Gräddöstä Lidöhön oli niin lyhyt matka, 3,12 nm, että ajoimmekin matkan aika hiljalleen. Lidön puhdissa oli hiukan vaikeuksia rantautua sivutuulella. Rannassa ei ollut mitään minkä ympärille olisi köysiä kietaissut ja otettiin uusi yritys. Ei ole vaikea arvata kumpi voittaa, sivutuulessa kauemmas painuva vene vai minä köyden päässä. Löysimme kuitenkin mukavan paikan ihan lehmien laitumen vieressä nokka tuuleen päin. Betonilaiturilla oli kylkipäin kaksi moottorivenettä, eikä siihen ollut asiaa. Viimeksi olimmekin juuri siinä, ja veneitä mahtui silloin varmaan ainakin kahdeksan. Iltaa myöden puhti tuli melko täyteen.
Paikka on kaunis ja kaunista on myös saaren toisella puolen. Betonilaiturilta lähtee tie vierasvenesataman puolelle. Luin eräästä saaristolehdestä, jonka sieltä nappasin mukaani, että nyt myös saaren reunaa pääsee kulkemaan mukavasti tietä pitkin. Tämän luin tietysti vasta retken jälkeen. Pääsimme tielle myös laitumen reunaa heinikkoista polkua pitkin, piti sitten vain tehdä kunnon punkkisyyni. Toisella puolella on upea ravintola 1700-luvun miljöössä. Ravintolassa ei ollut kuin yksi asiakas kahvilla. Hiukan kävi sääliksi yrittäjää. Vierasvenesatamassakaan ei ollut kuin kaksi venettä. Kylmä kesä ei varmasti helpota saaristoyrittäjää. Paikka oli oikeasti tosi hieno ja lehdissä kehutaan ruokaa loistavaksi. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, ei sen puolen rahaakaan. Pihapiirissä oli lapsille kaikkea kivaa, myös isoja säkkituoleja ja riippumattoja ja huikeat näkymät merelle. Kannattaa kurkata paikan nettisivuja.
Lehmiä laidunsi tosiaan ihan todella lähellä. ”Pässejä” huusi pienempi. Siitä tuli miehelle mieleen tuorehko Iltasanomien otsikko, jossa kerrottiin neuvolan ikäkausitestejä muutettavan nykylapsille sopivammiksi. Ei tarvitse sitten enää tunnistaa lehmää, joka voi olla ihan vieras ihmetys. Hassua, ettei pojalle tullut lehmä-sana mieleen, kun juuri ennen reissua käytiin katsomassa hauskoja kyyttöjä.
Puolimatkan krouvissa oli hyvä vaihtaa petivaatteet, nostaa patjat kunnolla ulos ja siivota muutenkin vähän paremmin. Luonnonsatamassa se on jotenkin mukavampi tehdä. Tosin, juuri kun saimme kaikki ulos, alkoi sataa! Ei muuta kuin uusi yritys auringon taas ilmestyessä. Ajatus puhtaista petivaatteista versus hieman hikinen olemus kävelyreissun jälkeen sai minussakin ihmeitä aikaan (sen siivoushomman lisäksi), menin uimaan! Kaiken lisäksi, tietäen veden olevan huimat 14,5 astetta. En kuollut.
Lehmiä laidunsi tosiaan ihan todella lähellä. ”Pässejä” huusi pienempi. Siitä tuli miehelle mieleen tuorehko Iltasanomien otsikko, jossa kerrottiin neuvolan ikäkausitestejä muutettavan nykylapsille sopivammiksi. Ei tarvitse sitten enää tunnistaa lehmää, joka voi olla ihan vieras ihmetys. Hassua, ettei pojalle tullut lehmä-sana mieleen, kun juuri ennen reissua käytiin katsomassa hauskoja kyyttöjä.
Puolimatkan krouvissa oli hyvä vaihtaa petivaatteet, nostaa patjat kunnolla ulos ja siivota muutenkin vähän paremmin. Luonnonsatamassa se on jotenkin mukavampi tehdä. Tosin, juuri kun saimme kaikki ulos, alkoi sataa! Ei muuta kuin uusi yritys auringon taas ilmestyessä. Ajatus puhtaista petivaatteista versus hieman hikinen olemus kävelyreissun jälkeen sai minussakin ihmeitä aikaan (sen siivoushomman lisäksi), menin uimaan! Kaiken lisäksi, tietäen veden olevan huimat 14,5 astetta. En kuollut.
Lisätietoja:
http://www.svenskagasthamnar.se/stockholms-skargard/lido/
