Maarianhamina kääntöpisteenä

Pojillemme Maarianhamina tuntuu olevan kovin ihmeellinen paikka, paikka johon pääsystä on talven mittaan monesti haaveiltu. "Siellä on minigolf, sieltä saa jätskiä, siellä voi potkulautailla." Kyllähän Maris onkin aika kiva kesäkohde. Viime vuonna visiitti jäi poikkeuksellisesti väliin, joten nyt oli ihan hienoa taas piipahtaa kesähulinassa. Maris olikin kaukaisin lomakohteemme, kääntöpiste. Saimme rantautua perinteisesti kovassa tuulessa, mikä tekee tolppien väliin sihtaamisesta ah niin mukavaa. Onneksi laiturilla oli vastassa avuliaita lisäkäsiä. Varatut paikat hieman harmittivat, niitä kun ei nähnyt etukäteen ja kovassa tuulessa paatin kääntäminen pienessä välissä oli ikävää, hippuisen tivolimeininkiä.

Yleensä vilkkaassa rantakaupungissa vierähtää semmoiset pari-kolme päivää, sitten tekeekin jo mieli rauhallisemmille vesille. Paikallaolopäivät mennään lähes täysin lasten ehdoilla, eli jaksamisen mukaan käydään "pakolliset jutut" läpi urhoollisesti. Poikien kasvaessa vaatimuksetkin muuttuvat, mutta aika samat asiat tekevät heidät edelleen onnellisiksi. Pienemmän kanssa kävimme läpi puistoja ja leikimme varjokuvillamme. "Toivomuskaivolla" täytyy aina päästä käymään, kuulemassa toisinaan sydäntä riipaisevia toiveita. Yleensä olemme luvanneet ostaa jotain esim. lelukaupasta, mutta tällä kertaa tarpeet olivatkin vähän erilaisia: linkkuveitsi ja pilailutarvikkeita! Molemmat halusivat myös jonkin erityisen muiston, sellaiset löytyi Jussis Keramikista, pitkän harkinnan jälkeen. Pieni lasilintu ja lasikala asuvat nyt vuoratuissa rasioissaan paatissamme.

Mielenkiinnolla katselin, mitä kauppoja ostoskadulla nyt on, onko tullut uusia ja onko jokin lopettanut. Kävelykadun kulman kukkakauppa pitää aina katsastaa ja lumoutua hienosta esillepanosta ja niin ihanista laventeleista. Komeiden kukkaruukkujen kohdalla käyn aina ajatusleikkiä, mitä mies sanoisi kun marssisin paattiin kukkapuskan kanssa. Emmaus-kirpputori ei pettänyt tälläkään kertaa ja mukaan lähti muutama vaate, joista taitaa tulla ihan lemppareita. Tällä kertaa emme osuneet paikalle yhtä aikaa jonkin tapahtuman kanssa, kuten aiempina vuosina on sattunut. Kerrankin osuimme tietämättä paikalle keskelle Kentin konserttia ja pariin otteeseen on ollut jotkut meripäivät markkinameininkineen. Mutta kyllä meille menoa ja meininkiä oli jo ihan riittävästi muutenkin.

Minigolfrata kuului myös ehdottomiin käyntikohteisiin. Viis kaatosateesta, kaikki reiät pelattiin loppuun asti. Yllätysnumerona oli miniristeily, jonka sai satamamaksun maksettuaan ilmaiseksi koko porukalle. Päätimme tehdä sen jo saapumisiltana, vaikka paluu menikin hiukan myöhäiseksi. Yllätys selvisi pojille vasta, kun bussi tuli hakemaan itäsataman läheltä. Mukava kuuden tunnin pyrähdys Rosellalla. Meri näytti kauniilta myös laivan kannelta käsin, kruunattuna sateenkaarella. Buffetissa ehti syödä hyvin (liikaa), eikä kukaan ehtinyt laivalla vielä pahasti tylsistyä mihinkään.

Miehet kävivät myös tutustumassa merimuseoon ja Pommerniin. Merimuseon lipulla pääsi myös purjelaivaan, erikseen ostettuna liput olisivat maksaneet enempi. Museon jutut kiinnostivat kovasti poikia. Erityishuomion sai valaan pippeli, jonka nähtyään oli pienempi poikamme huudahtanut kovaan ääneen "Millainen se valaan pimppi sitten mahtaa olla?"

Kesäloman paluumatkalla: Geta, Kumlinge ja Korpoström

Reissuraportoinnissa tuli pientä kotiintulon tuomaa arkista viivettä. Elokuukin hujahti ihan kiitäen ohitse! Heinäkuusta jäi mieleen vaihtuvat kelit. Välillä mitä synkimpiä, mustanpuhuvia pilviä ja seuraavassa hetkessä aseista riisuvaa auringonpaistetta. Pipoja, toppaa ja shortseja on vaihdeltu lennossa. Matkamme jatkui Käringsundista Getan kautta Kumlingeen, jossa todettiin reissun lämpimin vedenlämpö, huimat 17 astetta!

Tummanpuhuvaa...

Näitä ihmeellisiä havuja kummastelin, maa on aivan tuuhea, mutta ei näy "päätä eikä häntää". Hienoja!

Kihdin ylitys sujui melkoista haipakkaa yhdellä reivillä tuulen ollessa 8-12 m/s. Kumlingesta Korpoströmille tuli matkaa 28,5 nm. Maarianhamina jäi nyt tällä kertaa väliin, kun laskeltiin ettei aika riitä enää siellä käymiseen. Ruokavarastot olivat jo jokseenkin köyhät, kun Mariksen varaan oli laskettu täydennysreissu. Korpoströmillä oli onneksi kauppa rannassa, josta sai kaiken oleellisen ja vähän päälle. Vierasvenesatama tuli tutuksi myös viime reissulla. Pojille jäi siitä reissusta mieleen huikea kalasaalis, johon ei ihan tällä kertaa ylletty. Kuutisen komeaa aaposta saatiin kuitenkin, kyllä siitä koko porukka jo hyvin syö.

Yllätin itseni ja tein pienen juoksulenkin Korpoströmin kivoilla teillä ennen iltasaunaa (en muista koska olisin viimeksi liikkunut juosten). Toisen yllätyksen koin, kun löysin metsäisen tien poskesta komean kanttarellisaaliin, kesän ensimmäisen löydöksen! Kantsuja oli vain juuri sen verran, että ne mahtuivat somasti aseteltuna kämmenille. Hyvä syy kävellä paluumatka...

Korpoströmin vierasvenesatama on tosi mukava ja sauna- ja suihkutilat siistit ja nykyaikaiset. Ravintolaruokaa tai virvokkeita kaipaaville löytyy tyylikäs rantaravintola ihan rannasta. Lenkkeillessä huomasin lähilaitumella erikoisen näköisiä tyyppejä, alpakoita! Niitä käytiin poikien kanssa vielä ihmettelemässä.

“Korpoströmin vanha satama- ja luotsinvaihtopaikka sijaitsee keskellä Turunmaan saaristoa. Paikka oli vuosisatoja eräs lounaisen saaristoalueemme tärkeimmistä meriliikenteen solmukohdista. Korpoström mainitaankin jo vanhimmissa saaristoa kuvaavissa merikorteissa. Nykyään Korpoströmissä yhdistyvät sekä maantie- että meriliikenne.” (lähde: saaristo.org)

Lisätietoja:
http://www.sunnan.fi

Tunnelmallinen Käringsund

Ruotsi jäi taakse ja alkoi paluumatka. Samalla alkoi pieni henkinen ahdistus, loma ei jatkukaan ikuisesti vaan aletaan laskea etappeja kotiin päin. Neljä viikkoa merellä tuntui alkuun huolettoman pitkältä!

Loikkaus Ruotsista Ahvenanmaalle sujui mukavan vauhdikkaasti. 33 nm matkasta ajeltiin koneella vain puolisen tuntia, loppu sujui kevyessä 3-4 m/s tuulessa. Sen verran oli kuitenkin meressä tasaista muljausta, että aloin voida pahoin ja nukuin melkein koko matkan. Aamuaikainen kuuden lähtö palkittiin saapumisella jo ihmisten aikoihin Käringsundiin Eckeröön. Jokseenkin pöllämystyneenä nousin laittamaan keulaköysiä ja ihmettelin kesäistä tunnelmaa ja vedessä polskivia lapsia. Paikka oli meille uusi ja positiivinen yllätys. Hienot maisemat!

Tehtiin pieniä kävelyjä, tutustuttiin hotellirantaan ja piipahdettiin kala- ja erämuseon puodissa. Hotellin lähettyvillä oli todella suuri leirintäalue. Varmasti olisi ollut tutustumisen arvoisia paikkoja enempikin, mutta päivän pinnan varressa roikkunut mies ei ollut kaikkein innokkain lenkkeilijäehdokas. Lähellä olisi ollut myös mm. jonkinlainen safari, mikä olisi ollut oikein kiva elämys energisemmällä miehistöllä. 

Lisätietoja:

http://www.karingsundsgasthamn.ax

Fisk- och jaktmuseum

 

Se on loma se!

Tiukan työviikon päätteeksi pääsimme liikkeelle viime lauantaina - edessä neljän viikon seilausreissu! Kaikenlaista huomasin jo unohtaneeni, mutta ne ovat pikkujuttuja ne. Kuten nyt toisen pojan univaatteet, laudeliinat, kirjat ja pelit. Onneksi voi soveltaa, eihän kesällä haittaa että käyttää pikkuveljen vesikellarimallisia yöppihousuja.

Alkuun tehtiin heti vähän pidempää päivää, jotta päästään säätiedotuksia ennakoiden etenemään toivotusti, kohti Ruotsia. Ei meidän mailimme tosin vielä varmaankaan kenenkään päätä huimaa, mutta lapsiperheessä on tietyt rajat, joissa on hyvä pysyä, jos meinaa pysyä järjissään kaikki samassa veneessä.

Sunnuntaina huitaistiin liikkeelle aikaisin ja saatiin edettyä mukavasti hiukan vajaa 40 nm. Genaakkeri nosteltiin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Se veti meidät Lillklyndanin viereen, josta seilailtiin valkoisilla seileillä melkein perille Enklingeen saakka. Sinne oli tullut fillareita, joiden laina sisältyi 12 euron satamamaksuun. Onneksi olimme ottaneet pyöräilykypärät pojille mukaan. Päivän parhaat naurut saimme pienellä pyörälenkillä, kun sotkimme menemään kuka millaisellakin vekottimella. Nauroimme katketaksemme, kun mieheni muutenkin vispaavasta pyörästä puhkesi kumi komeasti vinkuen. Vesipedot pulahtivat lenkin päätteeksi uimaan.

Hienot kelit saimme kyllä loman alkuun. Lämmintä ja sopivan suuntaista iloisen reipasta tuulta. Maanantaina lähdettiin Enklingestä jo aikaisin aamunkoitteessa, ennakoiden illan myräkkää. Kerrankin meni suunnitelmat nappiin ja tiedotukset pitivät paikkaansa. Nyt kun katsoo ulos, ei merelle olisi mitään asiaa. Tuulee pahimmillaan 15 m/s ja sataa sataa ropisee, tuiskaa oikein olan takaa. Lymytään varmaan huominen paikallaan ja odotellaan hyvää ylityskeliä.

Hauskoja kesäseikkailuita itse kullekin!

Aurinkoinen Kökar ja vierasvenesatama Sandvik

Maarianhaminan jäädessä taakse, alkoi meri näyttää ihan laikukkaalta, ei lainkaan siniseltä. Vesi oli paikoitellen aikamoista raparperikiisseliä! Eipä se meren kunto siitä juuri parantunut, vaan alkoi näyttää aina vain pahemmalta mitä edemmäs mentiin.

Lasten riemuksi muutama laiva meni ihan lähietäisyydeltä. "Keikkuuuu"...

Levää tuntui olevan pitkin matkaa, mutta Kökarin Sandvikissa vesi oli uintikelpoista. Ja mikä parasta, lapsia odotti mukava hiekkaranta pienellä vesiliukumäellä. Pientä merirosvoa riemastutti myös kiva merirosvolaiva ja jännittävä rantakallio. Laituri tuli aivan täyteen ja leirintäalueellakin oli mukavasti väkeä. Rannassa oli grillejä ja fiksun näköinen keittiö leiriytyjien käyttöön. Suihkut ja vessat saivat myös hyväksyvän nyökkäyksen. Tarjolla oli vuokrattavia polkupyöriä kaikissa väreissä ja aika kuhina kävikin hiekkatiellä. Laiturin päässä satamakonttorissa oli pieni monipuolinen ruokapuoti. Ravintolan antimia emme testanneet, mutta aika idyllisissä maisemissa saivat asiakkaat herkutella. Ihan kiva paikka kaiken kaikkiaan!

 

Kökarin esitteestä bongasin seuraavaa:

• asukasluku 249
• nähtävyydet: Kirkko ja Fransiskuskappeli, Hamnö, Otterböten pronssiaikainen kylä, Kalen, Kotiseutumuseo, Helsö, Källskärin kannu, Källskär, Idö, luonnonsuojelualue

Kohinamitta täynnä

Niin mukavaa kuin onkin Mariksen eläväinen elämä, tulee aina jossain kohtaa tunne, että nyt voisi vaihtaa iltaisen ravintolamusiikin kajon vaikkapa luonnonsataman rauhaan. Lapset tuntuvat nauttivan kaikesta kohinasta ja menemisestä, mutta helteisellä kelillä alkaa heilläkin keittää yli vauhdikas meneminen. Milloin iskee ihan kaamea jano "just nyt" tai tulee ruokakaupassa mieleen, että ollaan edelleen kiipeilytelineillä.

Muutama vakiopaikka tulee aina kierrettyä läpi; lintupuisto, "toivomuskaivo-puisto" torin vieressä ja rannan läheisyydessä oleva merirosvolaiva-puisto. Nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa myös minigolfia. Upposi kyllä kaikille. Ravintoloihin ei jaksettu mennä arpomaan löytyykö jokaiselle sopivaa valiota. Ostettiin pizzat ja ranskikset paattiin ja se riitti siltä saralta. Ostarilta pienestä ruokapuodista löytyi yllätyshyvää saaristolaisleipätyylistä limppua. Onnistuttiin paikalle vielä niin sopivasti, että saimme leivän mukaamme vielä lämpimänä. Ennen lähtöä piti hamstrata vielä lisää herkkua mukaankin. Nam!

Itse kävin pikaisesti uudessa Emmaus-liikkessä, joka sijaitsee vanhan Alkon tiloissa. Tein kivoja löytöjä edullisesti. Emmaus on siis kirpputori, jossa kaikki vaatteet ovat siististi laputettuja kuin kaupassa ja hinnat edukkaat (kolme paitaa = 14 €). Vaatteiden lisäksi tarjolla oli leluja, pelejä, kirjoja ym. Kannattaa käydä!

Mastot kuin karkkitikut! Iltaisin tehtiin vuorotellen kävelyjä laitureilla ihmettelemässä toinen toistaan hienompia veneitä ja vilkasta menoa. Yömyöhään vielä pienet lapsetkin juoksentelivat laitureilla ja rannassa. Ehkä heitä joku valvoi jostain korkealta kannelta, tai sitten vähän ylempää.

 

Kiitos Maarianhamina, nähdään ensi vuonna uudestaan.

Maailmanhamina ja iloinen kuhina

Lapset taitavat mieltää Maarianhaminan joksikin isoksi huvipuistoksi; niin innoissaan sinne oltiin taas menossa. Pienimmän suuhun tuo monimutkainen kaupungin nimi ei ihan vielä taipunut, joten suuren maailman meiningillä olimme matkalla "Maailmanhaminaan".

Osuimme paikalle Meripäivien aikaan, kuten usein muinakin kesinä. Olemme lasten kanssa päätyneet yleensä itäsataman puolelle. On vaan niin paljon helpompaa, kun kaikki palvelut ovat ihan lähellä. Kilometrejä tulee päivässä muutenkin ihan tarpeeksi. Satamassa oli todella ruuhkaista ja myöhään illalla saapuneet joutuivat pyörimään paikkaa etsien. Mahtoivatkohan kaikki mahtua?

Traditiona on ollut rikastuttaa paikallisia lelukauppoja ja kovasti poltteli kolikot taskussa molemmilla lapsilla. Omilla rahoillaan saivat kumpainenkin ostaa mieleisensä lelun; toinen päätyi Legoon ja toinen merirosvorekvisiittaan. Valinnassa vierähti tovi jos toinenkin. Yksi lelukauppa olikin laittanut pillit pussiin, joten ei tarvinnut tutustua kuin yhden putiikin tarjontaan. Aika paljon oli uusia liikkeitä putkahtanut. Piipahdimme Jussis Keramik -pajalla ja saimme ihailla lasinpuhallusta. Piti keksiä salainen agentti -leikki, että uskalsimme mennä lähelle lasitavaroita. "Hiivitään ihan hiljaa ja niin, ettei kukaan huomaa."