Maarianhamina kääntöpisteenä

Pojillemme Maarianhamina tuntuu olevan kovin ihmeellinen paikka, paikka johon pääsystä on talven mittaan monesti haaveiltu. "Siellä on minigolf, sieltä saa jätskiä, siellä voi potkulautailla." Kyllähän Maris onkin aika kiva kesäkohde. Viime vuonna visiitti jäi poikkeuksellisesti väliin, joten nyt oli ihan hienoa taas piipahtaa kesähulinassa. Maris olikin kaukaisin lomakohteemme, kääntöpiste. Saimme rantautua perinteisesti kovassa tuulessa, mikä tekee tolppien väliin sihtaamisesta ah niin mukavaa. Onneksi laiturilla oli vastassa avuliaita lisäkäsiä. Varatut paikat hieman harmittivat, niitä kun ei nähnyt etukäteen ja kovassa tuulessa paatin kääntäminen pienessä välissä oli ikävää, hippuisen tivolimeininkiä.

Yleensä vilkkaassa rantakaupungissa vierähtää semmoiset pari-kolme päivää, sitten tekeekin jo mieli rauhallisemmille vesille. Paikallaolopäivät mennään lähes täysin lasten ehdoilla, eli jaksamisen mukaan käydään "pakolliset jutut" läpi urhoollisesti. Poikien kasvaessa vaatimuksetkin muuttuvat, mutta aika samat asiat tekevät heidät edelleen onnellisiksi. Pienemmän kanssa kävimme läpi puistoja ja leikimme varjokuvillamme. "Toivomuskaivolla" täytyy aina päästä käymään, kuulemassa toisinaan sydäntä riipaisevia toiveita. Yleensä olemme luvanneet ostaa jotain esim. lelukaupasta, mutta tällä kertaa tarpeet olivatkin vähän erilaisia: linkkuveitsi ja pilailutarvikkeita! Molemmat halusivat myös jonkin erityisen muiston, sellaiset löytyi Jussis Keramikista, pitkän harkinnan jälkeen. Pieni lasilintu ja lasikala asuvat nyt vuoratuissa rasioissaan paatissamme.

Mielenkiinnolla katselin, mitä kauppoja ostoskadulla nyt on, onko tullut uusia ja onko jokin lopettanut. Kävelykadun kulman kukkakauppa pitää aina katsastaa ja lumoutua hienosta esillepanosta ja niin ihanista laventeleista. Komeiden kukkaruukkujen kohdalla käyn aina ajatusleikkiä, mitä mies sanoisi kun marssisin paattiin kukkapuskan kanssa. Emmaus-kirpputori ei pettänyt tälläkään kertaa ja mukaan lähti muutama vaate, joista taitaa tulla ihan lemppareita. Tällä kertaa emme osuneet paikalle yhtä aikaa jonkin tapahtuman kanssa, kuten aiempina vuosina on sattunut. Kerrankin osuimme tietämättä paikalle keskelle Kentin konserttia ja pariin otteeseen on ollut jotkut meripäivät markkinameininkineen. Mutta kyllä meille menoa ja meininkiä oli jo ihan riittävästi muutenkin.

Minigolfrata kuului myös ehdottomiin käyntikohteisiin. Viis kaatosateesta, kaikki reiät pelattiin loppuun asti. Yllätysnumerona oli miniristeily, jonka sai satamamaksun maksettuaan ilmaiseksi koko porukalle. Päätimme tehdä sen jo saapumisiltana, vaikka paluu menikin hiukan myöhäiseksi. Yllätys selvisi pojille vasta, kun bussi tuli hakemaan itäsataman läheltä. Mukava kuuden tunnin pyrähdys Rosellalla. Meri näytti kauniilta myös laivan kannelta käsin, kruunattuna sateenkaarella. Buffetissa ehti syödä hyvin (liikaa), eikä kukaan ehtinyt laivalla vielä pahasti tylsistyä mihinkään.

Miehet kävivät myös tutustumassa merimuseoon ja Pommerniin. Merimuseon lipulla pääsi myös purjelaivaan, erikseen ostettuna liput olisivat maksaneet enempi. Museon jutut kiinnostivat kovasti poikia. Erityishuomion sai valaan pippeli, jonka nähtyään oli pienempi poikamme huudahtanut kovaan ääneen "Millainen se valaan pimppi sitten mahtaa olla?"

Kesän makuja paatissa: smoothie ja tuorepuuro

Pakkasin lomareissulle mukaan sauvasekoittimen ja useamman pussin erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että vatsa kiittää, jos syön aamuisin muutakin kuin leipämössöä, kotona kun olen tottunut syömään pääsääntöisesti smoothia. Äkillinen neljän viikon leipäkuuri saa aikaan turvonneen olon. Merellä juon aina liian vähän vettä, joten se yhdistettynä jatkuvaan leivän syöntiin on hiukan huono yhdistelmä.

Tein valmiiksi siemensekoitusta, jossa on mm. kauraleseitä sekä pellavan-, chian-, hampun- ja sesaminsiemeniä. Mukana on myös kookosöljyä, kauramaitoa, erilaisia pähkinöitä, pähkinävoita ja raakakaakaorouhetta. Eli hyvät peruspohja-ainekset niin smoothieen kuin tuorepuuroonkin. Smoothien teko on jäänyt muutamiin kertoihin (anteeksi vain naapuriveneet, jos olette heränneet äänekkääseen pörinään...), mutta tuorepuuroja innostuin tekemään useasti. Tavallista puuroa en ole keittänyt reissussa ollenkaan. Perushiutaleitakin on mukana, nekin sopivat hyvin tuorepuuroon. Siementen, pähkinöiden ja kauramaidon lisäksi mukaan sopii makeutta tuomaan baananinpalat sekä tietysti marjat saatavuuden mukaan (mustikat, juolukat, metsämansikat, vadelmat...). Jugurttikin toimii hyvin. Minua on matkassa onnistanut mustikoiden kanssa, joten niistä on tullut tehtyä monenlaista variaatiota. Kerran jouduin kyllä ostamaan mustikat pakastealtaasta! Myös kuivahedelmät, esim. taateli, on hyvä makeudenantaja. Parasta tuorepuurosta tulee, kun sen antaa tekeytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Pesin yhden jätskireissun jäljiltä jääneet muovipikarit, jotka ovat osoittautuneet hyviksi annoskipoiksi ja ovat poikien mieleen. Leipääkin on nyt kulunut huomattavasti vähemmän, kun aamuisin on nautittu puuroherkkua. Unohtumaton makuelämys oli lakka-variksenmarjatuorepuuro, mutta makuyhdistelmä mango-mustikka-banaani toimii myös erinomaisesti.

Tuorepuuroon siemeniä, banaania, pähkinöitä, luomuaprikoosia, marjoja ja kauramaitoa.

Lakka-variksenmarja-banaanituorepuuro

Valtavia mustikoita! Joistain saarista on löytynyt pelkkiä varpuja, joistain taas ihan valtavia mollukoita!

Tässä syntyy smoothie mangosta, mustikoista, banaanista, siemensekoituksesta,
kookosöljystä ja kauramaidosta.

Päälle hiukan auringonkukansiemeniä ja raakakaakaorouhetta.
Jälkiruoalta näyttävä aamiainen maistuu kaikille.

Smoothien tai tuorepuuroon joukkoon voi hyvin laittaa vaikka juolukoita tai variksenmarjoja, jotka muuten eivät ehkä hurmaa makeudellaan. Ne ovat kuitenkin ihan mustikan veroisia terveellisyydessään, ellei jopa terveellisempiä?

Österskär ja kullankeltaiset aarteet

Degerbystä noin viiden mailin päässä sijaitsee lumoava Österskär. Saari ei ole mahdottoman kokoinen tutustuttavaksi, mutta toisinaan hieman vaikeakulkuinen valtavien varpumättäiden vuoksi. Ilman korviin asti ulottuvia saappaita ei tee mieli lähteä ylittämään mättäitä. Kallioilla kulkiessamme sekosin kuitenkin täysin; unohdin käärmepelkoni, punkkipelkoni ja koko varoitusmantrani (varokaa pusikoita, varokaa käärmeitä, varokaa punkkiheinikkoa, älkää hyppikö, älkää juosko) nähdessäni mättäillä jotain uskomatonta! Eikös vaan siellä mättäillä killistellyt pieniä kullankeltaisia lakkoja, hilloja, suomuuraimia - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja ne olivat kypsiä, eikä kukaan ollut hypännyt niitä suin päin keräämään. Niin kuin minä, höttöisissä lenkkareissani ilman sukkia. Onnessani kailotin ja tanssahtelin mättähillä kyllä niin paljon, että olisi ollut suoranainen ihme, jos joku käärme olisi jäänyt sitä kuuntelemaan. Mistään kummoisesta sadonkorjuujuhlasta ei nyt kuitenkaan ollut kyse, ihan pikkuisen sain kerättyä pussin pohjalle, mutta olin jokaisesta pienestä marjasta sitäkin onnellisempi. Koskaan ei ole lakkoja kohdalleni osunut, lehtiä kyllä olen toisinaan saarissa nähnyt. Hyviltä maistuivat, niin hyviltä. 

Innostukseni tarttui poikiinkin, jotka myös alkoivat etsiä omia aarteitaan. Pienempi keräsi pienet hapsut erilaisista sammaleista ja jäkälistä ja teki oman sammalnäyttelyn. "Eikö olekin äiti harvinaisia?!"

Navigoiminen Österskäriin vaatii tarkkaavaisuutta ja oikein kovalla kelillä rantautuminen voi olla haastavaa. Viitat on syytä ajaa juuri eikä melkein, reitiltä ei parane kauheasti tehdä ylimääräisiä käännöksiä.

Edellisellä visiitillä Österskärin rannat oli väritetty vähän turhan välimerellisellä turkoosinsinellä, kun  sinilevälautat olivat rantautuneet rantaviivaan. Tällä kertaa saimme nauttia luonnosta sellaisena kuin sen mieluiten näen. Viime reissun kuvat voit kurkata aiemmasta postauksesta tästä ja tästä. Paljon varpuja, kiviä, kallioita. Niin kaunis saari.

Korpoströmin vierasvenesatama

Korpoström on mukava vierasvenesatama, jossa saa tankattua sekä paatin että ruokavarastot, ja halutessaan myös vatsat rannan hienossa ravintolassa. Visiittimme oli yhden yön pituinen, ja illan aikana ehdittiin hiukan kävellä, syödä, onkia ja käydä kaupassa. Viimeksi vierailimme Korpoströmissä viime kesänä ja tuolloinkin ostimme kulhollisen ranskiksia ravintolasta itse tehdyn katkarapusalaatin kylkeen. Ehkä siitä tulee meille traditio. Ranskalaiset maistuivatkin ihan ääreishyviltä! Kaupan valikoimat sykähdyttivät jo edellisellä käynnillä. Ilokseni sain huomata, että samaa ihanaa tummaa limppua sai edelleen. Ostin niitä kolme! Luomua oli valikoimissa paljon, jäätelöjä myös. Ahti soi ahveniaan mukavasti ja pojilla riitti puuhaa laiturilla.

Lasten jo mentyä iltatoimilleen, hipsin itsekseni ravintolan yläkerrassa olevaan näyttelytilaan. Siellä oli ihmeellisen hiljaista, pysäyttävää. Esillä oli mm. Veronica Ringbomin ja Hanna Tammen näyttely "Muuttumisia". Esillä oli myös ÅAn meribiologi Christoffer Boströmin ja muiden vedenalaisvalokuvaajien vedoksia Saaristomeren meriajokasniityistä. Lue lisää: http://skargardscentrum.fi/nae-koe/?lang=fi...

Kiireetöntä perhepurjehdusta kesälomalla

Pääsimme lähtemään lomareissulle viikko juhannuksen jälkeen. Päätimme viettää lomaviikot kiireettömästi "lähimaisemissa", ehkä sitten seuraavana kesänä suuntaamme taas Ruotsin puolelle. Päätös oli ihan viisas - arkemme on melko tiukkaan aikataulutettua, joten lomalla on hyvä vaalia kiirettömyyden tuntua ilman tiukkoja reittisuunnitelmia. Välillä on kuitenkin kunnioitettava ilmatieteenlaitoksen ennusteita ja siirryttävä suojaisaan satamaan jo hyvissä ajoin. Tuulet ovat olleet kohtalaisen kovia, mutta meille sopivan suuntaisia. Yllättävää on ollut se, että tuulta on ollut melkein järjestään aina enemmän, kuin tiedotuksissa on luvattu. Reivit on laitettu purjeisiin melkeinpä joka siirtymällä. Matka on kuitenkin taittunut nopeasti ja koneella ei ole liiemmin tarvinnut ajella. Lapsista lyhyet meripäivät ovat mukavia. Jää aikaa kalastella rannassa, tehdä tutkimusmatkoja, uida. Ja mikä parasta, sinilevät eivät ole vielä pulikointia häirinnyt!

Lähteminen neljän viikon reissulle ei tälläkään kertaa mennyt ihan putkeen, mutta heti helpotti kun narut irtosivat rannasta. Kodin ja pihan laittaminen kuntoon ennen reissua on meillä yleensä kohtalaisen suuri ponnistus, pakkaamisesta puhumattakaan. Aina kun sain yhden kassin valmiiksi, mies huudahti "oletko tosissasi - mihin nämä kaikki paatissa laitetaan!" Kummasti ne kaikki pussit ja nyssykät tänne paattiin kuitenkin mahtui, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Itse en ehtinyt tehdä edes ruokaostoksia, vaan reissuun lähdettiin miehen mielikuvituksen varassa. Hyvin on pärjätty niinkin! Siistiin kotiin on aina kivampi palata ja on mukavaa, ettei pyykkejä ole ennestään odottamassa (paitsi pestyjä silittämättömiä vino pino - niiden kohdalla luovutin, kun ei se vuori sieltä mihinkään karkaa). En pakannut mukaan mitään erityistä tekemistä, en lehtiä, kirjoja, sukankutimia. Jos ei ole tekemistä, opettelen laiskottelemaan. Alkureissusta en jaksanut juuri edes kuvata - sen sijaan kokeilin, osaisinko vielä piirtää. Toivottavasti reissun jälkeen mieli on höyhenen kevyt, ehyt, levännyt ja latautunut aurinkoenergialla.

Pihan kukkaset olivat aika komeassa kukoistuksessa ja hiukan harmitti, kun jouduin leikkaamaan alas komeat töyhtöangervot ja keltaiset herkän höttöiset poimulehdet (lähinnä siksi, etteivät ne siemennä ympäriinsä holtittomasti). Hollannista tuomani jättialliumit eivät ihan auenneet vielä täysin, mutta ehdin onneksi hiukan niistä nauttia. Amsterdamin anemonet nousivat hyvin ylös, yksi nuppu ehti aueta. Miten kaunis! Leikatuista kukista sain tehtyä neljä valtavaa kimppua, jotka toivottavasti ilahduttivat naapureita ja mummia. Laventelit olivat vielä ujoissa pienissä nuppusissaan ja hyvä niin, ehkä ne odottavat paluutani täydessä loistossa!

Suotuisia tuulia merenkävijöille, aurinkoa ja sadetta sopivassa suhteessa puutarhureille, satoisia metsäretkiä marjastajille ja sienestäjille, lentosuukkoja ystäville!

Nautitaan kesästä ja rakkaidemme seurasta!