keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Herätys talviunesta!

Blogi on uinunut talviunta. Oravanpyörässä on ravattu koko talvi tasapainoillen työelämän ja lapsiperhearjen vaatimusten, kaikenlaisten sattumusten ja oman jaksamisen välillä. Tuntuu, kuin olisi tarponut loputtomasti syvässä hangessa, vaikkei täällä länsirannikolla ollut lunta nimeksikään. Nyt taidan tietää, mitä tarkoittaa ruuhkavuodet! 

Mutta niin se vain on, että yhden elämänvaiheen päättyessä alkaa toinen. Talven jälkeen tulee vapauttava kevät. Ja kuka silloin enää haluaisi muistella synkkää talvea, kun tulppaanitkin uskaltavat jo tunkeutua kohmeisen hyisen maan läpi kohti valoa! 

Vihreällä värillä ja auringolla onkin valtava voima. Itse heräsin talviunesta Turun messukeskuksessa järjestetyillä Piha & Puutarha 2017 -puutarhamessuilla, jossa sain tehdä aikamatkan pidemmälle kevääseen. Hallissa koivut olivat hiirenkorvilla ja käsittämätön vihreys koristi joka nurkkaa. Oma pihamme muistuttaa edelleen lähinnä isoa nukkavierua beigeä eteismattoa, joten oli todella piristävää päästä ihastelemaan istutuksia ja poimimaan ideoita omaan pihaan.

Haaveilen tällaisesta pitkästä lankkupöydästä, jonka äärelle kaikki kokoontuisivat omenapuun alle nauttimaan
sadonkorjuujuhlista. Pöydän lisäksi puuttuu myös se riittävän iso omenapuu, yleensä myös runsas sato.
 Monenlaisia kasvupaikkoja oli esillä mm. tomaatille.
Halliin oli luotu isojakin istutusalueita, jotka olivat kiehtovia muotojen ja sävyjen sekä toistosta syntyvän rytmin ansiosta. Nämä istutukset todensivat taas sen, että massaistutukset ovat todella näyttäviä ja tehokkaita. Itse en koskaan pysty vastaavaan kurinalaisuuteen, vaan sen sijaan kukkapenkeistäni löytyy ihan kaikkea vieri vierestä, johtuen ehkä myös jatkuvasta uusiin lajeihin ihastumisesta. Keväällä meneekin ensin tovi muistellessa, mitä on mihinkin laittanut ja on pakko pikkuisen odotella, ettei tee vahinkoa ja kaivele kaikkea piloille. Hitaammat sipulikasvit ovat malttamattomalle haastavia, pinnalla kun ei ole mitään merkkejä asukkaista. Jatkossa täytyy aina ottaa kuvia istutusvaiheessa!

Vihreitäkin on erilaisia.
Limetin värinen valovoimainen viuhkamainen kasvi saa huomion.
Peikkomaisia tuppaita, missä smurffit?

Upea kesäkeidas, josta voi poimia monta ideaa.
Räsymatoista saa upean "säkkituolin".
Tätä ideaa voisi kokeilla lasiterassilla?
Tämän kuvan inspiroimana ostin kotimatkalla Ikeasta
samantapaisen valosarjan, jollaisesta olen jo pitkään haaveillut.
Nämä punastelevat tulppaanit toivat mieleen viime keväisen Hollannin matkan.
Siellä tulppaaneita myytiin vastaavissa jättikimpuissa, kaikenvärisinä.
En malta odottaa, että maahan kätketyt Amsterdamin aarteet tulevat kunnolla esiin!



Broncon supertyylikäs osasto sisälsi monenlaista silmänruokaa.
Yläpuolella kohosi parvekkeet sisustuksineen. Huippu messuidea!
Runkolaventetelit saavat aina aikaan ylimääräisen sydämen lyönnin.


Runolliset rusoposket - japaninvaahtera ja jouluruusu

Japaninvaahtera on myös jostain syystä löytänyt tiensä sydämeeni. Siinä on jotain kaunista runollista syvyyttä, joka puhuttelee minua. Viime vuonna ostin oman pikkuruisen taimeni, joka pulleista silmuista päätellen ihme kyllä selvisi talvesta. Unohdin suojata sitä mitenkään tai nostaa viileään tilaan talvehtimaan, kuten taimimyymälässä suositeltiin. Pienen verkonpalan kuitenkin laitoin suojaksi ja jänöset söivätkin vain oksien päät. Hyvä minä. Kauankohan täytyy odotella että kouluviivottimen kokoinen pieni vitsa kasvaa aikuiseksi? 

Messuilla oli erikoisen värisiä punarusehtavia isoja jouluruusuja. Itse pidän kyllä enemmän valkoisista, mutta herkän kauniita nämäkin olivat. Jouluruusujen kanssa olen ollut hieman epäonnekas. Kaksi kasvattiani kuolivat aika nopeasti meille kotiuduttuaan, eikä niitä tarvinnut kuvitella maahan asti saavansa. Ehkä joskus onnistun? 


Unelmien viljelylaatikko 

Messuilla oli esillä erilaisia "unelmien viljelylaatikko" -laatikkoistutuksia sekä lavaistutuksia, jotka näyttivät todella kivoilta. Mustanpuhuvien viljelylaatikoiden istutuksia ovat olleet suunnittelemassa useampi bloggaaja. Itse sain näistä vahvistusta lavainnostukseeni. Ja ovathan nämä kuin taidetta!

Alla olevan Puutarhassa-laatikon istutus puhutteli minua kovasti. Ei pelkästään siksi, että sitruunat näyttävät hurmaavilta, vaan tässä yhdistyy hyötyistutus, kauniit muodot sekä erityinen läsnäolo. Puutarhuri on lähettyvillä, juuri kerännyt satoa, jotka on jättänyt maalaukselliseksi asetelmaksi kaikkien ihasteltavaksi. Tästä asetelmasta tulvahti mieleeni idea, jonka esittelen myöhemmin. Sen johdosta olen kolunnut kirppareita etsien täydellisiä tarjoiluastioita kasveille!


Hyötykasveja siistissä järjestyksessä.

Kolmen kerroksen väkeä. House no 465.
Tämä OravankesäPesä-istutus jäi mieleeni erityisesti siksi, ettei se ole "funktionaalinen",
vaan pelkästään kaunis. Emme kuole nälkään, vaikka kasvattaisin pelkkiä
saniaisia ja tekisin lisää kivipolkuja. On sallittua tehdä lavaistutus,
jossa ei ole mitään syötävää - vain silmänruokaa.
Upeat hortensiat!
Messuilta tarttui mukaani calloja, runkorosmariini, kreikkalainen oregano ja kalliokasvi. Ja tietysti valtava puutarhainspiraatio ja vihreästä voimaantunut olo! 

Toivottavasti tämä vihreys toi myös sinulle iloa. Aurinkoista kevättä! 

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Paikka siellä, toinen täällä - vaatteelle lisäaikaa päällä!

Mitä teet rikkinäisille vaatteille? Lentääkö lasten verkkarit roskikseen, jos niihin tulee reikä? Teetkö vaatteista rättejä, otatko talteen nauhat ja napit?

Tällaisia asioita tuumailin eräänä iltana korjatessani ison pinon rikki menneitä vaatteita, pääasiassa lasten. Mietin, moniko korjaa vaatteita, tai osaa korjata. Tai jos osaakin, viitsiikö? Tai kehtaako käyttää paikattuja vaatteja? 

Minäkään en erityisemmin innostu paikkaushommasta. Onhan siinä korjaamisessa oma räpeltämisensä. Tuntuu niin työläältä ottaa konetta esiin yhden vaatekappaleen takia. Siksi keräänkin niitä koriin ja paikkailen jonakin asialle suotuisana päivänä. Mies teki siivousta kaappiinsa ja olisi heittänyt suurimman osan suoraan paatinräteiksi tai vaatekeräykseen, mutta minä iskin siihen väliin ratkojani kanssa ja riistin valmiiksi rikkinäisistä vaatteista kaikki napit ja merkkilaput niska- ja sivusaumoista talteen. Myös vetoketjut ja nauhat irrotin. Hullun hommaa? Vaatekeräyksiin ei kuulu laittaa rikkinäisiä vaatteita, joten aika monen pikkuvikaisen vaatteen kohtalona on valitettavasti kaatopaikka.

Lasten housuissa kovalle koetukselle joutuvat yleensä polvet. Eihän kunnon torjuntoja voi tehdä heittäytymättä polvilleen asfaltille. Myös sisähousuissa polvet kuluvat, kun lapset leikkivät paljon lattialla ja ajella päristelevät pitkin poikin milloin minkäkin auton kanssa. Olen kehitellyt erinäisiä tapoja korjailla juuri polvikohtia. Vuorelliset ulkohousut, varsinkin toppahousut, tuottavat minullekin vielä kovasti päänvaivaa, enkä ole oikeasti hyviä keinoja vielä keksinyt - ainakaan sellaisia mitkä myös näyttäisivät hyvältä ja pysyisivät, kestäisivät kulutusta ja pitäisivät vettä. Vinkkejä otetaan vastaan! Takkien vetoketjuja en myöskään osaa korjata tai vaihtaa.

Mutta sisävaatteiden fiksaaminen onnistuu jotenkuten. Isompaan reikään laitan nurjalle kovikekangasta, jolloin paikattu kohta ei oikeastaan juuri enää näy myöskään nurjalta. Neula ja lanka on paras tapa aluksi varmistaa purkautumat. Siihen vähän siksakkia päälle. Fleecepaikka on kätevä kun se ei riisty, ja sen voi ommella myös käsin huomaamattomasti, mikäli housu on niin kapea, ettei koneella yllä joka kohtaan. Fleece on hyvä myös unihousujen paikkauksissa, koska se on pehmeän ja kivan tuntuista. Ulkohousuissa olen kohdasta riippuen ensin neulalla ja langalla paikannut reiän, sitten ommellut päälle jonkin vaatteesta riistetyn merkin tai palan heijastinkangasta. Riistyneet lahkeensuut voi siksakata siistin näköiseksi tai sitten ommella niihin vaikka vinonauhaa. Ulkohousujen lahkeensuun voi korjata samanvärisellä tuulipukukankaalla leikatusta suikaleesta ommellulla "nauhalla". Suoralahkeiset ulkohousut ovat yleensä kovimmalla koetuksella, kun ne ovat usein hiukan liian pitkiä, ja kangas pujahtaa helposti kannan alle. Joskus korjausoperaatio kestää liian kauan ja vaate on jäänyt jo pituudesta vajaaksi. Muutamat pitkät kalsarit  tai trikoohousut olen leikannut shortsiyöhousuiksi!

Ei ehkä ihan viimeistä huutoa, mutta kelpaa näillä vielä nukkua tai palloa potkia.

Farkkujen paikkauksia ei tarvitse edes naamioida,
pahemman näköisiä myydään uutenakin!

Olen pari kertaa jopa ostanut kirpparilta rikkinäisiä vaatteeita, esimerkiksi pojalle Ticketin plainrain -asun, jossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin täysin puhki menneet lahkeensuut, kun housuja oli käytetty liian pitkinä. Puku ei maksanut juuri mitään, mutta siitä tuli aivan toimiva, kun paikkasin lahkeet tuulipukukankaalla.

Täysin rikkinäiset lahkeet uudistuivat tuulipukukankaalla ja kuminauhalla.
Paremmat kuin alkuperäiset?

Minun tekee pahaa heittää mitään tavaraa roskikseen vain siksi, että se olisi helpoin tie, sillä mielestäni kaikki käyttökelpoinen tavara ansaitsisi aina "toisen mahdollisuuden". Jos sitä ei voi enää myydä kirpputorilla, lahjoittaa jollekin toiselle tai laittaa keräykseen, pitää se hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin, kunnes käyttömahdollisuudet on kulutettu kutakuinkin loppuun. Olenkin ylpeä siitä, että korjaan vaatteet kykyjeni mukaan, eikä minua suuremmin hävetä jos lasteni vaatteissa on paikkoja, olkoonkin ne vähän kotikutoisen näköisiä. Joskus paikattu vaate voi olla jopa hienompi kuin ennen paikkaa! Vanhat farkut säästän talteen, koska niistä voi tehdä mitä vain, myös niistä reikäisistä. Aikuisten farkut muuntuvat näppärästi lasten pöksyiksi, ja tähtipaikoilla voi komistaa reikäiset kohdat.

Isoisältä lapsenlapselle - pappan farkuista tuli coolit lökäpökät.

On myös hienoa, jos saa joskus kulutettua jonkin vaatteen ihan loppuun. Kun vanha venahtanut yöpaita siirtyy kiillottamaan paatin kylkiä, on sen elinkaari todella tiensä päässä. Kaikkensa antaneen vahaisen yöpaidan voi sitten hyvällä omallatunnolla laittaa "loppusijoitukseen".

Viime vuonna voimaan tulleen kaatopaikka-asetuksen tavoitteena on, ettei yhtään vaatejätettä ei saisi päätyä kaatopaikoille. Tekstiilijäte poltetaan uusiolämmöksi. Lue lisää aiheesta: vihreatvaatteet.com

Myös Martat kampanjoivat vaatteiden korjaamisen ja vastuullisen kuluttamisen puolesta. Tutustu korjausvinkkeihin osoitteessa http://www.martat.fi/kodinhoito/garderobi/. Minkäkin taidan kurkata sieltä ohjeet vetoketjun vaihtoon!