Kesäloman paluumatkalla: Geta, Kumlinge ja Korpoström

Reissuraportoinnissa tuli pientä kotiintulon tuomaa arkista viivettä. Elokuukin hujahti ihan kiitäen ohitse! Heinäkuusta jäi mieleen vaihtuvat kelit. Välillä mitä synkimpiä, mustanpuhuvia pilviä ja seuraavassa hetkessä aseista riisuvaa auringonpaistetta. Pipoja, toppaa ja shortseja on vaihdeltu lennossa. Matkamme jatkui Käringsundista Getan kautta Kumlingeen, jossa todettiin reissun lämpimin vedenlämpö, huimat 17 astetta!

Tummanpuhuvaa...

Näitä ihmeellisiä havuja kummastelin, maa on aivan tuuhea, mutta ei näy "päätä eikä häntää". Hienoja!

Kihdin ylitys sujui melkoista haipakkaa yhdellä reivillä tuulen ollessa 8-12 m/s. Kumlingesta Korpoströmille tuli matkaa 28,5 nm. Maarianhamina jäi nyt tällä kertaa väliin, kun laskeltiin ettei aika riitä enää siellä käymiseen. Ruokavarastot olivat jo jokseenkin köyhät, kun Mariksen varaan oli laskettu täydennysreissu. Korpoströmillä oli onneksi kauppa rannassa, josta sai kaiken oleellisen ja vähän päälle. Vierasvenesatama tuli tutuksi myös viime reissulla. Pojille jäi siitä reissusta mieleen huikea kalasaalis, johon ei ihan tällä kertaa ylletty. Kuutisen komeaa aaposta saatiin kuitenkin, kyllä siitä koko porukka jo hyvin syö.

Yllätin itseni ja tein pienen juoksulenkin Korpoströmin kivoilla teillä ennen iltasaunaa (en muista koska olisin viimeksi liikkunut juosten). Toisen yllätyksen koin, kun löysin metsäisen tien poskesta komean kanttarellisaaliin, kesän ensimmäisen löydöksen! Kantsuja oli vain juuri sen verran, että ne mahtuivat somasti aseteltuna kämmenille. Hyvä syy kävellä paluumatka...

Korpoströmin vierasvenesatama on tosi mukava ja sauna- ja suihkutilat siistit ja nykyaikaiset. Ravintolaruokaa tai virvokkeita kaipaaville löytyy tyylikäs rantaravintola ihan rannasta. Lenkkeillessä huomasin lähilaitumella erikoisen näköisiä tyyppejä, alpakoita! Niitä käytiin poikien kanssa vielä ihmettelemässä.

“Korpoströmin vanha satama- ja luotsinvaihtopaikka sijaitsee keskellä Turunmaan saaristoa. Paikka oli vuosisatoja eräs lounaisen saaristoalueemme tärkeimmistä meriliikenteen solmukohdista. Korpoström mainitaankin jo vanhimmissa saaristoa kuvaavissa merikorteissa. Nykyään Korpoströmissä yhdistyvät sekä maantie- että meriliikenne.” (lähde: saaristo.org)

Lisätietoja:
http://www.sunnan.fi

Tunnelmallinen Käringsund

Ruotsi jäi taakse ja alkoi paluumatka. Samalla alkoi pieni henkinen ahdistus, loma ei jatkukaan ikuisesti vaan aletaan laskea etappeja kotiin päin. Neljä viikkoa merellä tuntui alkuun huolettoman pitkältä!

Loikkaus Ruotsista Ahvenanmaalle sujui mukavan vauhdikkaasti. 33 nm matkasta ajeltiin koneella vain puolisen tuntia, loppu sujui kevyessä 3-4 m/s tuulessa. Sen verran oli kuitenkin meressä tasaista muljausta, että aloin voida pahoin ja nukuin melkein koko matkan. Aamuaikainen kuuden lähtö palkittiin saapumisella jo ihmisten aikoihin Käringsundiin Eckeröön. Jokseenkin pöllämystyneenä nousin laittamaan keulaköysiä ja ihmettelin kesäistä tunnelmaa ja vedessä polskivia lapsia. Paikka oli meille uusi ja positiivinen yllätys. Hienot maisemat!

Tehtiin pieniä kävelyjä, tutustuttiin hotellirantaan ja piipahdettiin kala- ja erämuseon puodissa. Hotellin lähettyvillä oli todella suuri leirintäalue. Varmasti olisi ollut tutustumisen arvoisia paikkoja enempikin, mutta päivän pinnan varressa roikkunut mies ei ollut kaikkein innokkain lenkkeilijäehdokas. Lähellä olisi ollut myös mm. jonkinlainen safari, mikä olisi ollut oikein kiva elämys energisemmällä miehistöllä. 

Lisätietoja:

http://www.karingsundsgasthamn.ax

Fisk- och jaktmuseum

 

Viimeinen etappi Ruotsin puolella: Lidö

Lidö itäpuoli 5946 N 1905 E

Gräddöstä Lidöhön oli niin lyhyt matka, 3,12 nm, että ajoimmekin matkan aika hiljalleen. Lidön puhdissa oli hiukan vaikeuksia rantautua sivutuulella. Rannassa ei ollut mitään minkä ympärille olisi köysiä kietaissut ja otettiin uusi yritys. Ei ole vaikea arvata kumpi voittaa, sivutuulessa kauemmas painuva vene vai minä köyden päässä. Löysimme kuitenkin mukavan paikan ihan lehmien laitumen vieressä nokka tuuleen päin. Betonilaiturilla oli kylkipäin kaksi moottorivenettä, eikä siihen ollut asiaa. Viimeksi olimmekin juuri siinä, ja veneitä mahtui silloin varmaan ainakin kahdeksan. Iltaa myöden puhti tuli melko täyteen.

Paikka on kaunis ja kaunista on myös saaren toisella puolen. Betonilaiturilta lähtee tie vierasvenesataman puolelle. Luin eräästä saaristolehdestä, jonka sieltä nappasin mukaani, että nyt myös saaren reunaa pääsee kulkemaan mukavasti tietä pitkin. Tämän luin tietysti vasta retken jälkeen. Pääsimme tielle myös laitumen reunaa heinikkoista polkua pitkin, piti sitten vain tehdä kunnon punkkisyyni. Toisella puolella on upea ravintola 1700-luvun miljöössä. Ravintolassa ei ollut kuin yksi asiakas kahvilla. Hiukan kävi sääliksi yrittäjää. Vierasvenesatamassakaan ei ollut kuin kaksi venettä. Kylmä kesä ei varmasti helpota saaristoyrittäjää. Paikka oli oikeasti tosi hieno ja lehdissä kehutaan ruokaa loistavaksi. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, ei sen puolen rahaakaan. Pihapiirissä oli lapsille kaikkea kivaa, myös isoja säkkituoleja ja riippumattoja ja huikeat näkymät merelle. Kannattaa kurkata paikan nettisivuja.

Lehmiä laidunsi tosiaan ihan todella lähellä. ”Pässejä” huusi pienempi. Siitä tuli miehelle mieleen tuorehko Iltasanomien otsikko, jossa kerrottiin neuvolan ikäkausitestejä muutettavan nykylapsille sopivammiksi. Ei tarvitse sitten enää tunnistaa lehmää, joka voi olla ihan vieras ihmetys. Hassua, ettei pojalle tullut lehmä-sana mieleen, kun juuri ennen reissua käytiin katsomassa hauskoja kyyttöjä.

Puolimatkan krouvissa oli hyvä vaihtaa petivaatteet, nostaa patjat kunnolla ulos ja siivota muutenkin vähän paremmin. Luonnonsatamassa se on jotenkin mukavampi tehdä. Tosin, juuri kun saimme kaikki ulos, alkoi sataa! Ei muuta kuin uusi yritys auringon taas ilmestyessä. Ajatus puhtaista petivaatteista versus hieman hikinen olemus kävelyreissun jälkeen sai minussakin ihmeitä aikaan (sen siivoushomman lisäksi), menin uimaan! Kaiken lisäksi, tietäen veden olevan huimat 14,5 astetta. En kuollut.

Lisätietoja:

http://www.svenskagasthamnar.se/stockholms-skargard/lido/

Suuntana Gräddö

Lat: N 59º 45' 30.30" Long: E 19º 1' 18.09"

Matka jatkui Vaxholmista pipot päässä pienessä tihkusateessa. Seilit nostettiin heti lähdössä ja tuulta riitti 8-12 m/s. Täysillä seileillä päästiin ränni läpi. Reivi olisi ollut loppupäässä poikaa – kerran broutsattiin Kapellskärin edustalla. Suuntana oli Gräddö, joka oli meille ennestään vieras paikka. Matkaa sinne tuli 35 nm.

Matkalla ihmeteltiin taas karun näköisiä merimetsosaaria. Todella kummitusmaisia! Jos pitäisi autiolle saarelle rantautua, toivoisin ettei se olisi ainakaan tuollainen!

Gräddöstä rannan lähettyviltä löytyi hyvä Ica-ruokakauppa ja täyden palvelun vierasvenesatama. Tilaa on noin 60 veneelle, paikkoja on molemmin puolin puhtia, mutta palveluja vain toisella rannalla. Suihkut ja saunat olivat oikein siistit. Visiittimme osui sen verran myöhäiseen aikaan, että kaikki putiikit, mm. Watski, olivat jo menneet kiinni. Satamamaksu oli 240 skr.

Lisätietoja:
http://www.visitskargarden.se/en/the-archipelago/oar/graddo/

Pojat koittivat taas onneaan ahdin kanssa, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Rantautuessa voisi melkein ihan jo suosiolla ottaa keulanarujen lisäksi saman tien esiin kalastusvehkeet, kun niitä kuitenkin ihan heti ollaan pyytämässä, vaikka moottori vielä kävisi :)

 

Vaxholm ja alkukeväinen heinäkuu

On ollut kyllä merkillinen heinäkuu, kun on joka ilta täytynyt pitää lämppäriä. Uiminen on tänä kesänä rajoittunut juhannuksiseen pyrähdykseen. En minä kuumasta helteestäkään niin välitä, mutta lapsille olisin suonut enempi meressä pluttaamista. Kääntöpuolensa kaikella - kun muistelen viimekesäisiä päivityksiä sinilevästä, nyt siihen ei ole vielä juuri törmätty ja se on hienoa se.

Vaxholmissakin kelit vaihtelivat ihan ääripäihin. Mielettömän hienoja aurinkoisia hetkiä, sitten taas toppatakkia kehiin. Siihen väliin kaatosadetta. Vaxholmissa vierähti kaksi yötä. Päätimme pysyä paikoillaan, kun olisi tuullut suoraan piikistä ja melko lujaa. Jälkimmäinen aamupäivä toi mieleen vappukelit, oli ihan jäätävän kylmää. Ylle oli vedettävä untuvatakki, kun lähdimme juoksuttamaan poikia puistoon. Lähellä oli parikin leikkipuistoa, toisessa pieni köysirata ja toisessa kiipeilytelineitä.  Illemmalle kuitenkin klaarasi, sateenkaarikin ilmestyi iloksemme.

Vilkkaassa Waxholmissa riittää katseltavaa kaikille, myös putiikkien osalta. Löytyy venetarvikeliikettä, kukkakauppaa, suklaapuoti, herkkupuoteja, urheilukauppa, vaatekauppoja sekä taidetta. Kauniita kävelypaikkoja löytyy mm. ihan rannasta läheltä edellisen postauksen kahvilaa.

"Batteri"

Turisti-info löytyy 1880-luvulla rakennetusta talosta.

Tutustumisen arvoinen kukkakauppa: Blomsterinspiratören i Waxhom Ab

Suklaapuodin herkkupurnukat.

Salta Stänk

Lena Linderholmin galleria, myymälä ja kahvila on erikoinen kokonaisuus kahdessa kerroksessa.

Miesväki kävi kumpparilla linnassa, mutta pääsee sinne toki lautallakin. Taisivat kuitenkin kierrellä ihan vain ulkopuolella. Ruokaostokset jätettiin Tukholmassa varta vasten tekemättä, kun tiesimme menevämme seuraavaksi juuri Vaxholmiin. Siellä on nimittäin todella hyvä Coop-ruokakauppa, josta löytyi paljon luomua ja kivoja gluteenittomia tuotteita, joihin en ole ennen törmännyt.

Jotain jäi kuitenkin näkemättä. Vierasvenesataman lehtisessä mainostettiin Magasinet-liikettä, mutta huomasin sen vasta illalla, eikä se myöhäisellä enää tietenkään ollut auki. Ikkunasta ihasteltiin. 

Lisätietoja: 

http://www.upplevvaxholm.se
http://www.vaxholmdestination.se/turistwebb-startsida/aktiviteter.html

http://www.vaxholm.se

Vaxholm ja unelmien kahvila

Tukholma jäi taakse ja suuntana oli Vaxholm. Matkaa tehtiin pläkässä koneella ajaen 9,5 nm. Olimme perillä puolen päivän aikoihin, eikä enää montaa vapaata paikkaa löytynyt. Kiinnittyminen tapahtui hiukan poikkeavasti niin, että peränaru otettiin pohjassa olevasta narusta, jonka toinen pää on laiturissa. Kinkkinen systeemi, jos tulee vaikka kovalla sivutuulella ensimmäisenä laituriin tai jos ei ole apukäsiä. Vaxholm on kovin suosittu paikka, ja siellä onkin ihan omanlaisensa hieno tunnelma. Vierasvenesataman rannassa on muutama putiikki ja ravintolapalvelut. Kaikki on muutenkin lähellä; kaupasta jaksaa kantaa ostokset rantaan asti, juomavarastojakin saa täydennettyä ja aamiaiselle voi hakea tuoretta leipää leipomosta.

Vierasvenesataman sivut: http://www.waxholmshamn.se

Minulla oli yksi ihan ehdoton kohde, minne halusin, ja yllättäen se liittyy herkutteluun. Hembygdgårds Café on niin hieno paikka, että kannattaa ehdottomasti poiketa jos Waxholmiin eksyy. Herkullisen kakkupuffetin lisäksi kahvilasta löytyy paljon silmänruokaa niin sisältä kuin ulkoa.  Pitsiliinoja, istutuksia, kauniita astioita, iloisia nuoria kesätyöntekijöitä kantamassa täydennystä pienestä leivintuvasta. Istumapaikoissa on valinnanvaraa: voit istua auringossa ihan rannassa, puiden tai varjojen alla tai suojassa sisällä hurmaavassa rakennuksessa. Jos mielit katsella lisää herkullisia kuvia, kurkkaa kahvilan facebooksivut.

Tämä pieni mökki on leivintupa. Syötävän suloinen!

Herkkubuffet! Komeat on tarjoilut.
Lisäksi tarjolla oli runsaan näköisiä katkarapuleipiä.

Lisätietoja: 

http://www.upplevvaxholm.se
http://www.vaxholmdestination.se/turistwebb-startsida/aktiviteter.html

http://www.vaxholm.se