Kaikki miehet kannelle!

Merellä kulkiessa näkee vähän väliä jotain sykähdyttävää, jota kaikki ryntäävät laidalle katsomaan. Toisinaan näkyy matkustajalaiva horisontissa, lintu poikineen, hetkeksi näkyviin nouseva hylje, ylitse liitelevä kotka tai "merirosvolaiva", jolloin pienin huutaa "kaikki miehet kannelle!"

Meri on kaunis, alati muuttuva, eri näköinen ja eri värinen. Välillä hurja ja kunnioitusta herättävä, toisena päivänä tyyni ja lohduttava. Aalloilla kulkiessa lapsetkin oppivat havainnoimaan asioita, tuulen suuntaa ja pilvien muotoa, arvioimaan vaahtopäistä tuulen määrää. Muut kulkijat on otettava huomioon ja vastaantulijoita tervehditään. Kun elementtejä on kulkiessa vähän; meri, taivas ja vaihtuvat saarten muodot, aistitkin terävöityvät. Tulee huomattua ihan erilaisia asioita ympärillään.

Kun "meri oli mustaa". Kunnioittava hiljaisuus - ehditäänkö kastumatta ohi.

Taivaankannen suloinen pumpulipeitto ja iloinen vire

Lapsilla on luonnostaan taito nähdä ja huomata luonnon pieniä ihmeitä, taito ihmetellä ääneen asioita, jotka "vain ovat". Aikuinen saa lapsen kysymystulvan keskellä mahdollisuuden nähdä itsekin. Aina ei löydy vastausta kysymyksiin miksi tuo kasvaa tuossa, miten tuo on syntynyt, mikä laji tuo on. Tulee joskus vastattua niin kuin vain tylsä aikuinen voi: "no se vaan on".

Pääsääntöisesti lapsen into tarttuu ja muistin sopukoista (tai myönnettäköön: Googlesta) saa kaivettua eri sammalten nimet, myrkylliset kasvit, miten simpukat syntyvät, mitä siili syö (ahaa, siilit syövät myös pieniä eläimiä kuten sammakoita) ja mikä onkaan tuo ihmeellinen haaviin jäänyt pikkuinen ravunoloinen öttiäinen?!

Luonto on täynnä ärsykkeitä; sävyjä, muotoja ja rakenteita, jotka peittoavat mennen tullen hienoimmatkin peligrafiikat. Kohta elokuinen vehreä runsaus vaihtuu syyskuun ruskan huikaisevaan väripalettiin. Nautitaan vielä lämpimistä illoista. Ja muistetaan ihmetellä yhdessä ääneen kaikkea pientä suurta.

Tunnelmallista venetsialaisviikonloppua!

Mieletön mustikka-lucumatoffee kruunaa karkkipäivän

Silmiini osui taannoin Wellberriesin resepti lucuma-mustikkafudgesta, ja ohje näytti niin houkuttelevalta ylistyssanoineen, että päätin testata sitä heti mustikka-ajan koittaessa. Kesälomareissulle pakatessa muistin onneksi ohjeen ja mittasin kaikki aineet yhteen annokseen jo valmiiksi mukaan. Näin jälkikäteen harmittaa, miksi en ottanut mukaan koko lucuma- ja kaakaovoipusseja (ihan kuin pari pussia lisää olisi paatin upottanut), sillä toffeen tekeminen veneessä oli aika kiva ohjelmanumero, lisäksi ennen kaikkea helppo!

Alkuperäinen ohje löytyy siis täältä.

Lucuma-mustikka fudge

n. 1,5 dl kaakaovoita
3 rkl sokeritonta pähkinävoita (mahd. sileää, minä käytin Green Choisen Organic Creamyä)
n. 1,2 dl lucumajauhetta
1-2 rkl juoksevaa hunajaa (riippuen hieman, kuinka ”karkkimaista” haluat. Hunajan voi korvata myös vaahterasiirapilla)
ripaus tai kaksi suolaa
ripaus vaniljajauhetta
kourallinen tai kaksi tuoreita mustikoita

Sulata kaakaovoi vesihauteessa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää mukaan pähkinävoi sekä hunaja, sekoita tasaiseksi. Ota kattila pois hellalta ja sekoita mukaan lucuma, suola ja vanilja. Tarkista maku. Leivinpaperoi haluamasi mallinen vuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele päälle tuoreet mustikat. Siirrä jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään. Kun fudge on kovettunut, leikkaa siitä haluamasi mallisia palasia – joko patukoita tai pienempiä kuutioita.

Kaakavoi sulatetaan hiljalleen vesihauteessa. 

Sulaan voihin sekoitetaan pähkinävoi ja hunaja, lucumajauhe ja mausteet.

Vuorasin kaksi tupperwarekippoa (pyöreät, ison ja pienen) leivinpaperilla ja leikkasin jälkeen reunan yli menevät pois, jotta kannet saa kiinni. Kipoksi käy melkein mikä vaan, mikä mahtuu paatin jääkaappiin.

Jähmettynyt valmis toffee.

Valmista tuli, hurmaavan kaunista! Leikkaa paloiksi tai patukoiksi. Toffee säilyi hyvin jääkaapissa noin viikon.
Sitten se oli jo kadonnut parempiin suihin :)

Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mieleen tuli myös heti monia eri variaatioita, mitä voisi kokeilla: lakritsi, suklaa, kardemumma, kuivahedelmä, marjasekoitus, puolukka... Näitä teen ehdottomasti uudestaan heti tilaisuuden tullen.

Maarianhamina kääntöpisteenä

Pojillemme Maarianhamina tuntuu olevan kovin ihmeellinen paikka, paikka johon pääsystä on talven mittaan monesti haaveiltu. "Siellä on minigolf, sieltä saa jätskiä, siellä voi potkulautailla." Kyllähän Maris onkin aika kiva kesäkohde. Viime vuonna visiitti jäi poikkeuksellisesti väliin, joten nyt oli ihan hienoa taas piipahtaa kesähulinassa. Maris olikin kaukaisin lomakohteemme, kääntöpiste. Saimme rantautua perinteisesti kovassa tuulessa, mikä tekee tolppien väliin sihtaamisesta ah niin mukavaa. Onneksi laiturilla oli vastassa avuliaita lisäkäsiä. Varatut paikat hieman harmittivat, niitä kun ei nähnyt etukäteen ja kovassa tuulessa paatin kääntäminen pienessä välissä oli ikävää, hippuisen tivolimeininkiä.

Yleensä vilkkaassa rantakaupungissa vierähtää semmoiset pari-kolme päivää, sitten tekeekin jo mieli rauhallisemmille vesille. Paikallaolopäivät mennään lähes täysin lasten ehdoilla, eli jaksamisen mukaan käydään "pakolliset jutut" läpi urhoollisesti. Poikien kasvaessa vaatimuksetkin muuttuvat, mutta aika samat asiat tekevät heidät edelleen onnellisiksi. Pienemmän kanssa kävimme läpi puistoja ja leikimme varjokuvillamme. "Toivomuskaivolla" täytyy aina päästä käymään, kuulemassa toisinaan sydäntä riipaisevia toiveita. Yleensä olemme luvanneet ostaa jotain esim. lelukaupasta, mutta tällä kertaa tarpeet olivatkin vähän erilaisia: linkkuveitsi ja pilailutarvikkeita! Molemmat halusivat myös jonkin erityisen muiston, sellaiset löytyi Jussis Keramikista, pitkän harkinnan jälkeen. Pieni lasilintu ja lasikala asuvat nyt vuoratuissa rasioissaan paatissamme.

Mielenkiinnolla katselin, mitä kauppoja ostoskadulla nyt on, onko tullut uusia ja onko jokin lopettanut. Kävelykadun kulman kukkakauppa pitää aina katsastaa ja lumoutua hienosta esillepanosta ja niin ihanista laventeleista. Komeiden kukkaruukkujen kohdalla käyn aina ajatusleikkiä, mitä mies sanoisi kun marssisin paattiin kukkapuskan kanssa. Emmaus-kirpputori ei pettänyt tälläkään kertaa ja mukaan lähti muutama vaate, joista taitaa tulla ihan lemppareita. Tällä kertaa emme osuneet paikalle yhtä aikaa jonkin tapahtuman kanssa, kuten aiempina vuosina on sattunut. Kerrankin osuimme tietämättä paikalle keskelle Kentin konserttia ja pariin otteeseen on ollut jotkut meripäivät markkinameininkineen. Mutta kyllä meille menoa ja meininkiä oli jo ihan riittävästi muutenkin.

Minigolfrata kuului myös ehdottomiin käyntikohteisiin. Viis kaatosateesta, kaikki reiät pelattiin loppuun asti. Yllätysnumerona oli miniristeily, jonka sai satamamaksun maksettuaan ilmaiseksi koko porukalle. Päätimme tehdä sen jo saapumisiltana, vaikka paluu menikin hiukan myöhäiseksi. Yllätys selvisi pojille vasta, kun bussi tuli hakemaan itäsataman läheltä. Mukava kuuden tunnin pyrähdys Rosellalla. Meri näytti kauniilta myös laivan kannelta käsin, kruunattuna sateenkaarella. Buffetissa ehti syödä hyvin (liikaa), eikä kukaan ehtinyt laivalla vielä pahasti tylsistyä mihinkään.

Miehet kävivät myös tutustumassa merimuseoon ja Pommerniin. Merimuseon lipulla pääsi myös purjelaivaan, erikseen ostettuna liput olisivat maksaneet enempi. Museon jutut kiinnostivat kovasti poikia. Erityishuomion sai valaan pippeli, jonka nähtyään oli pienempi poikamme huudahtanut kovaan ääneen "Millainen se valaan pimppi sitten mahtaa olla?"

Kesän makuja paatissa: smoothie ja tuorepuuro

Pakkasin lomareissulle mukaan sauvasekoittimen ja useamman pussin erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että vatsa kiittää, jos syön aamuisin muutakin kuin leipämössöä, kotona kun olen tottunut syömään pääsääntöisesti smoothia. Äkillinen neljän viikon leipäkuuri saa aikaan turvonneen olon. Merellä juon aina liian vähän vettä, joten se yhdistettynä jatkuvaan leivän syöntiin on hiukan huono yhdistelmä.

Tein valmiiksi siemensekoitusta, jossa on mm. kauraleseitä sekä pellavan-, chian-, hampun- ja sesaminsiemeniä. Mukana on myös kookosöljyä, kauramaitoa, erilaisia pähkinöitä, pähkinävoita ja raakakaakaorouhetta. Eli hyvät peruspohja-ainekset niin smoothieen kuin tuorepuuroonkin. Smoothien teko on jäänyt muutamiin kertoihin (anteeksi vain naapuriveneet, jos olette heränneet äänekkääseen pörinään...), mutta tuorepuuroja innostuin tekemään useasti. Tavallista puuroa en ole keittänyt reissussa ollenkaan. Perushiutaleitakin on mukana, nekin sopivat hyvin tuorepuuroon. Siementen, pähkinöiden ja kauramaidon lisäksi mukaan sopii makeutta tuomaan baananinpalat sekä tietysti marjat saatavuuden mukaan (mustikat, juolukat, metsämansikat, vadelmat...). Jugurttikin toimii hyvin. Minua on matkassa onnistanut mustikoiden kanssa, joten niistä on tullut tehtyä monenlaista variaatiota. Kerran jouduin kyllä ostamaan mustikat pakastealtaasta! Myös kuivahedelmät, esim. taateli, on hyvä makeudenantaja. Parasta tuorepuurosta tulee, kun sen antaa tekeytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Pesin yhden jätskireissun jäljiltä jääneet muovipikarit, jotka ovat osoittautuneet hyviksi annoskipoiksi ja ovat poikien mieleen. Leipääkin on nyt kulunut huomattavasti vähemmän, kun aamuisin on nautittu puuroherkkua. Unohtumaton makuelämys oli lakka-variksenmarjatuorepuuro, mutta makuyhdistelmä mango-mustikka-banaani toimii myös erinomaisesti.

Tuorepuuroon siemeniä, banaania, pähkinöitä, luomuaprikoosia, marjoja ja kauramaitoa.

Lakka-variksenmarja-banaanituorepuuro

Valtavia mustikoita! Joistain saarista on löytynyt pelkkiä varpuja, joistain taas ihan valtavia mollukoita!

Tässä syntyy smoothie mangosta, mustikoista, banaanista, siemensekoituksesta,
kookosöljystä ja kauramaidosta.

Päälle hiukan auringonkukansiemeniä ja raakakaakaorouhetta.
Jälkiruoalta näyttävä aamiainen maistuu kaikille.

Smoothien tai tuorepuuroon joukkoon voi hyvin laittaa vaikka juolukoita tai variksenmarjoja, jotka muuten eivät ehkä hurmaa makeudellaan. Ne ovat kuitenkin ihan mustikan veroisia terveellisyydessään, ellei jopa terveellisempiä?

Österskär ja kullankeltaiset aarteet

Degerbystä noin viiden mailin päässä sijaitsee lumoava Österskär. Saari ei ole mahdottoman kokoinen tutustuttavaksi, mutta toisinaan hieman vaikeakulkuinen valtavien varpumättäiden vuoksi. Ilman korviin asti ulottuvia saappaita ei tee mieli lähteä ylittämään mättäitä. Kallioilla kulkiessamme sekosin kuitenkin täysin; unohdin käärmepelkoni, punkkipelkoni ja koko varoitusmantrani (varokaa pusikoita, varokaa käärmeitä, varokaa punkkiheinikkoa, älkää hyppikö, älkää juosko) nähdessäni mättäillä jotain uskomatonta! Eikös vaan siellä mättäillä killistellyt pieniä kullankeltaisia lakkoja, hilloja, suomuuraimia - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja ne olivat kypsiä, eikä kukaan ollut hypännyt niitä suin päin keräämään. Niin kuin minä, höttöisissä lenkkareissani ilman sukkia. Onnessani kailotin ja tanssahtelin mättähillä kyllä niin paljon, että olisi ollut suoranainen ihme, jos joku käärme olisi jäänyt sitä kuuntelemaan. Mistään kummoisesta sadonkorjuujuhlasta ei nyt kuitenkaan ollut kyse, ihan pikkuisen sain kerättyä pussin pohjalle, mutta olin jokaisesta pienestä marjasta sitäkin onnellisempi. Koskaan ei ole lakkoja kohdalleni osunut, lehtiä kyllä olen toisinaan saarissa nähnyt. Hyviltä maistuivat, niin hyviltä. 

Innostukseni tarttui poikiinkin, jotka myös alkoivat etsiä omia aarteitaan. Pienempi keräsi pienet hapsut erilaisista sammaleista ja jäkälistä ja teki oman sammalnäyttelyn. "Eikö olekin äiti harvinaisia?!"

Navigoiminen Österskäriin vaatii tarkkaavaisuutta ja oikein kovalla kelillä rantautuminen voi olla haastavaa. Viitat on syytä ajaa juuri eikä melkein, reitiltä ei parane kauheasti tehdä ylimääräisiä käännöksiä.

Edellisellä visiitillä Österskärin rannat oli väritetty vähän turhan välimerellisellä turkoosinsinellä, kun  sinilevälautat olivat rantautuneet rantaviivaan. Tällä kertaa saimme nauttia luonnosta sellaisena kuin sen mieluiten näen. Viime reissun kuvat voit kurkata aiemmasta postauksesta tästä ja tästä. Paljon varpuja, kiviä, kallioita. Niin kaunis saari.

Kiireetöntä perhepurjehdusta kesälomalla

Pääsimme lähtemään lomareissulle viikko juhannuksen jälkeen. Päätimme viettää lomaviikot kiireettömästi "lähimaisemissa", ehkä sitten seuraavana kesänä suuntaamme taas Ruotsin puolelle. Päätös oli ihan viisas - arkemme on melko tiukkaan aikataulutettua, joten lomalla on hyvä vaalia kiirettömyyden tuntua ilman tiukkoja reittisuunnitelmia. Välillä on kuitenkin kunnioitettava ilmatieteenlaitoksen ennusteita ja siirryttävä suojaisaan satamaan jo hyvissä ajoin. Tuulet ovat olleet kohtalaisen kovia, mutta meille sopivan suuntaisia. Yllättävää on ollut se, että tuulta on ollut melkein järjestään aina enemmän, kuin tiedotuksissa on luvattu. Reivit on laitettu purjeisiin melkeinpä joka siirtymällä. Matka on kuitenkin taittunut nopeasti ja koneella ei ole liiemmin tarvinnut ajella. Lapsista lyhyet meripäivät ovat mukavia. Jää aikaa kalastella rannassa, tehdä tutkimusmatkoja, uida. Ja mikä parasta, sinilevät eivät ole vielä pulikointia häirinnyt!

Lähteminen neljän viikon reissulle ei tälläkään kertaa mennyt ihan putkeen, mutta heti helpotti kun narut irtosivat rannasta. Kodin ja pihan laittaminen kuntoon ennen reissua on meillä yleensä kohtalaisen suuri ponnistus, pakkaamisesta puhumattakaan. Aina kun sain yhden kassin valmiiksi, mies huudahti "oletko tosissasi - mihin nämä kaikki paatissa laitetaan!" Kummasti ne kaikki pussit ja nyssykät tänne paattiin kuitenkin mahtui, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Itse en ehtinyt tehdä edes ruokaostoksia, vaan reissuun lähdettiin miehen mielikuvituksen varassa. Hyvin on pärjätty niinkin! Siistiin kotiin on aina kivampi palata ja on mukavaa, ettei pyykkejä ole ennestään odottamassa (paitsi pestyjä silittämättömiä vino pino - niiden kohdalla luovutin, kun ei se vuori sieltä mihinkään karkaa). En pakannut mukaan mitään erityistä tekemistä, en lehtiä, kirjoja, sukankutimia. Jos ei ole tekemistä, opettelen laiskottelemaan. Alkureissusta en jaksanut juuri edes kuvata - sen sijaan kokeilin, osaisinko vielä piirtää. Toivottavasti reissun jälkeen mieli on höyhenen kevyt, ehyt, levännyt ja latautunut aurinkoenergialla.

Pihan kukkaset olivat aika komeassa kukoistuksessa ja hiukan harmitti, kun jouduin leikkaamaan alas komeat töyhtöangervot ja keltaiset herkän höttöiset poimulehdet (lähinnä siksi, etteivät ne siemennä ympäriinsä holtittomasti). Hollannista tuomani jättialliumit eivät ihan auenneet vielä täysin, mutta ehdin onneksi hiukan niistä nauttia. Amsterdamin anemonet nousivat hyvin ylös, yksi nuppu ehti aueta. Miten kaunis! Leikatuista kukista sain tehtyä neljä valtavaa kimppua, jotka toivottavasti ilahduttivat naapureita ja mummia. Laventelit olivat vielä ujoissa pienissä nuppusissaan ja hyvä niin, ehkä ne odottavat paluutani täydessä loistossa!

Suotuisia tuulia merenkävijöille, aurinkoa ja sadetta sopivassa suhteessa puutarhureille, satoisia metsäretkiä marjastajille ja sienestäjille, lentosuukkoja ystäville!

Nautitaan kesästä ja rakkaidemme seurasta!

Varustelua ja akkujen lataamista

Veneeseemme on tehty monenmoisia parannuksia ja uudistuksia pitkin matkaa ja isoimmat jutut alkaa varmaankin olla jo tehty (tai niinhän minä luulen...). Uusiksi on mennyt mm. keittiön tasot, lämppäri, jääkaappi, perään tullut uimataso, sähköt ja elektroniikka uusittiin, keulaan tehty ankannokka, sitloodaan teetetty kuomu, tiikit, narut ja purjeet uusittu. Tälle veneilykaudelle uusimme kaasuhellan ja sähkön suhteen omavaraisuutta parannettiin hankkimalla lisää aurinkokennoja. Vanha kaasuhella olikin palvellut uskollisesti jo vuodesta -84, mutta edelleen toimivana se pääsi uuteen kotiin. Uusi hellamme toimii hienosti ja uunikin on ihan tehokas. Testissä on tosin uunin puolella ollut vasta lämpimät voileivät.

Dometic Sunlight -kaasuliesi uunilla ja kahdella polttimella. Toimii.

Korkea kevyt pinnoitettu pata toimii hyvin paistamisessa, ei räisky rasvakaan niin helposti ympäriinsä.
Mahtuu isompikin satsi kerralla. Kaaret pitävät kattilat paikoillaan kallistellessa.

Kaikenmoisia elektronisia härpäkkeitä on meilläkin paatissa latauksessa melkoinen määrä, joten kaikki lisäenergia on tervetullutta. Ei enää riitä, että ladataan pelkästään meidän aikuisten puhelimia, vaan veronsa vievät myös lasten vehkeet, tietokone, kameran akkulaturi, tabletit, valot, radio... Kyllä, ilman kaikkia näitä varmaan pärjäisi, mutta osaa tarvitaan kuitenkin ihan oikeastikin. Sähkön tarve tulee olemaan noususuunnassa, ja aurinkokennolla saadaan sitä aika mukavasti lisää. Joskus joutuu lymyämään kovien tuulten vuoksi useamman päivän paikoillaan ja on pakko käyttää konetta akkujen lataamiseksi, sekin tuntuu toisinaan hiukan pöljältä – ekologisuus siitä on ainakin kaukana. Kahdesta kennosta saamme ladattua nyt 94 W, kun aiemmin yhdellä kennolla tuli 44 W. Uusi kenno ohuena ja kevyenä kiinnitettiin kangaskiinnikkeillä sprayhoodin päälle. Kenno ei tuossa juuri häiritse ketään. Auringonpaisteella kennoista riittää sähköä yli tarpeiden ja tällä määrällä pärjäämme jo useamman päivän.

Rentouttavaa tämä paatilla olo kyllä on - ei ole ihan pakko tehdä oikein muuta kuin ruokaa, ja sekin on kivaa. Taitaa olla ainoita paikkoja, missä minäkin pystyn hetkeksi pysähtymään. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistäkään. On jopa aikaa kirjoitella! Paattia voisikin sanoa eräänlaiseksi akkulaturiksi. On aikaa hiljentyä. Toisinaan iskee lähtemisväsymys; ei millään viitsisi perjantaina töiden jälkeen miettiä lähtöä mihinkään. Varustamalla paattiin melkein kaikki tarvittava tuoreruokia lukuun ottamatta valmiiksi helpottuu kyllä lähtemisen tuskakin. Ja kun on ponnistellut porukan liikkeelle, tulee yleensä viikonlopun aikana akut vaivihkaa ladattua. Irtiotto arkisista ympyröistä tekee hyvää.

Eväät kohdillaan viikonloppureissulla.

Kolme kevättä ja ensikeikuttelut merellä

Lyhyen ajan sisään sain kokea kolme erilaista kevättä. Oman kotipihan heräilevän kevään, Amsterdamin jo pitkällä olevan kevään; sen upean kevätkukkaloiston ja jo hiipuvan magnoliapuiden kukinnan, ja sitten myöhäisimpänä tulevan karun saariston kevään, jossa kevään riemu raikui lähinnä lintujen rinnoissa. Ihan kuin olisi ollut aikamatkalla! 

Laventelit eivät vielä näytä yhtään elonmerkkejä.
Tässä kohtaa iskee aina pelko - mitä jos ovatkin kaikki kupsahtaneet?

Oman pihan ihan ensimmäiset pikkuriikkiset kukkijat, mustassa maassa näyttivät kaukaa ihan muoviroskilta!

Amsterdam ja Keukenhof - kevät aivan täydessä vauhdissa!

Herkkää kevättä Amsterdamissa.

Magnoliat kukassa, hiukan jo loppusuoralla.

Karua kauneutta saaristossa.

Talventörröttäjät, hauskat piikkipallot.

Tyrni mustanpuhuvana.

Tyrnipensaat antavat vielä odottaa - kyllä kohta vihertää.

Kevään eteneminen on nyt jotenkin niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Joka päivä pihalla aukeaa uusia kukkanuppuja, tulppaanit puskevat maasta ja nurmikko täytyy kohta leikata. Tuntuu, ettei mikään aika riitä pihalla olemiseen – tekemistä olisi vaikka kuinka. Kroppakin on kohtalaisen ihmeissään äkillisestä henkiin heräämisestä. Mitä tuo muija yht’äkkiä riuhtoo? Kompostia kääntäessä lähti nahka peukalonjuuresta, sormusten kohdalle vesikellot, noloa. Myönnettäköön, olen ollut aika horroksessa talviajan. Ulos minut on saanut vain satunnaiset hiihtoreissut, lasten hiihtokisat tai joku muu näennäinen pakko. Ja sitten – tulee se päivä kun on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa ja on oikeasti KEVÄT. Kaikki kääntyy päälaelleen ja sisällä oleminen tuntuu lähinnä rangaistukselta.

Kevät merellä keikkuen tulevi 

Paatti laskettiin kevätvesille huhtikuun lopussa. Kyseisenä aamuna tuli pienoinen takatalvi ja maa oli aivan valkoinen. Peltiä kolisi, kun ihmiset yrittivät kesärenkailla liukastella töihin. Onneksi lumi suli nopeasti pois, kylmää kyllä oli! 

Ensimmäiset merellä keikuttelut tehtiin vappuna turvallisesti lähimaisemiin aivan upeassa aurinkoisessa säässä. Ei tarvinnut yölläkään palella, päinvastoin. Puhalleltiin ilmapalloja ja kietouduttiin serpenttiiniin. Saaressa kevät oli tosiaan paljon myöhemmässä vaiheessa. Puissa aivan minimaaliset silmut. Linnuilla kuitenkin kova tohina päällä.

Paatissa kirjattiin puutelistaa, mitä unohtui tällä kertaa. Olisi kannattanut hiukan aiemmin kirjoitella; puuttui yksi aikuisten täkki ja minulta unipuku ja vaihtovaatteet. Saatiin kuitenkin väkerrettyä kaikille jonkinlainen ratkaisu. Vappuherkkuina maistuivat yksinkertaisesti munkit ja sima, grillatut nakit ja perunasalaatti, tietysti myös lämpimät voileivät.

Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme vähän pidemmälle reissulle, miesväki odotteli jo paatissa valmiina että pääsin lähtemään töistä. Olivat jo nukkuneet siellä yhden yön. Olivat heittäneet talviturkitkin, veden ollessa +8 astetta. Seilejä ei matkalla nostettu, kun keli oli sen verran tyyni. Mutta mikä lämpö ja auringonpaiste! Matkalla ihmettelimme kajuutan rauhaa, ei siellä enää ketään tapellut tai riehunut. Ovat tainneet kasvaa isoiksi? Pienempi nukahti kesken kaiken lattialle rappujen alle ja toinen kuunteli haltioituneena äänikasetilta Veljeni Leijonamieltä, minunkin lapsuuteni suosikkitarinaa. 

Sunnuntaiaamulla jännittää herätä - onhan äitienpäivä! Taidan koisia pitkään (tai teeskennellä nukkuvaa ;) 

Onnea kaikille äideille!