lasiterassilla hyvin ja näkyi kivasti sisälle lasiovesta. Loppiaisena kuuselle sanottiin kiitos ja hyvästi. Koristeet pakattiin huolella vintille odottamaan seuraavaa joulua.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Behmeitä herkkuja: Brita-kakkua, Brie-kakkua, vaahtokarkkivartaita

Vuosi 2015 tulee olemaan jonkunlainen "muutosten vuosi", joten olikin ihan paikallaan kokeilla minulle ihan uusia reseptejä uuden vuoden juhlien jälkiruoissa. Brita-kakkua en ole koskaan ennen tehnyt, mutta maistanut muutamaan otteeseen ja aina tykännyt. Muunsin netistä löytämääni ohjetta gluteenittomaksi ja maidottomaksi (postauksen päätteenä). Ohje oli kohtalaisen helppo; tosin onnistuin lahjakkaasti mokaamaan oikein kahdesti. Viimeisen kananmunan erottelun kohdalla blumpsahti keltuainen valkuaisten joukkoon ja piti aloittaa alusta. Toisen kerran mokasin, kun lapset tulivat kriittisellä hetkellä sisään, ja ajatus katkesi: levitin taikinan pellille ja sen jälkeen huomasin keltuaisten olevan edelleen mukissa. Taikinan sai onneksi kaavittua aika iisisti takaisin kulhoon. Kakkulevy näytti aivan mahtavalta uunissa ja aiheutti valtavan onnistumisen ilon. Kyllä, nyt iloitaan pienistä :)

Koristeltunakin kakku näytti ihan hyvältä. Seuraavana päivänä komeus oli huomattavasti jo lässähtänyt, eli kannattaa ehdottomasti tarjoilla kakku niin, että se on täytetty samana päivänä.
Tätä teen varmasti toistekin. Suklainen tiramisuversio olisi ehkä myös kokeilemisen arvoinen?



Vaahtokarkkivartaat maistuivat erityisesti lapsille.

Strömsössä tehtiin jossain joulun jaksossa upea briekakku isosta kiekosta ja väliin laitettiin sekahedelmä-omenahilloketta. Siitä tuli idea tähän briekakkuun. Paahdoin ensin pähkinöitä hiukan pannulla, sitten laitoin ne odottamaan sivuun. Sulatin pannulla voita, sokeria ja fariinisokeria ja keittelin sakeaksi. Annoin hieman jähmettyä ja viiletä ennen juuston päälle laittoa, koska pähkinät eivät mitenkään heti tarttuneet kastikkeeseen. Juustosta poistin kevyesti veitsellä raapien pinnan homekerroksen. Minulla oli tässä cashew-, saksan- ja parapähkinöitä sekä manteleita. Briekakku kannattaa ottaa ennen tarjoilua ajoissa pöytään, ettei juusto ole ihan kylmää. Tätä tulee taatusti tehtyä myös joskus toiste.



Tässä vielä yksinkertaistettuna ja muunneltuna Britakakun ohje:

Pohja:
150 g leivontamargariinia
1 1/2 dl sokeria
4 kpl keltuaista
2 dl gluteenittomia hienoja jauhoja Semper tai Provenan kauraseosta
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kauramaitoa

Marenki:
4 kpl valkuaista
2 dl sokeria
(3/4 dl mantelilastuja)

Täyte:
2 dl soijakermaa
1 prk kauravaniljakastiketta
1/2 dl sokeria
(2 tl vaniljasokeria)
Banaania, säilykepersikoita, viinirypäleitä, kiiwiä tms.

Pane uuni kuumenemaan 175-asteiseksi. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää keltuaiset yksitellen ja jatka vatkaamista. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Siivilöi jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Levitä taikina nuolijalla ohueksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää. Marenki on valmista, kun se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Levitä marenkiseos taikinan päälle puhtaalla nuolijalla. Ripottele mantelilastut marengin pinnalle ja paista kakkulevyä 175-asteisessa noin 30 minuuttia, kunnes marenki on ruskettunut kauniisti.

Anna kakkulevyn jäähtyä ja leikkaa se sitten kahtia. Nosta toinen levy tarjoiluastialle.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri. Sekoita joukkoon myös vaniljakastike. Täyte onnistuu varmasti myös vain jommasta kummasta. Minulla täytettä jäi reilusti yli.

Levitä täyte pohjalevylle. Viipaloi hedelmät ja levitä ne täytteen päälle. Minä laitoin väliin vain banaania ja persikkaa. Nosta toinen kakkulevy päälle. Koristele vielä kakun pinta. Säilytä kakkua jääkaapissa herkutteluhetkeen asti.


Tämmöinen uudenvuoden menu tällä kertaa :)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Herkutellen uuteen vuoteen - pannukakkurullat & co

Vuosi 2015 otettiin vastaan "lapsellisten uudenvuoden viettona". Eli kotona vieraiden kera rauhallisesti, keskittyen herkutteluun ja seurusteluun sekä perinteisiin juhlamenoihin tinojen valamisineen.












(No joo, tuo viinipullo ei nyt ehkä ihan sovi tuohon aloitukseen lapsellisten uudenvuoden vietosta...)

Laitanpa tähän muutaman oivallisen reseptin, jotka sopivat kyllä juhlaan kuin juhlaan. Uuden vuoden menu oli osin gluteeniton ja maidoton. Pannukakkurullien täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

PANNUKAKKURULLA - täytteenä katkarapu (alkuperäinen ohje vanhasta Valion juustokirjasta)

Pohja:
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
6 dl kulutusmaitoa
2 valkosipulin kynttä
3 munaa
50 g voita

Sekoita suola jauhoihin. Lisää kulhoon 1/2 maidosta, sekoita tasaiseksi. Lisää loppu maito, murskattu valkosipuli, munat ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperille, paista 200 asteessa noin 30 min. Kumoa kypsä pohja varovasti leivinpaperille ja anna jäähtyä. Valmista täyte.

Täyte:
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kulutusmaitoa
150 g Turunmaa-juustoa
250 g katkarapuja
1/2 dl tilliä
1-2 valkosipulin kynttä
1/4 tl valkopippuria

Sulata ja valuta hyvin katkaravut. Sulata voi, kiehauta siinä jauhot. Lisää maito samalla sekoittaen. Kuumenna, kunnes sakenee. Raasta juusto ja lisää kastikkeeseen. Lisää joukkoon katkaravut, tilli ja mausteet. Levitä täyte pannukakkupohjalle ja kääri rullaksi sauma alaspäin. Kuumenna ennen tarjoilua. Nosta rulla uuninkestävälle vadille. Voit ripotella päälle myös juustoraastetta. Lämmitä 200 asteessa 10-15 min.

Rullan voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä.


Katrapurullan seurana salaattia ja uunissa paistettuja friteerattuja sipulirenkaita, kaupan pakastealtaasta (maistuivat myös erityisesti lapsille, kun ei mainostettu mistä ne tehty).

Broileritäytteisen rullan sovelsin samalla reseptillä gluteenittomana. Koostumus oli ihan toimiva, pysyi kasassa hyvin!

PANNUKAKKURULLA täytteenä broileri, paprika ja omena (gluteeniton ja maidoton)

Pohja:
2 1/2 dl Semperin karkeita jauhoja
1 tl suolaa
6 dl kauramaitoa
2 valkosipulin kynttä
3 munaa
50 g margariinia

Sekoita suola jauhoihin. Lisää kulhoon 1/2 nesteestä, sekoita tasaiseksi. Lisää loppu maito, murskattu valkosipuli, munat ja sulatettu margariini. Kaada taikina leivinpaperille, paista 200 asteessa noin 30 min. Kumoa kypsä pohja leivinpaperille ja anna jäähtyä. Valmista täyte.

Täyte:
1 pkt marinoituja broilerin paistisuikaleita
1/2 omena
1/3 punaista paprikaa
n. 1 tl currya, vahvuudesta riippuen
1 valkosipulin kynsi
ruokalusikallinen maissijauhoja
pippurisekoitusta maun mukaan
1 prk Oatly Creme Fraische

Huuhtele marinadi suikaleista runsaassa vedessä siivilässä, valuta. Paista valkosipulin kanssa, lisää mausteet. Lisää loppuvaiheessa maissijauhot ja tarvittaessa hiukan vettä niin, että saat sakean "mömmön". Omenanpalat voit käyttää myös pannulla, mikäli haluat niihin pehmeyttä. Minä kävin vain kääntämässä niitä hiukan pannulla. Jäähdytä seosta ja lisää vähän jäähtyneenä fraischen joukkoon. Levitä täyte jäähtyneen rullan päälle, kääri leivinpaperin avulla rullaksi ja jätä sauma alaspäin. Voit tehdä jo tarjoilua edellisenä päivänä. Tarjoa lämmitettynä tai kylmänä. Jos lämmität, laita uuninkestävälle tarjoiluvadille 10-15 minuutiksi uuniin 200 asteeseen.

Rullan kaveriksi sopii raikas salaatti.



Tarjolla oli myös monenlaisia suupaloja, kuten viinirypäle-vuohenjuustotikkuja, varrellisia kapriksia ja luomuoliiveja. Kaupan hyllyllä oli myös vielä isompia kapriksia, mutta nämä keskikokoiset olivat varsin maukkaita. Ne ihan pikkuiset ovat mielestäni hieman kitkeriä. Luomuoliivit olivat myös kiva uusi tuttavuus.




Valkosipulikrutongit ovat todella hyviä, vielä kun niihin valkkaa hyvän leivän. Parhaat tulevat saaristolaisleivästä, mutta näihin saa käytettyä myös hyvin kaikki hieman kuivahtaneet ruisleivät. Annoin valkosipulimurskan maustaa oliivi-rypsiöljyseosta jonkin aikaa, ja sitten sekoitin joukkoon leipäkuutiot. Uunissa saavat olla jonkun aikaa, mutta täytyy olla tarkkana etteivät kärähdä. Näihin tulee ihan himotus!

Gluteenittomat versiot tein parista kuivahtaneesta "Sikken sämpylästä", ja nekin maistuivat pienelle, joka ei yleensä ole valkosipulin suurin fani.

Jälkiruoat taidan laittaa seuraavaan postaukseen, ettei tule ihan ähky :)