perjantai 27. toukokuuta 2016

Sammaleenpoisto nurmikolta vol. 2

Ostimme viime keväänä sammaleenpoistokoneen taistelussa paremman nurmikon puolesta. Käsittelimme nurmikon sillä ja jälki oli aika rajua. Paikoin jäi jäljelle vain musta maa. Syksyllä emme käsittelyä uusineet, vaan toimeen tartuttiin vasta nyt keväällä. Viime vuodesta viisastuneena kävimme taistoon vasta sitten, kun nurmi oli ajettu kolmeen kertaan. Eli ei käsittelyä vasta heräävälle nurmikolle. Nyt näyttää mielestäni aika hyvältä - nurmikko on hyvinvoivan oloinen ja sammalta ei tullut enää ollenkaan niin paljoa.

Käsittelyn tuloksena syntyy melkoinen määrä sammaleensekaista nurmijätettä. Viimeksi laitoin sitä aika paljon kompostiin, mikä aiheutti hetkellisen lamaantumisen maatumisprosessille. Nyt sammalta oli paljon vähemmän joukossa, joten uskalsin hiukan sekoitella sitä myös kompostin joukkoon.

Hetken päästä kokeillaan käsitellä nurmikko vielä uudelleen ilmausterällä. Kalkkia emme ole nyt laittaneet ollenkaan, emme myöskään sammalsyöppöä. Pihan männyistä tippuvat neulaset happamoittavat varmaan osaltaan maata, joten ehkä jossain kohtaa sitä kalkkiakin pitää raaskia huiskia reilusti. Tai ehkä ihan puutuhkaa?

Säiliötä saa tyhjennellä vieläkin useamman kerran.




Käsittelyn jälkeen. Aika hyvältä jo näyttää.
Taistelu sammalta vastaan jatkuu, muttei enää niin altavastaajan epätoivoisella fiiliksellä. Mutta mitä tehdä nurmikon joukossa kasvaville rikkaruohoille?! Esimerkiksi leinikki ja ratamo ovat aika viheliäisiä. Saapa nähdä, onko sammaleen lähdöllä vaikutusta näihin. Jostain luin, että leinikkikin olisi merkki happamasta maasta. Huh huh, ei minulla ainakaan riitä energiaa repiä rikkoja nurmikolta, kukkapenkeissä ja sora-alueissa on ihan riittävä työsarka!

Minun ei juuri tarvinnut osallistua tähän sammaleenpoistoajeluun, mutta muuta puuhaa pihalla on sitten riittänytkin. Aina ei ihan voimat riitä tehdä nopeasti valmista. Silloin voi aloitella projektin siellä ja toisen tuolla. Kun selkä huutaa hoosiannaa, voikin siirtyä vaikka katkomaan kuivia oksia aidan kärhöstä - sopivalta korkeudelta. Omalla pihalla saa olla ihan vapaasti epäkäytännöllinen, tehdä väärässä järjestyksessä, haahuilla ja tuijotella kaihoisasti suunnitellen. Piha ei tule koskaan valmiiksi ja hyvä niin. Aika tylsää, jos olisi kaikki valmista ja aina samanlaista.

Isommat pihaprojektit on syytä tehdä keväällä, muuten ei into riitä enää kesän jälkeen, minulla ainakaan. Ja onhan kasvejakin helppo siirtää juuri keväällä. Innostuin siirtämään kasvilaatikon paikkaa valoisampaan kohtaan. Hirveä homma, mutta sainpahan taas vaivihkaa vallattua lisää nurmialaa kasveilleni! Valitettavasti laatikon alla oli ehkä juuri täydellisimmän näköinen nurmikko, ei yhtään rikkaruohoja ja kauniin tasainen.

Sammaleenpoistotaistelun ensimmäisen kirjoitukseni voi lukaista tästä.

Kokemuksia kuulisin myös mielelläni - mikä on hyvän (vanhan) nurmikon salaisuus?

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kolme kevättä ja ensikeikuttelut merellä

Lyhyen ajan sisään sain kokea kolme erilaista kevättä. Oman kotipihan heräilevän kevään, Amsterdamin jo pitkällä olevan kevään; sen upean kevätkukkaloiston ja jo hiipuvan magnoliapuiden kukinnan, ja sitten myöhäisimpänä tulevan karun saariston kevään, jossa kevään riemu raikui lähinnä lintujen rinnoissa. Ihan kuin olisi ollut aikamatkalla! 

Laventelit eivät vielä näytä yhtään elonmerkkejä.
Tässä kohtaa iskee aina pelko - mitä jos ovatkin kaikki kupsahtaneet?


Oman pihan ihan ensimmäiset pikkuriikkiset kukkijat, mustassa maassa näyttivät kaukaa ihan muoviroskilta!
Amsterdam ja Keukenhof - kevät aivan täydessä vauhdissa!
Herkkää kevättä Amsterdamissa.
Magnoliat kukassa, hiukan jo loppusuoralla.
Karua kauneutta saaristossa.

Talventörröttäjät, hauskat piikkipallot.

Tyrni mustanpuhuvana.


Tyrnipensaat antavat vielä odottaa - kyllä kohta vihertää.

Kevään eteneminen on nyt jotenkin niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Joka päivä pihalla aukeaa uusia kukkanuppuja, tulppaanit puskevat maasta ja nurmikko täytyy kohta leikata. Tuntuu, ettei mikään aika riitä pihalla olemiseen – tekemistä olisi vaikka kuinka. Kroppakin on kohtalaisen ihmeissään äkillisestä henkiin heräämisestä. Mitä tuo muija yht’äkkiä riuhtoo? Kompostia kääntäessä lähti nahka peukalonjuuresta, sormusten kohdalle vesikellot, noloa. Myönnettäköön, olen ollut aika horroksessa talviajan. Ulos minut on saanut vain satunnaiset hiihtoreissut, lasten hiihtokisat tai joku muu näennäinen pakko. Ja sitten – tulee se päivä kun on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa ja on oikeasti KEVÄT. Kaikki kääntyy päälaelleen ja sisällä oleminen tuntuu lähinnä rangaistukselta.


Kevät merellä keikkuen tulevi 

Paatti laskettiin kevätvesille huhtikuun lopussa. Kyseisenä aamuna tuli pienoinen takatalvi ja maa oli aivan valkoinen. Peltiä kolisi, kun ihmiset yrittivät kesärenkailla liukastella töihin. Onneksi lumi suli nopeasti pois, kylmää kyllä oli! 







Ensimmäiset merellä keikuttelut tehtiin vappuna turvallisesti lähimaisemiin aivan upeassa aurinkoisessa säässä. Ei tarvinnut yölläkään palella, päinvastoin. Puhalleltiin ilmapalloja ja kietouduttiin serpenttiiniin. Saaressa kevät oli tosiaan paljon myöhemmässä vaiheessa. Puissa aivan minimaaliset silmut. Linnuilla kuitenkin kova tohina päällä.

Paatissa kirjattiin puutelistaa, mitä unohtui tällä kertaa. Olisi kannattanut hiukan aiemmin kirjoitella; puuttui yksi aikuisten täkki ja minulta unipuku ja vaihtovaatteet. Saatiin kuitenkin väkerrettyä kaikille jonkinlainen ratkaisu. Vappuherkkuina maistuivat yksinkertaisesti munkit ja sima, grillatut nakit ja perunasalaatti, tietysti myös lämpimät voileivät.






Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme vähän pidemmälle reissulle, miesväki odotteli jo paatissa valmiina että pääsin lähtemään töistä. Olivat jo nukkuneet siellä yhden yön. Olivat heittäneet talviturkitkin, veden ollessa +8 astetta. Seilejä ei matkalla nostettu, kun keli oli sen verran tyyni. Mutta mikä lämpö ja auringonpaiste! Matkalla ihmettelimme kajuutan rauhaa, ei siellä enää ketään tapellut tai riehunut. Ovat tainneet kasvaa isoiksi? Pienempi nukahti kesken kaiken lattialle rappujen alle ja toinen kuunteli haltioituneena äänikasetilta Veljeni Leijonamieltä, minunkin lapsuuteni suosikkitarinaa. 


Sunnuntaiaamulla jännittää herätä - onhan äitienpäivä! Taidan koisia pitkään (tai teeskennellä nukkuvaa ;) 

Onnea kaikille äideille!