sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Tiiroja tiiraillen

Tiirat ja lokit ovat aika kiitollisia kuvattavia, sillä ne päästävät yleensä suhteellisen sopivalle kuvausetäisyydelle ja niitä on melkein joka paikassa. Lasten kanssa oli kiva istuskella laiturilla ja seurata tiirojen ruokailuja. Vanhempi poika innostui reissullamme hiukan itsekin kuvailemaan ja taas saatiin uutta tekemistä. Täytynee hankkia hänelle oma pikkupokkari, jonka uskaltaa antaa mukaankin. Jos tekeminen kesäreissulla on vähissä, voisi antaa tehtäväksi kuvata jokin määrä eri lintuja/kasveja/puita/veneitä... Lopuksi voisi vielä selvittää lajit yhdessä, jos ovat vieraita. Siinäpä vinkki muillekin sopivan ikäisille kesätekemiseksi. Täytyykin tarkistaa ennen lomareissua, että lintukirjat ym. luonto-opukset ovat matkassa. Pieni lajikertaus ei olisi itsellekään pahitteeksi!





"Kalatiira on taitava kalastaja. Se räpyttelee kalastaessaan paikoillaan kuin helikopteri, kunnes keksii sopivan saaliin. Sitten se syöksyy veteen raketin lailla ja nousee ilmaan kala nokassaan. Mutta kukapa kuningaskalastajan veroinen olisi.  Tylsä juttu, kalatiira tuumii äkeissään. Höh!"

Mauri Kunnas - Reijo Ikävalko / Hullunkurinen lintukirja

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Sammaleen poisto nurmikolta - helppoa kuin heinänteko?

Kotipihamme nurmikko on vuosien saatossa hävinnyt aina enemmän ja enemmän kasvuvoimassa sammaleelle. Pihan männyt varistavat neulasensa nurmelle ja happamoittavat sitä entisestään. Aikaisesta keväästä pihalla tramppaavat lapset tuovat myös omat haasteensa maan ilmavuudelle; kevätmärällä mutaisella nurmikolla tömistävät jalat tiivistävät maata. Nurmelle on ripoteltu purkki jos toinenkin sammalsyöppöä ja useampi pussi kalkkia. Viimeksi myös hiekkaa. Sammal tuntuu aina vain palaavan takaisin, vaikka sammalsyöppö aika tehokkaasti saa sammaleen kuolemaan. Paikoitellen, varsinkin varjoisemmilla kohdilla on paikkoja, joissa ei enää juuri nurmikkoa kasva. Tässä siis lähtökohdat uudelle hankinnalle!

Mies yllätti eräänä lauantaina kysymyksellä, "lähdetäänkö koko perhe vaikka puutarhakauppaan?"
Hämmästyksestä selvittyäni vastasin myöntyvästi, ajatellen mieheni haluavan ilahduttaa minua; mentäisiin yhdessä johonkin mihin minä tykkään kovasti mennä. Puutarhaliikkeessä jäin ihastelemaan komeita taimia, kun miesväki marssi suoraan sisään. Mukaani tarttui mm. minulle ihana uutuusjuttu, valkoinen laventeli! Voi jospa saisin sen myös talvehtimaan, ainakin se kovasti näytti kovempitekoiselta kuin yleisesti myynnissä olevat tähkälaventelit, jotka eivät tapaa talvehtia. Kärhöjen kohdalle päästyäni vanhempi poika tuli ilmoittamaan, että he olivat juuri ostaneet sammaleenpoistokoneen! "Ahaa" välähti mielessäni, siksi täällä siis ollaan. Muut painelivat takaisin autoon ja mies tuumaili "meneekö sulla vielä kauankin". Kuulosti taas tutummalta.

No, järkeilin kotona ostoksen olevan hyvinkin perusteltu, josko tuolla Stigan ilmaajalla päästäisiin ongelman ytimeen, se kun myös ilmastoi maata poistaen samalla sammalta. Koneen hinnalla ei saa montaakaan sammalsyöppöpurkkia tai kalkkipussia, noin pitkässä juoksussa ajateltuna. Mieheni taitaa olla hieman vekotinhullu, kun joka hommaan on omat pelit ja vehkeet. Mutta jos nuo vimpaimet innostavat häntä tekemään jotain puutarhassa, on se varmasti koko rahan väärtti juttu.

Laitteessa on kaksi eri terää, joita voi vaihdella tarpeen mukaan. Ilmastointiterä tekee aika tuhtia jälkeä, jättäen railot joihin voi ripotella uusia siemeniä. Sammaleenrepijä taas tekee aavistuksen kevyempää jälkeä repimällä pois sammaleen, mutta jättäen nurmikon paikoilleen. Pihaltamme tuli monen monta kottikärryllistä sammalta, ja kuten kuvista huomaa, sammaleisille paikoille ei sitten jäänytkään muuta kuin multaa.





Käsittelystä on nyt kulunut muutamia viikkoja, ja nurmikko on kieltämättä jo aika hyvän näköinen. Taivaalta on tullut sopivasti vettä ja aurinkoistakin on ollut, joten olosuhteet uusien siemenien kasvulle ovat olleet ihan hyvät.

Monenmoisia vinkkejä nurmikon huoltoon löytyy netistä. Neuvotaan tekemään reikiä vaikka talikolla tai piikkikengillä, lisäämään hiekkaa, kalkkia, ravinteita, haravoimalla ilmastoimaan, jättämään leikkuujätteet ravinteeksi ym. Vinkiksi sanotaan joskus myös, että sammal on ihan hyvä vaihtoehto nurmikolle. Se ei kuitenkaan alustana kestä lasten jalkapallopelejä eikä ole kovinkaan kaunis kuivana kesänä. Toivotaan, että meillä tuo käsittely auttaisi, ja helppoahan se on uusia vaikka syksyllä.

Sitten onkin riesana enää nurmea valtaavat rikkaruohot. Miten niistä päästään eroon, onkin sitten jo ihan toinen laulu.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Mansikat lämpöisästi istutuslaatikossa

Mökillä mansikat kasvavat laatikoissa, joissa on ympärillä punosreunat ja sisällä laatikon mallinen muovi. Laatikot ostin taannoin HongKongin syysmyynnistä erittäin edukkaasti. Äitini toteutti kekseliään lämpöpenkin laittamalla alimmaiseksi styroksia, jonka hän ompeli kankaan sisään. Eli styroksimurut pysyvät pussin sisällä ja toimivat lämpimänä eristeenä kevään kylmässä maassa. Hallaharso on myös helppo nipsuttaa laatikon reunoihin kiinni. Harson alla taimet saavat olla myös rauhassa tuholaisilta, peuroja ja jänöjä myöten. Kevät on ollut niin kylmää kyytiä, että harsoja on ollut hyvää pitää melkeinpä jatkuvasti kasvien suojana.

Istutuslaatikko, viljelylaatikko, istutuslava tai lämpöpenkki on melkein jokaisessa puutarhalehdessä tai palstassa kovin suosittu ratkaisu. Mökillä on myös isolla maalla tehty monta viljelylaatikkoa. Kasvimaa on aavistuksen alas viettävää maata pellon päätteeksi. Laatikoista ei multa häviä tulvien päätteeksi, lautalaudoista on sekin etu.



Satoa odotellessa!

Makoisaa juhannusta!


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Nokkosen kuivaaminen - rikkaruohosta superfoodiksi

Taannoisella mökkireissulla innostuin keräämään nokkosia, jotka olivat juuri sopivan tuoreita ja vielä pieniä. Ison korillisen sain napsittua talteen ja kuivatin ne kotona pyyhkeiden päällä saunan pimeässä. Hanskat kädessä homma oli ihan helppo. Myöhemmin meinasin useamman kerran vahingossa pöyhiä lehtiä korissa, ilman hanskoja. En ole koskaan ennen nokkosia kuivannut, tai tehnyt ylipäätään mitään nokkosruokaa. Ajattelin käyttää kuivatut lehdet viherjauheena esim. smoothiessa tai sitten hujauttaa hyppysellisen vaikka sämpylätaikinaan. Mitään keitoksia en ala tekemään, kun eivät ne onnistu minulta tutummasta pinaatistakaan. Mutta jauheena silloin tällöin nauttiminenkin lienee terveellistä ja on hyvä vihreä lisä talviaikaan.

Nokkosella voi piristää vaikka munakkaan, letut tai pannukakut. Itse tehdyt pinaattiletut on meidän pienimmän suurta herkkua, täytyy varmaan testata lettuja myös nokkosversioina. Erilaisia nokkosreseptejä on netti pullollaan, kannattaa kurkata vaikka osoitteesta www.hortoilu.fi, jossa villivihannesten hyödyntämisestä on järjestetty mm. reseptikilpailuja.


Keräämisessä tarpeen ovat vain hyvät hanskat, sakset, pitkähihainen paita ja kori.

Frantsilan sivuilla on monipuolisesti tietoa mm. nokkosen ravintosisällöstä sekä käytöstä.

"NOKKONEN ROHTONA: Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Nokkonen on todella monipuolinen kasvi: paitsi rohtona ja ravintokasvina sitä on käytetty myös kuitukasvina. Rohtona käytetään kukintansa aloittanutta versoa, lehtiä, siemeniä ja juurta. Vaikuttavia aineita ovat klorofylli a ja b, vitamiinit A (RE), B1, B2, B6, C, E (TE), K1 koentsyymi Q10 eli ubikinoni, eteerinen öljy, parkkiaine, lesitiini, hivenaineet (rauta, kalsium, kalium, pii, seleeni, rikki, magnesium, mangaani, sinkki ja kromi) ja proteiinit. Poltinkarvoissa on asetyylikoliinia (1 %), histamiinia (0,1-0,5 %), serotoniinia (0,02 %), muurahaishappoa, etikkahappoa, sitruunahappoa, foolihappoa, pantoteenihappoa, biotiinia, koliinia, flavonoideja (kukissa), karotenoideja ja beetasitosterolia (juuressa). 

Nokkonen poistaa lievästi nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia, se auttaa kihtiin ja vesipöhöön, turvotuksiin ja iskiakseen. Nokkosta on käytetty estämään myös eturauhasen liikakasvua. Se tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, lisää hemoglobiinin ja punasolujen määrää ja hoitaa siten anemiaa. Nokkonen on pernarohto, ja sitä on käytetty tukena yleensä verisairauksien hoidossa, myös kohtuverenvuodossa. Se edistää ruoansulatusta, ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruoansulatusvaivoja, ripulia, ummetusta ja peräpukamia, maha- ja pohjukaissuolenhaavaa ja maksa- ja sappivaivoja. 

Nokkonen irrottaa limaa hengitysteistä, ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona, esimerkiksi krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Nokkosen sisältämä pii ja asetyylikoliini torjuvat allergisia reaktioita. Kansanlääkinnässä nokkonen tunnetaan “verta puhdistavana” rohtona, ja se on ollut paljon käytössä reuman ja kasvainsairauksien tukihoitona. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjänä. Kansa on arvostanut nokkosen siemeniä myös potenssiakohottavana ja muistia virkistävänä rohtona. 

Nokkosta käytetään ulkoisesti ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä; myös lisäämään tukankasvua, estämään kaljuuntumista ja poistamaan hilsettä. Se auttaa ihottumiin, kynsien vaivoihin, mustelmiin ja liialliseen ihon hikoiluun. Kylvyissä nokkonen on yleisesti elimistöä vahvistava, vireyttä ja vastustuskykyä antava. Se elvyttää pintaverenkiertoa, lievittää lihaskipuja ja reumaa ja edistää nesteen, turvotuksen ja virtsahapon poistumista. Nokkosliuosta käytetään kylpy- ja hiustenhuuhteluvesiin ja lisäksi lannoitteena ja tuhohyönteisten torjuntaan."

Melkoinen tehokasvi siis! Nokkosesta saa satoa pitkin kasvukautta, kun leikkaa sitä tasaisesti. Kasvi tekee aina uutta kasvustoa. 

Hieman aikaa korissa oltuaan "puolittui" nokkosten olemus.
Kuivatuksessa sitten iso korillinen muuttui paperipussilliseksi nokkosta.
Jos ne jauhaisi jauheeksi, puolittuisi määrä vielä uudestaan! 
Nokkosaarteet kannattaa säilöä tiiviisti lasipurkkiin ja säilyttää valolta suojassa kaapissa. Minua hiukan ihmetytti kuivatun nokkosen nipistelevä olemus. Jauhamista ei tee mieli tehdä käsin!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Runollisen kaunis kirsikkapuu

Voiko oikein kauniimpaa olla, kuin kukkiva kirsikkapuu? Valkoinen harsopilvi puun yllä. Kauniita ovat kukkiessaan varmasti myös omena-, päärynä- ja luumupuut; vaaleanpunaisista koristeomenapuista puhumattakaan. Minua sykähdyttää erityisesti tämä mökillä uskollisesti kukkiva vanha kirsikkapuu. Oksansa ovat jo vähän sammaloituneet, mutta uskosti se vaan kukkii. Sato on yleensä aika maltillinen ja kirsikat kirpakan maukkaita.

Kukkiva puu on ihan runollisen kaunis. Ei mikään ihme, että maailmalla kirsikkapuiden kukinnan kunniaksi järjestetään oikein juhlia, hanami-juhlia (Japanissa ainakin). Siinäpä yksi haave toteutettavaksi, päästä valtavien kukkivien puiden alle kevään kukoistusta juhlimaan. Laitetaan se osastoon "kaukaiset puutarhamatkaunelmat", samalle osastolle kuin haaveet päästä katsomaan silmänkantamattoman suurta laventelipeltoa auringonlaskun aikaan tai räsymatonkirjavaa tulppaanipeltoa. Suuresti iloitsen kyllä näistä kotoisista kukkijoistakin, myös omalla pihalla ensimmäistä kertaa näkyvästi kukkivasta luumupuusta. Saapa nähdä, millainen sato siitä tulee (jännityksellä odotan, viimeksi tuli tasan yksi luumu)!







lauantai 6. kesäkuuta 2015

Auringonkeltainen värikylpy - kevään aikaiset kukkijat

Kevään väri on keltainen - virkistävä, elinvoimainen, iloinen! Kuvasin mökillä ihania keltaisia kevään aikaisia kukkijoita. Tässä pieni värikylpy, olkaa hyvä!