keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Marraskuu toivoa täynnä - ihana mausteinen joululeipä (gluteeniton ja maidoton)

Joululehtiä on ihana selailla ennen varsinaista joulustressiä. Marraskuussa usko omiin järjestelykykyihin on vielä suloisen vankkumaton; TÄNÄ vuonna olen ajoissa, siivoan, sisustan ja leivon, täytän lasten yllätysjoulukalenteria ajoissa (eikä vasta joulukuunn toisella viikolla ja syytä tonttuja laiskoiksi ja muistisairaiksi), hankin lahjat ja muistan kaikkia ihanilla, ajatuksella tehdyillä joulutervehdyksillä. Sitten yhdessä siemaillaan lämmintä glögiä takkatulen loimutessa ja ollaan onnellisen tyytyväisiä. Kuten sanottu, marraskuussa kaikki on vielä mahdollista ja pienen ihmisen saavutettavissa.

Pienen epäilyksen kuitenkin kuiskaillessa korvaani tuli mieleeni ajatus, että NYT on juuri hyvä hetki aloittaa joulusta nauttiminen. Ihanassa kanelintuoksuisessa kuplassa on sitä paitsi paljon mukavampaa elää. Niinpä tavallisena arki-iltana meillä tuoksui vastaleivottu jouluinen leipä ja uunissa muhi uuniriisipuuro. Ilman joulustressiä.

Lifen mainoslehtisessä oli kokeilemisen arvoinen resepti, joka sopii hyvin meidän erikoisruokavalioiselle. Hieman jouduin soveltamaan ohjetta, kun kaikkia aineita ei löytynyt ja lisäksi apulaiseni sanoi vahvan EIn puolukoille. Tattarijauhojen sijaan laitoin tattarihiutaleita ja ruusunmarjajauhetta raaskin laittaa vain ruokalusikallisen. Sen sijaan hienonsin sekaan kourallisen kuivattua nokkosta. Piparkakkumausteen puuttuessa laitoin ripauksen kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. Mantelimaidon sijaan laitoin kauramaitoa. Tässä ohje alkuperäisenä:

Mausteinen joululeipä

1 leipä

1,5 dl tattarijauhoja
1 dl ruusunmarjan kuorijauhetta
2 dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta
ripaus Himalajan suolaa
0,5 dl taateleita pieninä palasina
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl pakastepuolukoita sulatettuina
2,5 dl mantelimaitoa
2 rkl Life-neitsytkookosöljyä sulatettuna
2 kananmunaa

Tee näin: Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset ja puolukat keskenään. Lisää sitten mantelimaito, kookosöljy ja kananmunat. Sekoita hyvin. Vuoraa noin 1,5 litran leipävuoka leivinpaperilla tai voitele se kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan ja voitele leivän pinta vedellä. Sirottele päälle mantelirouhetta. Paista uunin keskiosassa 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Voitelin vuoan kookosöljyllä, leipä lähti suht hyvin irti.
Ensi kerralla laitan kuitenkin varoiksi vielä palan leivinpaperia pohjalle.

Ohjetta tähän kirjoittaessani huomasi, etten taaskaan ollut lukenut ohjetta loppuun asti.
Minulla jäi nimittäin leivän pinta voitelematta ja päältä unohtui myös mantelirouheet.
Haitanneeko tuo.


Leivästä tuli ihan mielettömän hyvää. Koostumuskin oli ihan "leipämäistä". Ensi kerralla taidan tehdä kaksi vuoallista kerralla ja laittaa toiseen puolukoita. Nam!

Makoisaa marraskuuta!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Rocky Road (gluteeniton ja maidoton)

Olen välillä vähän myöhäisherännäinen trendiherkkujen kanssa ja teinkin Rocky Roadia vasta nyt ensimmäistä kertaa, yhdessä pikkuapulaisen kanssa. Paloja pakattiin nätisti sellofaanipussiin isänpäivälahjoiksi. Taidetaan ehkä tehdä näitä myös pieniksi joulumuistamisiksi.

Netistä katselin ohjeita, mutta päädyin tekemään itsepäisesti ilman voita tai margariinia. Niiden sijaan laitoin pari ruokalusikallista kookosöljyä. Suklaata tuli sulatettua kolme levyllistä. Tällaisia aineksia löysimme kaapista:

Maidoton ja gluteeniton Rocky Road
  • Brumbergin suklaata
  • Kookosöljyä
  • Maustamattomia riisimuroja
  • Luomurusinoita
  • Pieniä minivaahtokarkkeja
  • Gluteenittomia rusinakeksejä (Semper)
  • Gluteenitonta lakritsaa pilkottuna
  • muutama gluteeniton suolarinkeli paloina (vähän kuin suolatikut)
  • Kookoslastuja
Jos varastot olisi antanut myöden, olisin laittanut myös suolapähkinöitä, miksei myös popcorneja. Kuivatut karpalot olisi ehkä sopinut rusinoita paremmin ja tuonut makeudelle sopivasti kirpakkaa vastapainoa. Suklaan sulatimme vesihauteessa, ja sitä levitin lastalla ensin leivinpaperille ohuen kerroksen. Siihen päälle herkkuja ja taas suklaasulaa jne. Näitä oli ihan huippua tehdä - herkkupeppujen unelmakokkaus! Jähmettymisen onnistumista hiukan pelkäsin, mutta maistamaan oli kova kiire ja nopeutin sitä laittamalla uuninpellin alle ison kylmäpanoksen pakastimesta. Noin kolmesta suklaalevystä kevyine mausteineen tuli about kolmannes isosta uunipellistä.

Laaduntarkastajat verottivat aika monta palaa :)




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Eläköön Arjen Supersankarit: Isät!

Pitkin viikkoa on lapset kuhisseet isänpäivälahjoistaan; eivät millään olisi jaksaneet odottaa niiden paljastamista h-hetkeen asti. Ihania väkerryksiä on tehty niin perhepäivähoidossa, koulussa kuin iltapäiväkerhossakin. Antamisen ilo on pienillä aivan valtava ja ylpeys suuri. Pieninkin puhui sormimaalauksistaan taideteoksina. Hellyttävää.

Isät, papat ja vaarit ovat kyllä kaiken kiitoksen ja huomion ansainneet. Ei meidän perheemme ihan normaali tavallinen hektinen arki pyörisi lainkaan ilman näitä supersankareita. Mieheni on meillä se arjen kantava voima, joka muistaa menot, päivämäärät ja osallistuu mielellään lasten harrastuksiin. Muistaa kysellä läksyt ja raahaa kaupasta aina perussetin ruokaa, kun minulla kauppareissut venyy pariin tuntiin pakkaussisältöjä tavatessa. Papalla ja vaarilla on myös tärkeä roolinsa esimerkkinä, esikuvana ja tietynlaisena ankkurina elämässä. On onni, että vanhempamme asuvat lähellä ja ovat arjessa mukana.

Miestäni muistin tänä isänpäivänä kahvipavuilla, Cittariin kun oli tullut Starbucksin kahvia. Herkkulahjoja valmisteltiin pienimmän kanssa - ei ollut vaikea ylipuhua häntä tekemään Rocky Road -suklaata! Näppärä apulainen laittoi innoissaan kaikkia mausteita suklaan joukkoon. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Isänpäivän aamuksi valmisteltiin edellisenä iltana Pavlovaa, mistä saatiin gluteeniton ja maidoton versio käyttämällä vaahtoutuvaa soijakermaa. Jostain syystä en saanut kunnollista vaahtoa aikaiseksi, niin lisäsin valmista kauravaniljakastiketta joukkoon, jotta tulisi paksumpaa. Päälle hedelmiä. Kaikki meni! Itse asiassa tein neljän munan annoksesta pellille kaksi marenkipohjaa. Toinen aamuksi ja toinen illaksi omalle isälle.

Tehtiin poikien kanssa myös voileipäkakkua, jonka toinen pää gluteenittomasta leivästä. Väliin kylmäsavulohta, tilliä, kurkkusalaattia, Oatlyn creme fraischea ja majoneesia. Nopea ja maistuva "kakku". Aamulla koverrettiin vielä minivesimelonia pavlovan päälle, ja kuoreen tehtiin juotava smoothie appelsiinimehusta ja melonista.



Voileipäkakku kylmäsavulohi-täytteellä, "saaristolaisleivästä",
toinen pää gluteeniton ja maidoton tummasta gluteenittomasta pakasteleivästä. 


Gluteeniton ja maidoton marenkikakku, Pavlova hedelmätäytteellä. Näitä täytyy kokeilla eri täytteillä lisää!



Merihenkinen isänpäivälahja

Appiukkoa muistettiin oman paatin nimellä varustetulla lokikirjalla. Kirja on hankittu raumalaisesta kirjapainosta, joka toimittaa kirjoja myös postitse suoraan kotiin. Kirjoja on sekä A5- että A4-koossa. Aika moni paljon veneilevä pitää aktiivisesti lokikirjaa, jonne sitten merkataan vesillelaskut, huollot ja tehdyt matkat. Luulenpa, että moni sähköistä blogiakin pitävä kirjoittaa silti myös ihan käsintäytettävää kirjaa. Meillä mies kirjaa tarkasti kaikki matkat, tuulet, huollot ja sattumukset, minä sitten taas kirjoittelen itsekseni kannettavalla blogiin ja saatan tarkistella lokikirjasta faktoja. Kaikki aiempien vuosien kirjat on tallessa, mutta olisi kyllä hienoa, jos ne mahtuisivat veneeseen mukaan. Vielä ei kyllä ole näköpiirissä niin isoa venettä! Monta ihanaa sattumaa on kirjoihin kirjattu, lasten hassut tokaisut ja uuden oppimiset. Ehkä lokikirjat korvaavat osaltaan vauvakirjoja, joita kukaan ei koskaan oikein ehtinyt täyttää...




Liput salkoon, 
halaukset arjen sankareille, 
suupielet suklaaseen! 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Paatti talviunilla

Purjeet laskosteltu, patjat pussitettu, kuivaruoat täyttäneet keittiön. Paatti ylhäällä suulin suojissa. Veneessä on yövytty tänä vuonna tasan 50 yötä. Mukavia muistoja ja seikkailuita saatiin kokea, mikä tärkeintä - yhdessä. Pikkupaatilla päästiin vielä nauttimaan saariston syksystä pienellä retkellä. Ruskansävyisten saarten lomassa ajellessa tunnelma on ihan erilainen kuin kesällä. Punervat varpukasvit ja kullankeltaiset kaislat, ruskean monet sävyt karuissa kallionkoloissa. Haikean kaunista ja hiljaista.







Nyt sunnuntaina helli aurinko ja pihalla tarkeni vielä verkkatakilla. Viimeisetkin lehdet näyttäisi tippuneen pihan puista ja sain aikaan valtavan lehtikasan. Siihen oli kivan pienimmän hyppelehtiä "possetemppujaan". Vielä on melkoinen määrä ruukkuja pestävänä ja jonnekin ne pitäisi taas saada mahtumaan talveksi. Tänä vuonna halloweenin vietto tuntui ihan todellisen karmivalta, kun toinen lapsista tuli kipeäksi ja tyhjensi vatsansa sisällön pitkin poikin huonetta ja sänkyä. Ei tarvita tekolimaa :)

Mukavaa tulevaa viikkoa!