maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulun tunnelmia + maidoton lohihyytelö -resepti

Vietimme mukavan rauhallisen joulun ja nautimme kiireettömästä yhdessäolemisesta. Lapset toki kävivät vähän ylikierroksilla jännityksestä, mutta mukavasti rauhoittuivat pukin vierailun jälkeen ja uppoutuivat uusiin leikkeihinsä.

Aattoaamuna herkuteltiin joulupuuroa ja luumukiisseliä terassilla takan lämmössä. Pipot ja villasukat jalassa. Valkoinen joulu jäi haaveeksi, mutta aaton kaunis auringonpaiste valaisi sisimpään asti.












Maidoton kylmäsavulohihyytelö

Tein joulupöytään kylmäsavulohihyytelöä, mikä alkaa olla jo jonkinlainen perinne. Tällä kertaa tein vain maidottoman version. Perheeseemme kuuluu pieni sipulinvihaaja, joten sipulia en laittanut, mutta toki se saattaisi tähän sopia. Tein useamman pienen hyytelön, joita on sitten kiva ottaa tarjolle useampaan ruokailuun. Ohje on omasta päästä eikä määrät niin tarkkoja.

LOHIHYYTELÖ (maidoton ja gluteeniton)

1 prk soijavispikermaa
2 prk kaura creme fraichea
tilliä hienonnettuna
sitruunapippuria
suolaa
kylmäsavulohta pieneksi pilkottuna
1 sitruunan mehu
4 liivatelehteä

Vatkaa kerma. Liota liivatteet kylmässä vedessä ja sulata kuumennettuun sitruunamehuun. Sekoita kaikki keskenään ja lisää lopuksi liivateseos. Hyydytä yön yli. Makua voisi varioida vaikka maustekurkun paloilla, aurinkokuivatulla tomaatilla jne.


Joulupäivän löydökset ryytimaalta... Salviaa, lehtikaalia ja persiljaa. Merkillinen joulukuu.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulunaluskuhinaa

On taas se aika vuodesta, jolloin olisi ollut hyvä aloittaa ajoissa - nimittäin joulukorttirumba. Pakon tai aikapulan edessä voi valita myös toisin, olla lähettämättä yhtään mitään siinä Postin punaisessa kuoressa. Viime vuonna ajauduin samaan päätökseen ja teimme lasten kanssa vain muutaman joulukortin, lähinnä opettajille ja hoitotädeille. Ehkä vielä saan jonkin superidean, mutta kortista saattaa tulla vaikkapa sähköinen kuva facebookkiin tai jotain muuta, mikä ei ole niin sidottu postinkantajan lomapäiviin.

Ideaa tämän vuoden kortteihin ei ole vielä pälkähtänyt päähän, niinpä esittelen tässä tulevaisuuden toivojen viimevuotiset aikaansaannokset.





Pieniä joulumuistamisia on myös suunnitteilla, josko vain ehtisi toteuttamaan. Itse tehdyt herkkulahjat tai pienet ompelukset ovat kivoja tehdä - niistä tulee ehkä eniten itselle sellainen antamisen ilo. Kun lapset ovat mukana puuhassa, ei haittaa vaikka jälki olisi hieman rouheaakin :)

Yksinkertaisimmillaan lahja voi olla vaikkapa kauniisti pakattu joulunpunainen polka-karkkipussi. Kiva pieni lahjaidea vaikka hoitotädille. Myönnettäköön, tämäkin kuva viime vuodelta!
Mukavaa joulunodotusta!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Marraskuu toivoa täynnä - ihana mausteinen joululeipä (gluteeniton ja maidoton)

Joululehtiä on ihana selailla ennen varsinaista joulustressiä. Marraskuussa usko omiin järjestelykykyihin on vielä suloisen vankkumaton; TÄNÄ vuonna olen ajoissa, siivoan, sisustan ja leivon, täytän lasten yllätysjoulukalenteria ajoissa (eikä vasta joulukuunn toisella viikolla ja syytä tonttuja laiskoiksi ja muistisairaiksi), hankin lahjat ja muistan kaikkia ihanilla, ajatuksella tehdyillä joulutervehdyksillä. Sitten yhdessä siemaillaan lämmintä glögiä takkatulen loimutessa ja ollaan onnellisen tyytyväisiä. Kuten sanottu, marraskuussa kaikki on vielä mahdollista ja pienen ihmisen saavutettavissa.

Pienen epäilyksen kuitenkin kuiskaillessa korvaani tuli mieleeni ajatus, että NYT on juuri hyvä hetki aloittaa joulusta nauttiminen. Ihanassa kanelintuoksuisessa kuplassa on sitä paitsi paljon mukavampaa elää. Niinpä tavallisena arki-iltana meillä tuoksui vastaleivottu jouluinen leipä ja uunissa muhi uuniriisipuuro. Ilman joulustressiä.

Lifen mainoslehtisessä oli kokeilemisen arvoinen resepti, joka sopii hyvin meidän erikoisruokavalioiselle. Hieman jouduin soveltamaan ohjetta, kun kaikkia aineita ei löytynyt ja lisäksi apulaiseni sanoi vahvan EIn puolukoille. Tattarijauhojen sijaan laitoin tattarihiutaleita ja ruusunmarjajauhetta raaskin laittaa vain ruokalusikallisen. Sen sijaan hienonsin sekaan kourallisen kuivattua nokkosta. Piparkakkumausteen puuttuessa laitoin ripauksen kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. Mantelimaidon sijaan laitoin kauramaitoa. Tässä ohje alkuperäisenä:

Mausteinen joululeipä

1 leipä

1,5 dl tattarijauhoja
1 dl ruusunmarjan kuorijauhetta
2 dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta
ripaus Himalajan suolaa
0,5 dl taateleita pieninä palasina
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl pakastepuolukoita sulatettuina
2,5 dl mantelimaitoa
2 rkl Life-neitsytkookosöljyä sulatettuna
2 kananmunaa

Tee näin: Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset ja puolukat keskenään. Lisää sitten mantelimaito, kookosöljy ja kananmunat. Sekoita hyvin. Vuoraa noin 1,5 litran leipävuoka leivinpaperilla tai voitele se kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan ja voitele leivän pinta vedellä. Sirottele päälle mantelirouhetta. Paista uunin keskiosassa 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Voitelin vuoan kookosöljyllä, leipä lähti suht hyvin irti.
Ensi kerralla laitan kuitenkin varoiksi vielä palan leivinpaperia pohjalle.

Ohjetta tähän kirjoittaessani huomasi, etten taaskaan ollut lukenut ohjetta loppuun asti.
Minulla jäi nimittäin leivän pinta voitelematta ja päältä unohtui myös mantelirouheet.
Haitanneeko tuo.


Leivästä tuli ihan mielettömän hyvää. Koostumuskin oli ihan "leipämäistä". Ensi kerralla taidan tehdä kaksi vuoallista kerralla ja laittaa toiseen puolukoita. Nam!

Makoisaa marraskuuta!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Rocky Road (gluteeniton ja maidoton)

Olen välillä vähän myöhäisherännäinen trendiherkkujen kanssa ja teinkin Rocky Roadia vasta nyt ensimmäistä kertaa, yhdessä pikkuapulaisen kanssa. Paloja pakattiin nätisti sellofaanipussiin isänpäivälahjoiksi. Taidetaan ehkä tehdä näitä myös pieniksi joulumuistamisiksi.

Netistä katselin ohjeita, mutta päädyin tekemään itsepäisesti ilman voita tai margariinia. Niiden sijaan laitoin pari ruokalusikallista kookosöljyä. Suklaata tuli sulatettua kolme levyllistä. Tällaisia aineksia löysimme kaapista:

Maidoton ja gluteeniton Rocky Road
  • Brumbergin suklaata
  • Kookosöljyä
  • Maustamattomia riisimuroja
  • Luomurusinoita
  • Pieniä minivaahtokarkkeja
  • Gluteenittomia rusinakeksejä (Semper)
  • Gluteenitonta lakritsaa pilkottuna
  • muutama gluteeniton suolarinkeli paloina (vähän kuin suolatikut)
  • Kookoslastuja
Jos varastot olisi antanut myöden, olisin laittanut myös suolapähkinöitä, miksei myös popcorneja. Kuivatut karpalot olisi ehkä sopinut rusinoita paremmin ja tuonut makeudelle sopivasti kirpakkaa vastapainoa. Suklaan sulatimme vesihauteessa, ja sitä levitin lastalla ensin leivinpaperille ohuen kerroksen. Siihen päälle herkkuja ja taas suklaasulaa jne. Näitä oli ihan huippua tehdä - herkkupeppujen unelmakokkaus! Jähmettymisen onnistumista hiukan pelkäsin, mutta maistamaan oli kova kiire ja nopeutin sitä laittamalla uuninpellin alle ison kylmäpanoksen pakastimesta. Noin kolmesta suklaalevystä kevyine mausteineen tuli about kolmannes isosta uunipellistä.

Laaduntarkastajat verottivat aika monta palaa :)




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Eläköön Arjen Supersankarit: Isät!

Pitkin viikkoa on lapset kuhisseet isänpäivälahjoistaan; eivät millään olisi jaksaneet odottaa niiden paljastamista h-hetkeen asti. Ihania väkerryksiä on tehty niin perhepäivähoidossa, koulussa kuin iltapäiväkerhossakin. Antamisen ilo on pienillä aivan valtava ja ylpeys suuri. Pieninkin puhui sormimaalauksistaan taideteoksina. Hellyttävää.

Isät, papat ja vaarit ovat kyllä kaiken kiitoksen ja huomion ansainneet. Ei meidän perheemme ihan normaali tavallinen hektinen arki pyörisi lainkaan ilman näitä supersankareita. Mieheni on meillä se arjen kantava voima, joka muistaa menot, päivämäärät ja osallistuu mielellään lasten harrastuksiin. Muistaa kysellä läksyt ja raahaa kaupasta aina perussetin ruokaa, kun minulla kauppareissut venyy pariin tuntiin pakkaussisältöjä tavatessa. Papalla ja vaarilla on myös tärkeä roolinsa esimerkkinä, esikuvana ja tietynlaisena ankkurina elämässä. On onni, että vanhempamme asuvat lähellä ja ovat arjessa mukana.

Miestäni muistin tänä isänpäivänä kahvipavuilla, Cittariin kun oli tullut Starbucksin kahvia. Herkkulahjoja valmisteltiin pienimmän kanssa - ei ollut vaikea ylipuhua häntä tekemään Rocky Road -suklaata! Näppärä apulainen laittoi innoissaan kaikkia mausteita suklaan joukkoon. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Isänpäivän aamuksi valmisteltiin edellisenä iltana Pavlovaa, mistä saatiin gluteeniton ja maidoton versio käyttämällä vaahtoutuvaa soijakermaa. Jostain syystä en saanut kunnollista vaahtoa aikaiseksi, niin lisäsin valmista kauravaniljakastiketta joukkoon, jotta tulisi paksumpaa. Päälle hedelmiä. Kaikki meni! Itse asiassa tein neljän munan annoksesta pellille kaksi marenkipohjaa. Toinen aamuksi ja toinen illaksi omalle isälle.

Tehtiin poikien kanssa myös voileipäkakkua, jonka toinen pää gluteenittomasta leivästä. Väliin kylmäsavulohta, tilliä, kurkkusalaattia, Oatlyn creme fraischea ja majoneesia. Nopea ja maistuva "kakku". Aamulla koverrettiin vielä minivesimelonia pavlovan päälle, ja kuoreen tehtiin juotava smoothie appelsiinimehusta ja melonista.



Voileipäkakku kylmäsavulohi-täytteellä, "saaristolaisleivästä",
toinen pää gluteeniton ja maidoton tummasta gluteenittomasta pakasteleivästä. 


Gluteeniton ja maidoton marenkikakku, Pavlova hedelmätäytteellä. Näitä täytyy kokeilla eri täytteillä lisää!



Merihenkinen isänpäivälahja

Appiukkoa muistettiin oman paatin nimellä varustetulla lokikirjalla. Kirja on hankittu raumalaisesta kirjapainosta, joka toimittaa kirjoja myös postitse suoraan kotiin. Kirjoja on sekä A5- että A4-koossa. Aika moni paljon veneilevä pitää aktiivisesti lokikirjaa, jonne sitten merkataan vesillelaskut, huollot ja tehdyt matkat. Luulenpa, että moni sähköistä blogiakin pitävä kirjoittaa silti myös ihan käsintäytettävää kirjaa. Meillä mies kirjaa tarkasti kaikki matkat, tuulet, huollot ja sattumukset, minä sitten taas kirjoittelen itsekseni kannettavalla blogiin ja saatan tarkistella lokikirjasta faktoja. Kaikki aiempien vuosien kirjat on tallessa, mutta olisi kyllä hienoa, jos ne mahtuisivat veneeseen mukaan. Vielä ei kyllä ole näköpiirissä niin isoa venettä! Monta ihanaa sattumaa on kirjoihin kirjattu, lasten hassut tokaisut ja uuden oppimiset. Ehkä lokikirjat korvaavat osaltaan vauvakirjoja, joita kukaan ei koskaan oikein ehtinyt täyttää...




Liput salkoon, 
halaukset arjen sankareille, 
suupielet suklaaseen! 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Paatti talviunilla

Purjeet laskosteltu, patjat pussitettu, kuivaruoat täyttäneet keittiön. Paatti ylhäällä suulin suojissa. Veneessä on yövytty tänä vuonna tasan 50 yötä. Mukavia muistoja ja seikkailuita saatiin kokea, mikä tärkeintä - yhdessä. Pikkupaatilla päästiin vielä nauttimaan saariston syksystä pienellä retkellä. Ruskansävyisten saarten lomassa ajellessa tunnelma on ihan erilainen kuin kesällä. Punervat varpukasvit ja kullankeltaiset kaislat, ruskean monet sävyt karuissa kallionkoloissa. Haikean kaunista ja hiljaista.







Nyt sunnuntaina helli aurinko ja pihalla tarkeni vielä verkkatakilla. Viimeisetkin lehdet näyttäisi tippuneen pihan puista ja sain aikaan valtavan lehtikasan. Siihen oli kivan pienimmän hyppelehtiä "possetemppujaan". Vielä on melkoinen määrä ruukkuja pestävänä ja jonnekin ne pitäisi taas saada mahtumaan talveksi. Tänä vuonna halloweenin vietto tuntui ihan todellisen karmivalta, kun toinen lapsista tuli kipeäksi ja tyhjensi vatsansa sisällön pitkin poikin huonetta ja sänkyä. Ei tarvita tekolimaa :)

Mukavaa tulevaa viikkoa!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Terveellistä hyvää: lohipiirakka avokadopohjalla (gluteeniton ja maidoton)

Olen syksyn tullen innostunut taas kovasti leipomaan kaikenlaista. Ei ole ollut "syytä juhlaan", vaan olen tehnyt leipomuksia ihan omaksi ja toki myös perheen iloksi, yleensä etukäteen suurempia suunnittelematta, ja jos kaapin varastot antavat siihen myöden. Välillä on toki juostu naapuriin lainamaan leivinpaperia. Ilokseni olen löytänyt myös uudenlaisia ohjeita. Viikonlopun paattireissuille olen muutamaan otteeseen tehnyt kylmäsavulohesta, kermaviilistä ja tillistä ihanaa "mössöä" saaristolaisleivän päälle. Viimeksi ostin sellaisen ison kylmäsavupalan ja siitä riitti tuon leipälisukkeen lisäksi moneen ruokaan, mm. tuorepastan lisukkeeksi ja silti kalaa vielä jäi. Siitä tuli mieleen kokeilla piirakan tekoa ja netistä silmiini osui jännä ohje, jossa pohjaan tuli margariinin/voin sijaan avokadoa!

Kylmäsavulohi-katkarapupiirakka. Pohjasta tuli rapea!

Itseä vähän inhottaa käyttää margariinia mihinkään, mieluummin leipoisin voilla, mutta se ei ole mahdollista maidottoman ruokavalion vuoksi. Tämä ohje oli enemmän kuin tervetullut! Ohje on varsin muuntelukelpoinen, pohja sopinee moneen täytteeseen. Ensimmäisellä kerralla tein täytteen siis kylmäsavulohesta ja katkaravuista, toisella kerralla päivän ruoasta jääneestä grillatusta lohesta ja katkaravuista. Kylmäsavusta tulee kyllä täytteeseen enemmän soundia. Ensimmäinen piiras maistui pienimmälle niin hyvin, että hän söi siitä siltä istumalta puolet. Ohje on varsin kevyt ja terveellinen, joten ei tarvitse säännöstellä!

Suolainen piirakka lohi-katkarapu-lehtikaali -täytteellä


Pohja:
1 iso avokado
2,5-3 dl gluteenittomia jauhoja (esim. Provena kaura tai jauhoseos)
1 muna
1 tl suolaa
1/2 rkl psylliumia
2 rkl seesamin siemeniä (lisäsin myös hiukan chian siemeniä seesamin siementen loppuessa kesken)
(1/2 dl vettä)
rasvaa vuoan voiteluun

Täyte:
n. 200 g (tai sen verran kuin sattuu olemaan) lohta, esim. kylmäsavu/lämminsavu/grillattu
katkarapuja (sopivasti suhteessa loheen)
lehtikaalia hienonnettuna (laitoin 3 keskikokoista lehteä)
1 prk Oatly Creme Fraiche
0,5 dl kauramaitoa
3 munaa
suolaa
sitruunapippuria
tilliä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele piirakkavuoka. Sekoita pohjan ainekset esim. vatkaimella, käsinkin onnistuu. Sekoita tasaiseksi ja levitä lastalla vuoan pohjalle. Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin esipaistamaan pohjaa 15 minuuttia, mutta huomasin tämän vasta nyt ohjetta tarkemmin lukiessa. Eli ihan hyvää tuli ilman esipaistoakin, mutta voisihan tuo ihan hyvä idea olla :)
Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää pohjan päälle. Paista 175 asteessa, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Kylmäsavulohi-katkarapupiiras, ensimmäinen versio.

Toinen versio, jossa grillattua lohta sekä lisäksi violetin väristä lehtikaalia. Lehtikaali sulautuu hyvin joukkoon.


Kannattaa kokeilla!
Alkuperäinen, maidollinen ohje löytyy osoitteesta http://happyfoodkitchen.blogspot.fi/2015/05/kevyt-ja-gluteeniton-lohipiirakka.html.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Öiset kopit ja syksyiset seilaukset

Pienen väkkärähelikopterin kanssa föörissä nukkuessa saa usein öisin leikkiä unisiepparia ja toimia jonkinlaisena maalivahtina. Öiset kopit pelastavat ikäviltä kuhmuilta ja itkulta. Toisin sanoen, äiti ei nuku kunnolla ollenkaan, kun pelkää pikkuisen tipahtelevan ohi tyynyn. Vaihtoehtoisia nukkuma-asentoja ei ole, kun toisin päin ei voi nukkua. Molemmat lapset ovat olleet aika kovia liikkumaan öisin, mutta miksi vasta tänä kesänä keksin ratkaisun öiseen hyörinään?! Kajuutan seinäpehmustepalkki poikittain föörin patjojen reunaan, aukon suulle. Siitä saa yli koittaa jo melkoista volttia, että pääsee muksahtamaan lattialle. Tuokaan ei silti estä sivuhyllyille kopsahteluja unissaan istumaan noustessa, eikä sitä, kun pieni rojauttaa terävät kantapäänsä suoraan äitinsä otsaan, mutta on hyvä alku.

Muita "mullistavia keksintöjä" ei tälle kesälle ole juuri siunaantunut. Ehkä sellaista pientä harjaantumista pakkaamisen saralla, lähinnä siinä mihin mitkäkin laitetaan, että jokainen löytäisi omansa. Ja kun pakkaa lomareissua varten niin, että kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi, riittävät vaatteet syksyyn asti, mikä taas helpottaa viikonloppureissujen tekoa. Ei tarvitse huolehtia kuin tuoreruoasta ja lentävät lähdöt pitäisi noin periaatteessa olla mahdollisia. Miehellä on mielessä muutama tekninen parannus lähinnä sähkön riittävyyteen liittyen. Lisää aurinkokennoja lienee luvassa.

Lomareissumme päättyessä ei ollut mikään erityinen kiire kotiin. Lapset tietysti jo kaipasivat asioita kotoa, isompi kavereita ja pienempi ikävöi mm. legojaan. Itselle on aina jännittävää kuukauden katoamistempun jälkeen nähdä puutarhan kasvuharppaus. Nyt tosin ihmettelin, että tomaatitkin näyttivät melkein samalta kuin lähtiessä, sama juttu joillain kukilla. Pelkkä vesi ei riitä, lämpöäkin tarvittaisiin. Laventelit sen sijaan olivat komeampia kuin ikinä! Ruotsissa ihmettelin, että voivatko laventelit olla noin violetteja ja isokukintoisia, mutta oli ilo huomata sama ilmiö kotipihalla.

Paatin nostopäivää ei ole vielä päätetty. Moni on veneensä jo nostanut ja tänä viikonloppuna se taisi olla monen agendalla. Meillä ei ole mikään kiire, josko vielä noita lyhyitä lähireissuja voisi tehdä. Viikonloppu tuntuu huomattavasti pidemmältä, kun köydet irtoavat rannasta ja yövytään pienen matkan päässä. Yksi yökin on ihan hyvä irtiotto. Meitä on hellitelty niin upeilla syyskeleillä, että mahtoiko heinäkuussa juuri vastaavaa olla?

Raikkaita, aurinkoisia syyskelejä ja upeita auringonlaskuja!




maanantai 31. elokuuta 2015

Kesäloman paluumatkalla: Geta, Kumlinge ja Korpoström

Reissuraportoinnissa tuli pientä kotiintulon tuomaa arkista viivettä. Elokuukin hujahti ihan kiitäen ohitse! Heinäkuusta jäi mieleen vaihtuvat kelit. Välillä mitä synkimpiä, mustanpuhuvia pilviä ja seuraavassa hetkessä aseista riisuvaa auringonpaistetta. Pipoja, toppaa ja shortseja on vaihdeltu lennossa. Matkamme jatkui Käringsundista Getan kautta Kumlingeen, jossa todettiin reissun lämpimin vedenlämpö, huimat 17 astetta!

Tummanpuhuvaa...

Näitä ihmeellisiä havuja kummastelin, maa on aivan tuuhea, mutta ei näy "päätä eikä häntää". Hienoja!



Kihdin ylitys sujui melkoista haipakkaa yhdellä reivillä tuulen ollessa 8-12 m/s. Kumlingesta Korpoströmille tuli matkaa 28,5 nm. Maarianhamina jäi nyt tällä kertaa väliin, kun laskeltiin ettei aika riitä enää siellä käymiseen. Ruokavarastot olivat jo jokseenkin köyhät, kun Mariksen varaan oli laskettu täydennysreissu. Korpoströmillä oli onneksi kauppa rannassa, josta sai kaiken oleellisen ja vähän päälle. Vierasvenesatama tuli tutuksi myös viime reissulla. Pojille jäi siitä reissusta mieleen huikea kalasaalis, johon ei ihan tällä kertaa ylletty. Kuutisen komeaa aaposta saatiin kuitenkin, kyllä siitä koko porukka jo hyvin syö.

Yllätin itseni ja tein pienen juoksulenkin Korpoströmin kivoilla teillä ennen iltasaunaa (en muista koska olisin viimeksi liikkunut juosten). Toisen yllätyksen koin, kun löysin metsäisen tien poskesta komean kanttarellisaaliin, kesän ensimmäisen löydöksen! Kantsuja oli vain juuri sen verran, että ne mahtuivat somasti aseteltuna kämmenille. Hyvä syy kävellä paluumatka...



Korpoströmin vierasvenesatama on tosi mukava ja sauna- ja suihkutilat siistit ja nykyaikaiset. Ravintolaruokaa tai virvokkeita kaipaaville löytyy tyylikäs rantaravintola ihan rannasta. Lenkkeillessä huomasin lähilaitumella erikoisen näköisiä tyyppejä, alpakoita! Niitä käytiin poikien kanssa vielä ihmettelemässä.

“Korpoströmin vanha satama- ja luotsinvaihtopaikka sijaitsee keskellä Turunmaan saaristoa. Paikka oli vuosisatoja eräs lounaisen saaristoalueemme tärkeimmistä meriliikenteen solmukohdista. Korpoström mainitaankin jo vanhimmissa saaristoa kuvaavissa merikorteissa. Nykyään Korpoströmissä yhdistyvät sekä maantie- että meriliikenne.” (lähde: saaristo.org)







Lisätietoja:
http://www.sunnan.fi

lauantai 8. elokuuta 2015

Tunnelmallinen Käringsund

Ruotsi jäi taakse ja alkoi paluumatka. Samalla alkoi pieni henkinen ahdistus, loma ei jatkukaan ikuisesti vaan aletaan laskea etappeja kotiin päin. Neljä viikkoa merellä tuntui alkuun huolettoman pitkältä!

Loikkaus Ruotsista Ahvenanmaalle sujui mukavan vauhdikkaasti. 33 nm matkasta ajeltiin koneella vain puolisen tuntia, loppu sujui kevyessä 3-4 m/s tuulessa. Sen verran oli kuitenkin meressä tasaista muljausta, että aloin voida pahoin ja nukuin melkein koko matkan. Aamuaikainen kuuden lähtö palkittiin saapumisella jo ihmisten aikoihin Käringsundiin Eckeröön. Jokseenkin pöllämystyneenä nousin laittamaan keulaköysiä ja ihmettelin kesäistä tunnelmaa ja vedessä polskivia lapsia. Paikka oli meille uusi ja positiivinen yllätys. Hienot maisemat!

Tehtiin pieniä kävelyjä, tutustuttiin hotellirantaan ja piipahdettiin kala- ja erämuseon puodissa. Hotellin lähettyvillä oli todella suuri leirintäalue. Varmasti olisi ollut tutustumisen arvoisia paikkoja enempikin, mutta päivän pinnan varressa roikkunut mies ei ollut kaikkein innokkain lenkkeilijäehdokas. Lähellä olisi ollut myös mm. jonkinlainen safari, mikä olisi ollut oikein kiva elämys energisemmällä miehistöllä. 

Lisätietoja:
http://www.karingsundsgasthamn.ax


Fisk- och jaktmuseum