Merellä oleminen muuttaa oleellisesti luonnettaan, kun merivettä ei voi käyttää mihinkään ja uiminen on poissuljettua. Toivottavasti tämä ilmiö ei ole tulevaisuudessa todellisuutta jatkuvasti. Uutisissa sanottiin, että tämä sinilevätila on nyt pahimmillaan kymmeneen vuoteen. Itämeri itkee ja surulliseksi vetää meidänkin porukan.
Alun kiisseli oli vielä ihan kevyttä kamaa, kun ei tiennyt pahemmasta. Österskärissä jo luulin, että nyt olen nähnyt karseimman. Sitä ennen sinilevä oli mielessäni vain vedessä olevaa tikkua ja tällaista raparperikiisseliä.
Pahimmillaan kuitenkin levälautat pakkautuivat suojaisiin poukamiin ja muuttuivat homehtuneen näköiseksi kakkumömmöksi. Haju oli oikeasti niin järkyttävä, että piti ryhtyä toimeen ja kärytellä lettuja. Apu oli vain hetkellinen; oli pakko vielä illalla vaihtaa maisemia!
Pelko lasten mereen tippumisesta sai myös uusia ulottuvuuksia; ajatuskin kammottavan mömmön seassa pärskivästä lapsesta oli aika lailla painajaismainen. Alla olevassa kuvassa tilanne ei ollut vielä pahimmillaan, iltaan mennessä mömmölautta oli ihan yhtenäinen ja sen läpi kulkeminen kumiveneellä oli ihan hirveää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!