Ylistys katkaravuille

Tänä kesänä törmäsimme ensimmäistä kertaa yllättävänkin laajalle levinneeseen ilmiöön laiturien ahkerien pikkukalastajien keskuudessa. Kenelläkään ei ollut syöttinä kastematoja, vaan katkarapuja! Miten olemmekaan missanneet tämmöisen ilmiön? Ensin luulin, että niitä oli vain jäänyt yli ruoanlaitosta, mutta tajusin pian, että niitä ostetaan syöteiksi. Me kaivoimme kotoa matoja mukaan, mutta niiden loputtua oli aika mahdoton tehtävä löytää kuivista saarista mitään lieroja. Maarianhaminan kalastusliikkeestä ostimme mukaan purkin matoja noin kuudella eurolla. Niillä ei saatu YHTÄÄN ahventa.

Korpoströmissä pojat saivat karvaasti huomata, kuinka vieressä kalastavat kiskoivat ahvenia minkä isänsä ehti irrottaa, ja heillä - ei mitään. Parhaimmankin itsetunnon omaavalla kalamiehellä alkaa mieli laskea, kun vieressä ämpäri täyttyy ja omaa kuljettelee tuuli. Onneksi rannassa oli kauppa, jonka valikoimaan kuului nuo merenelävät. Samalla ratkesi hellepäivän menu: katkarapu-avokadosalaatti ja rannan ravintolasta take-away-ranskikset kylkeen. Loput katkaravut maksoivat itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä saimme muhkeat kymmenkunta aaposta. Ratkesi myös seuraavan päivän menu. 

Innokkaan onkijakaksikon ahvensyöttitestissä löytyi siis ylivoimainen voittaja: katkarapu!