lauantai 30. elokuuta 2014

Eilisen aterian uusi elämä Queasadilloissa

Teemme aika usein varsinkin kotona tortilloja, jotka lämmitetään mikrossa ja sisään kääräistään salaattia, jauhelihaa tai kanaa ym. täytteitä. Vehnäiset tortillalevyt eivät sellaisenaan ole mikään huikea makuelämys, mutta ne nousevat ihan eri sfääriin, kun niille näyttää paistinpannua. Teinkin pariin otteeseen paatilla tortillalevyistä quesadilloja, joihin täytteeksi laitoin aiemmista ruokailuista jääneitä jämiä. Loistavasti sopivat mm. jauheliha, kana, jopa keitetty peruna siivutettuna peston kera. Alkuun vähän ketsuppia pohjille, himppunen oreganoa tms. ja sitten täytteitä juustosiivujen tai -raasteen kera. Feta, mozzarella, homejuusto, maissi, paprika tai aurinkokuivatut tomaatit ovat myös oivallisia. Mitä nyt milloinkin löytyy. Paljoa ei kannata esim. ketsuppia, tomaattisiivuja tai muuta juokseentuvaa laittaa, muutoin levyt eivät jämähdä niin helposti yhteen ja nesteet valuvat ulos.

Kääntämiseen kannattaa avuksi ottaa kunnon lasta tai lautanen tms. Tai sitten voisi tehdä vain yhdestä levystä taittaen, jolloin toinen reuna on umpinainen. Nopea, helppo ja maukas ruoka, kylkeen sopisi varmasti jokin salaattikin.

Gluteeniton versio näistä onnistui Moilaksen flatbreadin ja maidottoman "cheddarjuuston" kera. Gluteenittomia pieniä maissisia tortillalevyjä kokeiltiin tasan kerran; maku oli aivan jäätävä.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Jos marjaan haluat mennä nyt...

Nyt on juhla-aika marjastajilla. Pensaat lienee jo vähän sillä mallilla, että sato pitäisi olla jo kerättynä, mutta metsästä vielä löytyy mustikoita ja komeitakin sellaisia. Puolukkasato vielä odottelee kypsymistä. 

Karviaiset eivät ole minun makuuni suoraan puskasta syötynä, mutta hillona ne maistuvat kyllä.


Äitini pensasmustikat tuottivat jo aika hyvän sadon tänä vuonna. Jonkun aikaa sitä kyllä sai odotella. Omani olen suojellut jänösiltä verkkoaidalla, mutta minä lahopää en TAASKAAN muistanut suojella raakileita ylhäältä päin tulevalta uhalta, eli linnuilta. Joten tämän vuoden sato = 0.


Punaherukoita tuli kerättyä mökiltä talven smoothie-tarpeisiin monta purkillista. Näiden kirpakkuus taittuu mukavasti banaanin avulla. Mansikoita on vielä viime vuodelta pakkasessa, joten tänä vuonna en niitä ostanut. Hintakin hiukan hirvitti. Kiisseleitä on tullut tehtyä vähänlaisesti, ja smootheissakin niiden maku jotenkin häviää.



Vadelmia sain vain ihastella kaukaa, niiden sato mökillä on vähän vaihteleva. Vattuja olen yleensä ostanut muutaman rasian tuttavalta pakastimeen. Niitä on sitten pojat hiljalleen syöneet puuron mausteena. 

Saarista ei mustikoita löytynyt etsimälläkään tai sitten olin sokea, mutta mantereen puolelta etsivä löytää. Minäkin saalistin lähimetsästä komeita siniposkia. Äitini osti pojille pienet poimurit, mutta olen itsekin niitä käyttänyt. Ovat näppäriä ja mukavan kevyitä käyttää. Kun menee metsään pienen korin kanssa, saa hitaampikin kerääjä mukavasti onnistumisen tunteita korin tullessa puolilleen. Isossa ämpärissä tämäkin sato näyttäisi lähinnä huvittavalta. 

Kävin mustikassa pienimmän kanssa ja hiukan yhteiseen koriin kerättyään hän totesi että "nyt riittää" ja popsi maukkaat vitamiinit puskista suoraan poskiinsa. Parhaimmillaan ne tietysti tuoreina ovatkin, kaikki vitamiinit tallessa! Litran verran kerättiin pakastimeen talteen puuron päälle laitettavaksi. Toivottavasti ehditään vielä hiukan keräämään lisää.


Tyrnien aika ei vielä ole - hyväkin ettei kaikki kypsy samaan aikaan!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kukkaisjääpalat kurkkuyrtistä

Sain tädiltäni taannoin kurkkuyrtin siemeniä, ja laitoinkin niitä yhteen kukkapenkkiin kasvamaan. Kyseistä penkkiä ei enää ole, mutta ihmetyksekseni reissulta palattuani tuota kohtalaisen kokoista kasvia kasvoikin pitkin pihamaata itsestään kylväytyneenä. Kurkkuyrtin kukat ovat syötäviä ja niitä voi käyttää vaikka salaattien, jälkiruokien ja kakkujen koristeena. Kukat ovat hirmuisen kauniita ja kasvi muutenkin "karvapintainen" ja aika jännä. Runsain määrin öttiäisiä pörrää kukkapenkissä makeiden kurkkuyrttien huumaannuttamina.

Minulle tuli ajatus tehdä näistä kauniita jääpaloja, kun satuin törmäämään pakastimen uumenissa viime kesänä tekemääni kehäkukka-jääpalaan. Sekin kaunis oli - kokonainen kukka pieneen kulhoon ja tuloksena varsinainen väripilkku kirkkaassa lasikannussa.


Kurkkuyrtti eli Borago Officinalis (Purasruoho) on yksivuotinen yrtti, mutta se tosiaan kylväytyy todella helposti pihan pitkäikäiseksi vieraaksi. Kurkkuyrtti on sekä koriste-, salaatti- että maustekasvi. Nuoren kasvin lehtiäkin voi käyttää salaateissa, mutta jossain kohtaa ehkä nuo karvat voivat tuntua ikäviltä. Kukistakin kannattaa karvainen kanta poistaa. Kukkia ja lehtiä voisi käyttää myös yrttiteesekoituksissa, mutta itse en vielä ole moista kokeillut. Kurkkuyrtin pitkäaikaisesta käytöstä varoitellaan mahdollisten maksavaurioiden vuoksi, joten taidan jättää yrtin käytön näihin muutamiin jääpaloihin.

Yrtti on kuitenkin hyödyllinen asukas puutarhassa. Ei vähiten sen pölyttäjiä houkuttelevan mesisyytensä vuoksi, vaan yrtti myös edesauttaa muiden kasvien kasvua. Hyötykasviyhdistys listaa keittiöpuutarhan kumppanuustaulukossa kurkkuyrtin parantavan mm. palsternakan kasvuedellytyksiä.





http://www.hyotykasviyhdistys.fi/sekaviljely

perjantai 22. elokuuta 2014

Kotitekoinen herkkumysli

Tei taas maan mainiota mysliä, josta onkin tullut koko poppoon herkkua, vaikka alkujaan aloin sitä tehdä gluteenittomalla ruokavaliolla olevalle. Ohje on tosi helppo, enkä tiedä miksi olen joskus ajatellut myslin tekemisen jotenkin vaivalloiseksi. Voittaa kaupan sekoitukset mennen tullen!

Tästä uupui nyt vain paatille unohdetut seesaminsiemenet, jotka mielestäni oleellisesti tuovat makua ja rakennetta. Tällä kertaa jätin myös kuivatut karpalot pois (ehkä eniten siksi, ettei niitä sattunut kaapissa olemaan). Jälkeen lisäsin rusinat vain osaan mysliä, kun toinen lapsista ei niistä pidä. Lisäksi lisäsin vielä banaanilastuja. Saatoin täyttää pellin liian täyteen, koska mysli jäi hieman tahmaiseksi, vaikka kääntelin sitä paiston välillä. Tai sitten viime kerralla laitoin vain yhden banaanin, se saattaisi olla sopivampi määrä. Ohje on suuntaa antava, minäkään en juuri mitannut ainesosia. Tähän voi upottaa kaikkia omia lemppariherkkujaan.



Mysli
  • 250 g luomukaurahiutaleita
  • 80 g manteleita
  • 80 g kurpitsansiemeniä
  • 80 g auringonkukansiemeniä
  • 50 g kuivattuja marjoja
  • 0.25 tl aitoa vaniljaa
  • himalajansuolaa
  • 3 rkl luomukookosöljyä
  • 3 rkl vaahterasiirappia
  • 2  hyvin kypsää banaania

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Erityinen leipomispäivä

Loman aikana ei tullut lainkaan leivottua, vaikka vakaa aikomus siihen olikin. Kaikenlaista rajalliseen ruokavalioon sopivaa saatiin reissussa ostettua, joten leipomisvähti säästettiin myöhemmäksi. Kotona olikin sitten taas kiva vääntää näitä "valiosämpylöitä", eli gluteenittomia ja maidottomia mollukoita. Uusiakin reseptejä täytyisi etsiä, mutta nyt päätin pelata varman päälle ja tehdä samoja kuin aiemminkin.

Gluteenittomat sämpylät

10-15 sämpylää

5 dl vettä
1 rkl psylliumia
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl öljyä
2 dl tattarijauhoja
5 dl gluteenitonta jauhoseosta

Mittaa kädenlämpöisen veden joukkoon psyllium ja anna turvota noin kymmenen minuuttia.
Lisää joukkoon murennettu hiiva, suola, öljy ja tattarijauhot, sekä gluteeniton jauhoseos.
Vaivaa taikina tasaiseksi, leivo sämpylöiksi ja kohota sämpylät leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä.
Paista 225 asteessa, kunnes pinta on kauniin värinen ja sämpylä tuntuu kevyeltä.

Pakasta ylimääräiset ja ota sulamaan tarvittava määrä kerralla!

Linkki alkuperäiseen ohjeeseen:
http://www.hellapoliisi.fi/gluteenittomat/gluteenittomat-suolaiset-leivonnaiset/4190-gluteenittomat-sampylat


Samalla kertaa tuli tehtyä myös mysliä, siitä myöhemmin lisää!



sunnuntai 17. elokuuta 2014

Merenkävijän mehevät munaleivät

Hieman kuivakas paahtoleipä herää uuteen eloon, kun huikkaa pannulle hiukan voita, perään leivät ja painelee hiukan leipiä keskeltä kasaan. Humpis, päälle kananmuna (leipien koosta riippuen valutellen esim. 1 muna kahteen leipään). Paistellaan hetki ja yritetään kääntää. Ennen kääntöä voi mukaan sujauttaa palan juustoa ja vaikka metwurstisiivuja pieneksi leikeltynä, jolloin muna ja juusto sulaa mukavasti yhteen ja metwursti tuo lisää suolaisuutta. Aavistus paistoa ja sitten herkuttelemaan. 

Ei varmaan ole mikään uusi keksintö munien ja leipien yhdistämiseen, mutta aika helppo noin aamutuimaan. Kuvassa oleviin peruspaahtoihin laitoin ehkä liian vähän munia, joten ne eivät näytä niin kovin meheviltä... Paras setti saatiin aikaan Pågenin tummilla siivuilla, jotka muutenkin ovat aika muhevia. Paatin uuteen pannuun mahtui loistavasti neljä leipää kerrallaan eikä munat päässeet valumaan karkuun pannulle. Tuhdin aamiaisen avulla saa lounaan kokkaaja hieman armonaikaa.

Aloin kehitellä munaleipiä siitä syystä, että gluteeniton siivuleipä on aika kuivakasta (ainakin se mitä meillä oli reissussa), eikä se enää herättänyt sellaisenaan kuin nyrpeän mulkaisun lautasen suuntaan.  Lämpimänä munaleipänä sulaneen maidottoman juustosiivun kera aamiainen sai osakseen ihan eri vastaanoton.


lauantai 16. elokuuta 2014

Lastut merellä

Kauempaa katsottuna meri kuhisi pieniä lastuja purjeineen. Näky oli kaunis. Kyseessä lieni kuitenkin ihan totinen kisa, kun 2,4 mR -veneet ottivat mittaa toisistaan. Piti oikein kurkata Suomen 2,4 mR-liiton sivuilta, mimmoinen vene on kyseessä. 

"Kakkosnelonen on yhden hengen kölivene ja siinä on noin 180kg kölipainoa. Vene on uppoamaton eli se kelluu vaikka olisi täyttynyt vedellä. Vene on suosittu vammaispurjehtijoiden luokkana ja yksi paralympialaisten veneluokka. 2.4 mR vene on näppärä pieni kölivene ja hauska purjehtia. Koska se ui kohtuullisen syvällä eikä purjehtijasta näy juuri muuta kuin pää, tuntuu purjehdittaessa, että vauhti on paljon todellista kovempi."



Näiden kuvien kaveriksi sopinee vielä kuva uintireissulta. Ihania hiekkakakkuja! Vesi on vieläkin melkoisen lämmintä.



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Thaimaalainen kanakeitto

Äitini teki mökillä taivaallisen makuista kanakeittoa. Vanhempani lomailivat talvella Thaimaassa, ja sieltä taisi matkaan jäädä kiinnostus vähän erilaiseen makumaailmaan. Tämä ohje on kuitenkin aika simppeli, eikä vaadi montaa eksoottista ainesosaa. Tosin ihan joka mökin pakastimesta ei taida löytyä sitruunaruohoa ja limen lehtiä. Raikkaan makuinen keitto maistui myös lapsille, kun mausteita laitettiin maltillisesti. Liemi oli niin hyvää, että lautanen tuli tyhjennettyä viimeiseen pisaraan asti.

THAIMAALAINEN KANAKEITTO

  • perunoita paloina
  • porkkanoita paloina
  • 2 sitruunaruohoa
  • pala inkivääriä
  • n. 5 limetinlehteä
  • suolaa
  • broilerin maustamattomia fileesuikaleita
  • purkki kookosmaitoa

Keitä porkkanat ja perunat puolikypsiksi suolalla, limetillä, inkiväärisiivuilla ja sitruunaruoholla maustetussa vedessä. Lisää broilerinsuikaleet ja kookosmaito ja keitä kypsäksi. Silppua päälle korianteria tai persiljaa. Joukkoon voit laittaa myös siitakesieniä tai tuoreita herkkusieniä sekä tomaatinpaloja. Tarjottaessa voit puristaa ensin lautasen pohjalle vähän limetin mehua sekä noin ruokalusikallisen kalakastiketta. 





torstai 7. elokuuta 2014

Kesäloman TOP5

Tämän kesän kovimpia juttuja lapsille taisi olla molempien uimaan oppiminen ja ahventen kalastaminen. Ahvenia on syöty niin paljon, että mahtaako kohta pojilla suomut kasvaa. Tai alkavat loistaa pimeässä...

Kaikkien ihmetyksen aiheena on ollut vallitseva sää ja mahtavat lämpölukemat. Kajuutassa on pysynyt varsin lämminhenkinen tunnelma lämpötilan lähennellessä 30 astetta. Sateita on saatu ihan vain muutaman ukkoskuuron verran ja kamalilta myräköiltäkin vältyttiin. Kunnioitusta herättävä jytinä ja räiske meni loppumatkasta ihan vierestä, mutta me saimme osaksemme vain puhdistavan rankkasateen.




Inisevät kesäystävämme ovat loistaneet poissaolollaan. Hyttysistä ei voi sanoa olleen päänvaivaa, mutta niiden anheemmat sukulaissielut paarmat ovat kyllä laihduttaneet meitä senkin edestä. Jalkani alkoivatkin muistuttaa jonkinlaista merikarttaa kaikkine mustelmineen ja puremineen. Vain yhtenä yönä hyttyset tekivät yllätyshyökkäyksen, ja sinä yönä valvoimmekin melkein kaikki läiskimässä niitä hengiltä. Tottumattomat eivät pysty ininässä nukkumaan.

Uimakelpoinen vesi tuntui aina yhtä mahtavalta, kunhan sitä vain löytyi. Pohjoisemmas mentäessä vedetkin puhdistuivat ja uimismahdollisuutta todella arvosti. Ikinä en ole uinut näin paljoa, vilukissa kun olen. Nyt on paatin vesimittari näyttänyt hulluja lukemia, jopa 25,5 astetta!

Josko vielä yksi kiellon päälle... Meripelastushenkiset jutut tuntuivat olevan huudossa. Viimeisenä reissupäivänä harjoiteltiin gastliinan heittoa ja siitäkös riemua syntyi. Pojat uivat liinassa kauas ja mies kiskoi minkä jaksoi. "Ihan kuin surffaisi", kuului kiljahtelu naurun seasta. Osaavat nyt ehkä toimia tarpeen tullen liinan kanssa, kun se on tullut tutuksi. Hurjan suosion sai myös "vuorikiipeily", jossa pahaan paikkaan joutunut pikkarainen käytiin lassoamassa paalusolmun sisälle ja siitä sai kukin itse kivuta kalliota pitkin ylös.

tiistai 5. elokuuta 2014

Parahin parisuhdetesti - perhe purkissa

Ystäväni joskus ihmettelevät, miten jaksan vuodesta toiseen lähteä paattireissuun ja miten pää kestää olla pienten lasten kanssa pienessä tilassa. Jollain voisi tuottaa ongelmia jo pelkästään aviomiehen kanssa! Suhteen alussa paatissa asuminen olikin varsin hyvä parisuhdetesti. Jos kykenee olemaan kuukauden naama kiinni toisessa ja olemaan vielä sen jälkeen puheväleissä, ollaan jo tultu hyvän matkaa. Perheelle toistensa lähellä oleminen on kuitenkin arvokasta, kun kaikki ovat oikeasti lähellä ja läsnä. Kukaan ei juokse omilla asioillaan ja lapset saavat kaivattua huomiota osakseen.

Pienessä tilassa eläminen on aika yksinkertaista. On vain tiettyjä asioita joita voi tehdä ja rajallinen määrä tavaroita joita käyttää. Päivä täyttyy perusasioista, joita tehdään yhdessä. Vaikeinta on lähteminen, mutta sekin tuska helpottaa köysien irrotessa rannasta ja lähtöstressin lauetessa.






Tietenkään kaikki ei aina ole aurinkoista myötäistä, vaan välillä menee totaalisesti hermot ja tulee sanottua pahasti. Tekisi mieli heittää joku mereen tai hypätä itse sinne. Niinkuin joskus eräs vanhempi merenkävijä kertoi ehtineensä nähdä moneen kertaan, kuinka rantaan tullessa "on huudettu ja jaettu talot ja lapset". Mutta pitää muistaa, että päreet palavat toisinaan kyllä kotonakin. Kummallista se olisi jos aina vain hymyilyttäisi - elämä on joskus vähän piikikästäkin.



Kotiinpaluu on aina yhtä jännää. Oma koti tuntuu valtavalta, lapset kokevat kaikki lelunsa ja tavaransa ihan uusiksi ja hienoiksi, ihmettelevät niitä ääneen ja tekemistä tuntuu olevan rajattomasti. Onkin aina jotenkin haikeaa, kun äkisti kaikki hajaantuvat omiin puuhiinsa.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Ihana kamala aurinko

Niin ihanaa kuin auringon lämpö onkin ollut, irvistelee kääntöpuolella tuon porottajan ikävät haitat. Kun ei voi mitenkään pukea lapsille pitkähihaisia vaatteita inkkarihelteellä, pitää kääntyä aurinkorasvojen ja uv-suojavaatteiden puoleen. Myös tiukkojen uv-paitojen pukeminen alkoi tuntua liki rääkkäykseltä, kun pojilla on kuitenkin vielä pääsääntöisesti pelastusliivitkin päällä. Meneehän normaalista ohuesta puuvillavaatteesta auringon uv-säteet läpi, mutta harvemmin nyt on kuitenkaan palamaan asti kukaan pitkissä päässyt.

Täksi kesäksi löysin pojille kivat uv-paidat Reiman mallistosta ja tilasin ne Lekmeriltä (malli "Trinidad"). Pikeepaidat ovat selkeästi inhimillisemmät pukea, kuin uikkarikankaiset tiukat paidat, jotka sopivat mielestäni paremmin juuri uimispuuhiin. Käsivarsiin toki pitää vielä rasvaa sipaista, mutta näillä jo pärjää mukavasti. Reiman paidoissa on kiva kaulus, jonka voi nostaa ylös, joten sekin tuo niskalle lisäsuojaa tavallista lippistä käytettäessä.

Aikalailla ehdottomiksi merellä olen kyllä todennut uv-hatut, joissa on tuollainen takaosan lärpäke. Vanhemman pojan Polarn O. Pyretin lippis lensi nyt mereen ja sitä surtiinkin oikein urakalla - täytynee keksiä jostain uusi vastaava. Pienemmän uv-lakki onkin jo elämää nähnyt, mutta ihanan trikoinen ja vilpoinen mummun taannoin tekemä löytö.



lauantai 2. elokuuta 2014

Ylistys katkaravuille

Tänä kesänä törmäsimme ensimmäistä kertaa yllättävänkin laajalle levinneeseen ilmiöön laiturien ahkerien pikkukalastajien keskuudessa. Kenelläkään ei ollut syöttinä kastematoja, vaan katkarapuja! Miten olemmekaan missanneet tämmöisen ilmiön? Ensin luulin, että niitä oli vain jäänyt yli ruoanlaitosta, mutta tajusin pian, että niitä ostetaan syöteiksi. Me kaivoimme kotoa matoja mukaan, mutta niiden loputtua oli aika mahdoton tehtävä löytää kuivista saarista mitään lieroja. Maarianhaminan kalastusliikkeestä ostimme mukaan purkin matoja noin kuudella eurolla. Niillä ei saatu YHTÄÄN ahventa.


Korpoströmissä pojat saivat karvaasti huomata, kuinka vieressä kalastavat kiskoivat ahvenia minkä isänsä ehti irrottaa, ja heillä - ei mitään. Parhaimmankin itsetunnon omaavalla kalamiehellä alkaa mieli laskea, kun vieressä ämpäri täyttyy ja omaa kuljettelee tuuli. Onneksi rannassa oli kauppa, jonka valikoimaan kuului nuo merenelävät. Samalla ratkesi hellepäivän menu: katkarapu-avokadosalaatti ja rannan ravintolasta take-away-ranskikset kylkeen. Loput katkaravut maksoivat itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä saimme muhkeat kymmenkunta aaposta. Ratkesi myös seuraavan päivän menu. 

Innokkaan onkijakaksikon ahvensyöttitestissä löytyi siis ylivoimainen voittaja: katkarapu!





perjantai 1. elokuuta 2014

Laventelit mielessäin

Lähdimme lomareissuun juuri, kun laventelinkukat alkoivat avautua. Noita tuoksuvia lempikukkiani kasvaa pihallani puska jos toinenkin. Ehdin leikata talteen juuri avautuvat oksat, mutta suurin osa oli vielä aivan tiukan nuppuisia. Saapa nähdä millainen on niiden tilanne, kun palaamme kotiin. Vieläkö riittäisi nipsuteltavaksi asti?

Ensimmäisen laventelini kasvatin siemenestä. Se kylväytyi itsestään uusiksi taimiksi ja nyt minulla on melkoisen talvenkestävä laventelikanta pihallani. Ja rakkaus tuohon tuoksuttimeen on säilynyt vuodesta toiseen.



Tähkäpään kainalossa (kuva yllä) kasvaa vanha perinneyrtti aaprotti, jonka tuoksu vetää voimakkuudessaan melkeinpä vertoja laventelille. Aaprotin tuoksu on raikkaan sitruunainen ja sen pitäisi jopa karkottaa hyttysiä. Yrtti rantautui meille tädin tuliaisina Ruotsista. Kaikki taimet talvehtivat loistavasti ja nyt olen saanut jopa yhden uuden vauva-aaprotin jaettua.

Alla olevassa kuvassa takana hörhöilee isorikon kaunis kukkapilvi, joka kohoaa melkeinpä polven korkeudelle.