Parahin parisuhdetesti - perhe purkissa

Ystäväni joskus ihmettelevät, miten jaksan vuodesta toiseen lähteä paattireissuun ja miten pää kestää olla pienten lasten kanssa pienessä tilassa. Jollain voisi tuottaa ongelmia jo pelkästään aviomiehen kanssa! Suhteen alussa paatissa asuminen olikin varsin hyvä parisuhdetesti. Jos kykenee olemaan kuukauden naama kiinni toisessa ja olemaan vielä sen jälkeen puheväleissä, ollaan jo tultu hyvän matkaa. Perheelle toistensa lähellä oleminen on kuitenkin arvokasta, kun kaikki ovat oikeasti lähellä ja läsnä. Kukaan ei juokse omilla asioillaan ja lapset saavat kaivattua huomiota osakseen.

Pienessä tilassa eläminen on aika yksinkertaista. On vain tiettyjä asioita joita voi tehdä ja rajallinen määrä tavaroita joita käyttää. Päivä täyttyy perusasioista, joita tehdään yhdessä. Vaikeinta on lähteminen, mutta sekin tuska helpottaa köysien irrotessa rannasta ja lähtöstressin lauetessa.

Tietenkään kaikki ei aina ole aurinkoista myötäistä, vaan välillä menee totaalisesti hermot ja tulee sanottua pahasti. Tekisi mieli heittää joku mereen tai hypätä itse sinne. Niinkuin joskus eräs vanhempi merenkävijä kertoi ehtineensä nähdä moneen kertaan, kuinka rantaan tullessa "on huudettu ja jaettu talot ja lapset". Mutta pitää muistaa, että päreet palavat toisinaan kyllä kotonakin. Kummallista se olisi jos aina vain hymyilyttäisi - elämä on joskus vähän piikikästäkin.

Kotiinpaluu on aina yhtä jännää. Oma koti tuntuu valtavalta, lapset kokevat kaikki lelunsa ja tavaransa ihan uusiksi ja hienoiksi, ihmettelevät niitä ääneen ja tekemistä tuntuu olevan rajattomasti. Onkin aina jotenkin haikeaa, kun äkisti kaikki hajaantuvat omiin puuhiinsa.