keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Paikka siellä, toinen täällä - vaatteelle lisäaikaa päällä!

Mitä teet rikkinäisille vaatteille? Lentääkö lasten verkkarit roskikseen, jos niihin tulee reikä? Teetkö vaatteista rättejä, otatko talteen nauhat ja napit?

Tällaisia asioita tuumailin eräänä iltana korjatessani ison pinon rikki menneitä vaatteita, pääasiassa lasten. Mietin, moniko korjaa vaatteita, tai osaa korjata. Tai jos osaakin, viitsiikö? Tai kehtaako käyttää paikattuja vaatteja? 

Minäkään en erityisemmin innostu paikkaushommasta. Onhan siinä korjaamisessa oma räpeltämisensä. Tuntuu niin työläältä ottaa konetta esiin yhden vaatekappaleen takia. Siksi keräänkin niitä koriin ja paikkailen jonakin asialle suotuisana päivänä. Mies teki siivousta kaappiinsa ja olisi heittänyt suurimman osan suoraan paatinräteiksi tai vaatekeräykseen, mutta minä iskin siihen väliin ratkojani kanssa ja riistin valmiiksi rikkinäisistä vaatteista kaikki napit ja merkkilaput niska- ja sivusaumoista talteen. Myös vetoketjut ja nauhat irrotin. Hullun hommaa? Vaatekeräyksiin ei kuulu laittaa rikkinäisiä vaatteita, joten aika monen pikkuvikaisen vaatteen kohtalona on valitettavasti kaatopaikka.

Lasten housuissa kovalle koetukselle joutuvat yleensä polvet. Eihän kunnon torjuntoja voi tehdä heittäytymättä polvilleen asfaltille. Myös sisähousuissa polvet kuluvat, kun lapset leikkivät paljon lattialla ja ajella päristelevät pitkin poikin milloin minkäkin auton kanssa. Olen kehitellyt erinäisiä tapoja korjailla juuri polvikohtia. Vuorelliset ulkohousut, varsinkin toppahousut, tuottavat minullekin vielä kovasti päänvaivaa, enkä ole oikeasti hyviä keinoja vielä keksinyt - ainakaan sellaisia mitkä myös näyttäisivät hyvältä ja pysyisivät, kestäisivät kulutusta ja pitäisivät vettä. Vinkkejä otetaan vastaan! Takkien vetoketjuja en myöskään osaa korjata tai vaihtaa.

Mutta sisävaatteiden fiksaaminen onnistuu jotenkuten. Isompaan reikään laitan nurjalle kovikekangasta, jolloin paikattu kohta ei oikeastaan juuri enää näy myöskään nurjalta. Neula ja lanka on paras tapa aluksi varmistaa purkautumat. Siihen vähän siksakkia päälle. Fleecepaikka on kätevä kun se ei riisty, ja sen voi ommella myös käsin huomaamattomasti, mikäli housu on niin kapea, ettei koneella yllä joka kohtaan. Fleece on hyvä myös unihousujen paikkauksissa, koska se on pehmeän ja kivan tuntuista. Ulkohousuissa olen kohdasta riippuen ensin neulalla ja langalla paikannut reiän, sitten ommellut päälle jonkin vaatteesta riistetyn merkin tai palan heijastinkangasta. Riistyneet lahkeensuut voi siksakata siistin näköiseksi tai sitten ommella niihin vaikka vinonauhaa. Ulkohousujen lahkeensuun voi korjata samanvärisellä tuulipukukankaalla leikatusta suikaleesta ommellulla "nauhalla". Suoralahkeiset ulkohousut ovat yleensä kovimmalla koetuksella, kun ne ovat usein hiukan liian pitkiä, ja kangas pujahtaa helposti kannan alle. Joskus korjausoperaatio kestää liian kauan ja vaate on jäänyt jo pituudesta vajaaksi. Muutamat pitkät kalsarit  tai trikoohousut olen leikannut shortsiyöhousuiksi!

Ei ehkä ihan viimeistä huutoa, mutta kelpaa näillä vielä nukkua tai palloa potkia.

Farkkujen paikkauksia ei tarvitse edes naamioida,
pahemman näköisiä myydään uutenakin!

Olen pari kertaa jopa ostanut kirpparilta rikkinäisiä vaatteeita, esimerkiksi pojalle Ticketin plainrain -asun, jossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin täysin puhki menneet lahkeensuut, kun housuja oli käytetty liian pitkinä. Puku ei maksanut juuri mitään, mutta siitä tuli aivan toimiva, kun paikkasin lahkeet tuulipukukankaalla.

Täysin rikkinäiset lahkeet uudistuivat tuulipukukankaalla ja kuminauhalla.
Paremmat kuin alkuperäiset?

Minun tekee pahaa heittää mitään tavaraa roskikseen vain siksi, että se olisi helpoin tie, sillä mielestäni kaikki käyttökelpoinen tavara ansaitsisi aina "toisen mahdollisuuden". Jos sitä ei voi enää myydä kirpputorilla, lahjoittaa jollekin toiselle tai laittaa keräykseen, pitää se hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin, kunnes käyttömahdollisuudet on kulutettu kutakuinkin loppuun. Olenkin ylpeä siitä, että korjaan vaatteet kykyjeni mukaan, eikä minua suuremmin hävetä jos lasteni vaatteissa on paikkoja, olkoonkin ne vähän kotikutoisen näköisiä. Joskus paikattu vaate voi olla jopa hienompi kuin ennen paikkaa! Vanhat farkut säästän talteen, koska niistä voi tehdä mitä vain, myös niistä reikäisistä. Aikuisten farkut muuntuvat näppärästi lasten pöksyiksi, ja tähtipaikoilla voi komistaa reikäiset kohdat.

Isoisältä lapsenlapselle - pappan farkuista tuli coolit lökäpökät.

On myös hienoa, jos saa joskus kulutettua jonkin vaatteen ihan loppuun. Kun vanha venahtanut yöpaita siirtyy kiillottamaan paatin kylkiä, on sen elinkaari todella tiensä päässä. Kaikkensa antaneen vahaisen yöpaidan voi sitten hyvällä omallatunnolla laittaa "loppusijoitukseen".

Viime vuonna voimaan tulleen kaatopaikka-asetuksen tavoitteena on, ettei yhtään vaatejätettä ei saisi päätyä kaatopaikoille. Tekstiilijäte poltetaan uusiolämmöksi. Lue lisää aiheesta: vihreatvaatteet.com

Myös Martat kampanjoivat vaatteiden korjaamisen ja vastuullisen kuluttamisen puolesta. Tutustu korjausvinkkeihin osoitteessa http://www.martat.fi/kodinhoito/garderobi/. Minkäkin taidan kurkata sieltä ohjeet vetoketjun vaihtoon!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluhuttu ja sekametelisoppa

Olen jouluihminen. En "henkeen ja vereen", vaan omien voimien ja ehtimisen ehdoilla. Joskus tulee näperreltyä enempi, joskus vähempi. Tänä vuonna joulukuun päivät vain kiitää hujahtivat ohitse, enkä ihan pysynyt vauhdissa mukana. Olen oppinut kuitenkin olemaan itselleni armollinen. Sen sijaan, että miettisin sitä, kuinka puolet suunnitelluista jäi tekemättä, ajattelen että ehdin sittenkin tehdä puolet!

Päätimme viettää jouluaaton ruokailuineen omassa kodissamme - piiiitkästä aikaa - ja sorruin keittelemään ja hämmentämään tuota naisihmisten ylläpitämää ikiaikaista joulustressihuttua koko kuluneen viikon. Lahjojen metsästystä, väsymystä, jännitystä ja turhanpäiväistä pohdintaa siitä, osaanko rakentaa meille "oikean joulun", osaanko tehdä joulupöydän jne. Onneksi tuo tarpeeton joulumarttyyriviitta ei istunutkaan harteilleni ja riittämättömyys vaihtui luottavaiseen lämpöön. Mittasuhteetkin asettuivat kohdilleen lapsen tullessa kipeäksi. Olisi riittävän hienoa, jos pukki voisi ylipäätään tulla ja löytyisi ruokahalua.  

Jouluiset maut tekevät usein parhaiten kauppansa ennen joulua. Glögi, joulutortut, luumurahkat ja piparkakut ovat ihania joulumielen herättäjiä ja vahvasti aikasidonnaisessa makumuistissa. Vaan tekeekö niitä oikeastaan enää niin kovasti mieli, kun ollaan vedetty laatikoita, kinkkua ja kaloja napa pinkeäksi? Riisipuuro ja sekahedelmäkiisseli alias sekametelisoppa maistuvat hyvin joulun alla ja aamupalalla myös joulun pyhinä. Kuka löytää mantelin?


JOULUPUURO (maidoton riisipuuro)

Keittelin riisipuuron maidottomana versiona, eli laitoin puolikkaan purkin kookoskermaa ja loput kauramaitoa. Muutoin tein ihan puuroriisipussin ohjeen mukaan, eli ensin riisien kiehautus vedessä jne. Puurosta tuli todella maukasta ja mehevää. Jos puuron joukkoon laittaisi vielä vaniljatangon, olisi makuelämys vieläkin täyteläisempi.

Sekahedelmäkiisseliin laitoin makeuttajaksi ainostaan tummaa siirappia. Liemen joukkoon laitoin makua antamaan myös kanelitangon. Sekahedelmät valitsin rikittöminä ja annoin hedelmien turvota puolen päivää vedessä ennen kiisseliksi keittämistä.

Makoisaa joulua!



tiistai 27. syyskuuta 2016

Pirtsakat punajuuret ja mustanpuhuvat munakoisot

Sadonkorjuun aika on juhlaa myös lautasella, kun kasvimailta ja puutarhoista saadaan tuoreita, maistuvia ja mehukkaita vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Nyt jos joskus kannattaa hyödyntää luonnon antimia! Arjen kiireissä toisinaan harmittaa, ettei ehdi hyödyntää ihan kaikkia yhtäaikaa kypsyviä herkkuja - luumuja, omenoita, kesäkurpitsoita, sienimetsän aarteista puhumattakaan... Tekisi mieli huutaa "STOP - pysykää vielä hetki puussa!"

Äitini onnistui kasvattamaan komean juurikassadon, josta minäkin ilokseni sain punajuuria, keltajuurikkaita, raitajuurikkaita ja porkkanoita. Iloisista palluroista syntyi simppeli uuniruoka. Värikkäitä tuoreaineksia kokkaillessa tulee varsin hyvälle tuulelle; lieneekö jonkinlaista väriterapiaa samalla. Kuvittelepa näiden kuvien tilalle vaikka tylsän hailukan väriset makaronit - eihän niistä saa oikein mitään fiilistä! Olenkin yrittänyt muuttaa syömistämme niin, että ruoan lisäkkeenä on välillä juureksia tai vihanneksia; ei aina riisiä, makaronia, perunaa tai muuta "peruslisäkettä". Lapset syövät ihan ilolla värikästä ruokaa, kun ei itse aiheuta ennakkoluuloja etukäteen. "Mahtaako ne nyt mitään parsakaalia syödä..." Kyllä vaan!

Värikkäät uunijuurekset -resepti

Kuori juurekset!

Kuin polka-karamellit!
Palojen mausteeksi öljyä, rosmariinia, suolaa.
Sekaan vielä ohuita kanafilesuikaleita, pieniä perunoita ja vuohenjuustokuutioita. Nam!









Mustanpuhuvat munakoisot -resepti

Munakoisot ovat olleet minulle vähän kysymysmerkki, mitä niistä tekisi. Mieleen tulee vain välimerellinen mussaka, joka ei ehkä ole ihan suosikkejani. Taannoinen Strömsö-jakso oli jäänyt muhimaan mieleeni, tuolloin munakoisoa valmistettiin salvialla maustettuna. Tämä onkin helppo tapa valmistaa komeaa vihannestiskin kummajaista, ja sikälikin mukava, että saan hyödynnettyä myös yrttiä, josta on minulla yleensä ylitarjontaa. Munakoiso on kuin pesusieni imien itseensä makuja. Sitä voi siis helposti maustaa myös muilla mausteilla ja varioida mielensä mukaan. Kypsänä munakoiso on pehmeän kermainen, mutta sopii hyvin laihduttajan ruokavalioon. Munakoiso sisältää rautaa, foolihappoa, magnesiumia, kuparia ja kalsiumia sekä antioksidantteja ja sen syöminen vahvistaa luustoa ja sydäntä. Munakoison syöminen myös puhdistaa elimistöä! Aikamoinen terveyspommi.
Tässä helppo resepti munakoisosta:

Tee viillot munakoison pintaan veitsellä.

Työnnä salvianlehdet viiltoihin, mausta (yrtti)suolalla.

Paista munakoisot viiltopuolelta pannulla (voissa) niin, että saavat vähän pintaan väriä.
Siirrä uuniin viiltopinta ylöspäin ja anna olla puolisen tuntia. Herkuttele!
Kuorenkin voi syödä, ja kannattaakin, sillä siinä on paljon ravintoaineita.



perjantai 26. elokuuta 2016

Kaikki miehet kannelle!

Merellä kulkiessa näkee vähän väliä jotain sykähdyttävää, jota kaikki ryntäävät laidalle katsomaan. Toisinaan näkyy matkustajalaiva horisontissa, lintu poikineen, hetkeksi näkyviin nouseva hylje, ylitse liitelevä kotka tai "merirosvolaiva", jolloin pienin huutaa "kaikki miehet kannelle!"



Meri on kaunis, alati muuttuva, eri näköinen ja eri värinen. Välillä hurja ja kunnioitusta herättävä, toisena päivänä tyyni ja lohduttava. Aalloilla kulkiessa lapsetkin oppivat havainnoimaan asioita, tuulen suuntaa ja pilvien muotoa, arvioimaan vaahtopäistä tuulen määrää. Muut kulkijat on otettava huomioon ja vastaantulijoita tervehditään. Kun elementtejä on kulkiessa vähän; meri, taivas ja vaihtuvat saarten muodot, aistitkin terävöityvät. Tulee huomattua ihan erilaisia asioita ympärillään.

Kun "meri oli mustaa". Kunnioittava hiljaisuus - ehditäänkö kastumatta ohi.
Taivaankannen suloinen pumpulipeitto ja iloinen vire







Lapsilla on luonnostaan taito nähdä ja huomata luonnon pieniä ihmeitä, taito ihmetellä ääneen asioita, jotka "vain ovat". Aikuinen saa lapsen kysymystulvan keskellä mahdollisuuden nähdä itsekin. Aina ei löydy vastausta kysymyksiin miksi tuo kasvaa tuossa, miten tuo on syntynyt, mikä laji tuo on. Tulee joskus vastattua niin kuin vain tylsä aikuinen voi: "no se vaan on".

Pääsääntöisesti lapsen into tarttuu ja muistin sopukoista (tai myönnettäköön: Googlesta) saa kaivettua eri sammalten nimet, myrkylliset kasvit, miten simpukat syntyvät, mitä siili syö (ahaa, siilit syövät myös pieniä eläimiä kuten sammakoita) ja mikä onkaan tuo ihmeellinen haaviin jäänyt pikkuinen ravunoloinen öttiäinen?!



Luonto on täynnä ärsykkeitä; sävyjä, muotoja ja rakenteita, jotka peittoavat mennen tullen hienoimmatkin peligrafiikat. Kohta elokuinen vehreä runsaus vaihtuu syyskuun ruskan huikaisevaan väripalettiin. Nautitaan vielä lämpimistä illoista. Ja muistetaan ihmetellä yhdessä ääneen kaikkea pientä suurta.

Tunnelmallista venetsialaisviikonloppua!

maanantai 1. elokuuta 2016

Mieletön mustikka-lucumatoffee kruunaa karkkipäivän

Silmiini osui taannoin Wellberriesin resepti lucuma-mustikkafudgesta, ja ohje näytti niin houkuttelevalta ylistyssanoineen, että päätin testata sitä heti mustikka-ajan koittaessa. Kesälomareissulle pakatessa muistin onneksi ohjeen ja mittasin kaikki aineet yhteen annokseen jo valmiiksi mukaan. Näin jälkikäteen harmittaa, miksi en ottanut mukaan koko lucuma- ja kaakaovoipusseja (ihan kuin pari pussia lisää olisi paatin upottanut), sillä toffeen tekeminen veneessä oli aika kiva ohjelmanumero, lisäksi ennen kaikkea helppo!

Alkuperäinen ohje löytyy siis täältä.

Lucuma-mustikka fudge

n. 1,5 dl kaakaovoita
3 rkl sokeritonta pähkinävoita (mahd. sileää, minä käytin Green Choisen Organic Creamyä)
n. 1,2 dl lucumajauhetta
1-2 rkl juoksevaa hunajaa (riippuen hieman, kuinka ”karkkimaista” haluat. Hunajan voi korvata myös vaahterasiirapilla)
ripaus tai kaksi suolaa
ripaus vaniljajauhetta
kourallinen tai kaksi tuoreita mustikoita

Sulata kaakaovoi vesihauteessa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää mukaan pähkinävoi sekä hunaja, sekoita tasaiseksi. Ota kattila pois hellalta ja sekoita mukaan lucuma, suola ja vanilja. Tarkista maku. Leivinpaperoi haluamasi mallinen vuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele päälle tuoreet mustikat. Siirrä jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään. Kun fudge on kovettunut, leikkaa siitä haluamasi mallisia palasia – joko patukoita tai pienempiä kuutioita.

Kaakavoi sulatetaan hiljalleen vesihauteessa. 

Sulaan voihin sekoitetaan pähkinävoi ja hunaja, lucumajauhe ja mausteet.
Vuorasin kaksi tupperwarekippoa (pyöreät, ison ja pienen) leivinpaperilla ja leikkasin jälkeen reunan yli menevät pois, jotta kannet saa kiinni. Kipoksi käy melkein mikä vaan, mikä mahtuu paatin jääkaappiin.

Jähmettynyt valmis toffee.

Valmista tuli, hurmaavan kaunista! Leikkaa paloiksi tai patukoiksi. Toffee säilyi hyvin jääkaapissa noin viikon.
Sitten se oli jo kadonnut parempiin suihin :)



Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mieleen tuli myös heti monia eri variaatioita, mitä voisi kokeilla: lakritsi, suklaa, kardemumma, kuivahedelmä, marjasekoitus, puolukka... Näitä teen ehdottomasti uudestaan heti tilaisuuden tullen.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Maarianhamina kääntöpisteenä

Pojillemme Maarianhamina tuntuu olevan kovin ihmeellinen paikka, paikka johon pääsystä on talven mittaan monesti haaveiltu. "Siellä on minigolf, sieltä saa jätskiä, siellä voi potkulautailla." Kyllähän Maris onkin aika kiva kesäkohde. Viime vuonna visiitti jäi poikkeuksellisesti väliin, joten nyt oli ihan hienoa taas piipahtaa kesähulinassa. Maris olikin kaukaisin lomakohteemme, kääntöpiste. Saimme rantautua perinteisesti kovassa tuulessa, mikä tekee tolppien väliin sihtaamisesta ah niin mukavaa. Onneksi laiturilla oli vastassa avuliaita lisäkäsiä. Varatut paikat hieman harmittivat, niitä kun ei nähnyt etukäteen ja kovassa tuulessa paatin kääntäminen pienessä välissä oli ikävää, hippuisen tivolimeininkiä.


Yleensä vilkkaassa rantakaupungissa vierähtää semmoiset pari-kolme päivää, sitten tekeekin jo mieli rauhallisemmille vesille. Paikallaolopäivät mennään lähes täysin lasten ehdoilla, eli jaksamisen mukaan käydään "pakolliset jutut" läpi urhoollisesti. Poikien kasvaessa vaatimuksetkin muuttuvat, mutta aika samat asiat tekevät heidät edelleen onnellisiksi. Pienemmän kanssa kävimme läpi puistoja ja leikimme varjokuvillamme. "Toivomuskaivolla" täytyy aina päästä käymään, kuulemassa toisinaan sydäntä riipaisevia toiveita. Yleensä olemme luvanneet ostaa jotain esim. lelukaupasta, mutta tällä kertaa tarpeet olivatkin vähän erilaisia: linkkuveitsi ja pilailutarvikkeita! Molemmat halusivat myös jonkin erityisen muiston, sellaiset löytyi Jussis Keramikista, pitkän harkinnan jälkeen. Pieni lasilintu ja lasikala asuvat nyt vuoratuissa rasioissaan paatissamme.



Mielenkiinnolla katselin, mitä kauppoja ostoskadulla nyt on, onko tullut uusia ja onko jokin lopettanut. Kävelykadun kulman kukkakauppa pitää aina katsastaa ja lumoutua hienosta esillepanosta ja niin ihanista laventeleista. Komeiden kukkaruukkujen kohdalla käyn aina ajatusleikkiä, mitä mies sanoisi kun marssisin paattiin kukkapuskan kanssa. Emmaus-kirpputori ei pettänyt tälläkään kertaa ja mukaan lähti muutama vaate, joista taitaa tulla ihan lemppareita. Tällä kertaa emme osuneet paikalle yhtä aikaa jonkin tapahtuman kanssa, kuten aiempina vuosina on sattunut. Kerrankin osuimme tietämättä paikalle keskelle Kentin konserttia ja pariin otteeseen on ollut jotkut meripäivät markkinameininkineen. Mutta kyllä meille menoa ja meininkiä oli jo ihan riittävästi muutenkin.




Minigolfrata kuului myös ehdottomiin käyntikohteisiin. Viis kaatosateesta, kaikki reiät pelattiin loppuun asti. Yllätysnumerona oli miniristeily, jonka sai satamamaksun maksettuaan ilmaiseksi koko porukalle. Päätimme tehdä sen jo saapumisiltana, vaikka paluu menikin hiukan myöhäiseksi. Yllätys selvisi pojille vasta, kun bussi tuli hakemaan itäsataman läheltä. Mukava kuuden tunnin pyrähdys Rosellalla. Meri näytti kauniilta myös laivan kannelta käsin, kruunattuna sateenkaarella. Buffetissa ehti syödä hyvin (liikaa), eikä kukaan ehtinyt laivalla vielä pahasti tylsistyä mihinkään.




Miehet kävivät myös tutustumassa merimuseoon ja Pommerniin. Merimuseon lipulla pääsi myös purjelaivaan, erikseen ostettuna liput olisivat maksaneet enempi. Museon jutut kiinnostivat kovasti poikia. Erityishuomion sai valaan pippeli, jonka nähtyään oli pienempi poikamme huudahtanut kovaan ääneen "Millainen se valaan pimppi sitten mahtaa olla?"

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesän makuja paatissa: smoothie ja tuorepuuro

Pakkasin lomareissulle mukaan sauvasekoittimen ja useamman pussin erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että vatsa kiittää, jos syön aamuisin muutakin kuin leipämössöä, kotona kun olen tottunut syömään pääsääntöisesti smoothia. Äkillinen neljän viikon leipäkuuri saa aikaan turvonneen olon. Merellä juon aina liian vähän vettä, joten se yhdistettynä jatkuvaan leivän syöntiin on hiukan huono yhdistelmä.

Tein valmiiksi siemensekoitusta, jossa on mm. kauraleseitä sekä pellavan-, chian-, hampun- ja sesaminsiemeniä. Mukana on myös kookosöljyä, kauramaitoa, erilaisia pähkinöitä, pähkinävoita ja raakakaakaorouhetta. Eli hyvät peruspohja-ainekset niin smoothieen kuin tuorepuuroonkin. Smoothien teko on jäänyt muutamiin kertoihin (anteeksi vain naapuriveneet, jos olette heränneet äänekkääseen pörinään...), mutta tuorepuuroja innostuin tekemään useasti. Tavallista puuroa en ole keittänyt reissussa ollenkaan. Perushiutaleitakin on mukana, nekin sopivat hyvin tuorepuuroon. Siementen, pähkinöiden ja kauramaidon lisäksi mukaan sopii makeutta tuomaan baananinpalat sekä tietysti marjat saatavuuden mukaan (mustikat, juolukat, metsämansikat, vadelmat...). Jugurttikin toimii hyvin. Minua on matkassa onnistanut mustikoiden kanssa, joten niistä on tullut tehtyä monenlaista variaatiota. Kerran jouduin kyllä ostamaan mustikat pakastealtaasta! Myös kuivahedelmät, esim. taateli, on hyvä makeudenantaja. Parasta tuorepuurosta tulee, kun sen antaa tekeytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Pesin yhden jätskireissun jäljiltä jääneet muovipikarit, jotka ovat osoittautuneet hyviksi annoskipoiksi ja ovat poikien mieleen. Leipääkin on nyt kulunut huomattavasti vähemmän, kun aamuisin on nautittu puuroherkkua. Unohtumaton makuelämys oli lakka-variksenmarjatuorepuuro, mutta makuyhdistelmä mango-mustikka-banaani toimii myös erinomaisesti.

Tuorepuuroon siemeniä, banaania, pähkinöitä, luomuaprikoosia, marjoja ja kauramaitoa.

Lakka-variksenmarja-banaanituorepuuro


Valtavia mustikoita! Joistain saarista on löytynyt pelkkiä varpuja, joistain taas ihan valtavia mollukoita!

Tässä syntyy smoothie mangosta, mustikoista, banaanista, siemensekoituksesta,
kookosöljystä ja kauramaidosta.

Päälle hiukan auringonkukansiemeniä ja raakakaakaorouhetta.
Jälkiruoalta näyttävä aamiainen maistuu kaikille.





Smoothien tai tuorepuuroon joukkoon voi hyvin laittaa vaikka juolukoita tai variksenmarjoja, jotka muuten eivät ehkä hurmaa makeudellaan. Ne ovat kuitenkin ihan mustikan veroisia terveellisyydessään, ellei jopa terveellisempiä?