keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Älä tule paha vuosi - tule hyvä vuosi!

Vuoden vaihtumisen kynnyksellä tulee usein sellainen hieman liikuttunut mietiskelyhetki, katsotaan pitkälle olan yli, muistellaan mitä vuosi kietoi sisäänsä. Joskus meillä on tapana lasten kanssa katsella vuoden aikana kuvattuja kotivideoita. Niihin on talletettu hauskoja tilanteita ja arjen kohokohtia, tärkeitä juhlia ja maisemia kesäreissuilta. Viime vuodesta tein hienon Ifolorin kuvakirjan, mutta tästä vuodesta en ole vielä jaksanut ja ehtinyt aloittaa. Työtä siinä riittääkin, jos meinaa säilöä kirjaan kaikki parhaimmat vuoden aikana napsastut otokset.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen tänä vuonna juuri ennen kesälomaa. Tännekin on tallentunut monta mukavaa muistoa ja kuvaa. Kesästä on enempi menoa ja meininkiä, seilausreissujen iloja ja puutarhajuttuja. Viime aikoina postaukset ovat keskittyneet ruoanlaittoon, siinä kun vielä riittää opittavaa, varsinkin gluteenittomien ruokien tekemisessä. Käsitöiden ja tee-se-itse-juttujen tekeminen on ollut aika lailla jäissä, mutta luulen sillekin pian aikaa löytyvän. Luvassa siis postauksia myös siltä saralta enempi. Lukijoitakin on ollut mukavasti laskureiden mukaan, vaikkei nyt mitään ruuhkaa ole ollutkaan. Omaksi iloksihan blogia kirjoitellaan, mutta on toki hienoa, jos tästä on iloa muillekin. Blogia voi seurata myös Bloglovinissa, Facebookissa, Blogilistalta tai tilata päivitykset omaan sähköpostiin. Päivityksiä voi vapaasti kommentoida, niistä ilahdun!

Paatti viettää suulissa talviuntaan odotellen tulevan vuoden seikkailuja. Mies haaveilee GoPro-kamerasta ja olinkin ihan varma, että hän ostaa sellaisen itselleen joululahjaksi. Saisihan sillä uusia ulottuvuuksia kuvaamiseen merellä. Ilmeisesti sen kanssa voi jopa sukeltaa! Täytyy katsoa mitenkä niiden hinnat kehittyvät. Nopeasti se kevätkin tulee ja mies häviää maisemista paatin kevätkunnostustöihin ja minä teen uusia kukkapenkkejä (joita aina lupaan olla tekemettä).


Summa summarum, vuosi on ollut kaikkiaan melkoista vuoristorataa meidän perheelle. Onkin mukava katsoa näitä kuvia, videoita ja muistoja, jotka pääasiassa ovat niitä hyviä hetkiä. Ne auttavat muistamaan, että jotain kaunistakin on tässä vuodessa ollut. Pienetkin ilot ja hyvät hetket lasketaan, ja niistä on totisesti ollut pakko oppia iloitsemaan. Vaikka elämä kolhii joskus rikkinäiseksi, on parempi ottaa langat omiin käsiin ja punoa uusia verkkoja kaikkiin ilmansuuntiin. Kohti uusia haasteita, unelmia, terveyttä ja hyvinvointia, ystäviä. Ja pitää erityisen tiukasti kiinni niistä kaikkein rakkaimmista ja kiittää tukiverkoista.


Kaikella on tarkoituksensa, hopeareunuksensa.

Haluan toivottaa Teille kaikille valoisaa, positiivisten ajatusten siivittämää Uutta Vuotta!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Mainiot Sikken sämpylät - gluteeniton versio

Olen tehnyt Sikken sämpylöitä jo jonkin aikaa, saatuani maistaa niitä kerran kyläreissulla. Sämpylät olivat ihan erilaisia kuin homemade-sämpylät noin yleisesti ottaen, joten reseptiä oli kysyttävä. Saamaani reseptivinkkiä on tullut myös jaettua ystäville, monet ovat sen ottaneet omakseen. Ohjeen ideologia onkin loistava: helppoa, nopeaa, maukasta, siistiä. Taikina nopsasti sekoitellen illalla jääkaappiin ja seuraavana päivänä lätkitään pellille. Taikinasta voi myös paistaa vain tarvittavan määrän, ja vaikka seuraavana päivänä loput! Ohje sopii myös juhliin: sämpylöihin viilto ja komiat täytteet sisään. Itse tehdyt hampurilaiset onnistuvat myös näistä leivistä.

Gluteenittomana en ole ennen tajunnut ohjetta tehdä. Vaan onnistui sekin! Laitoin noin puolet jauhomäärästä kaurajauhoja, sitten vähän riisijauhoja, hiukan maissijauhoja, ja vähän enempi Pirkka gluteenitonta jauhoseosta. Riisi- ja maissijauhot nyt vain satuin huiskaisemaan mukaan, kun sopivat pussinpohjat osuivat eteen. Psylliumia laitoin myös, toisella kertaa myös pofiberiä. Mukaan sekoitin myös hiukan suolapähkinöitä ja cashew-pähkinöitä. Taikinan jätin löysäksi, joten mitään muhkuja ei näistä tullut, vaan ei haitannut tahtia - kaikille maistui.

Unohdin leivät koriin koko yöksi ja seuraavana iltana ne olivat silti tosi hyviä. Kova kuori ja sisältä mehevää. Suosittelen kokeilemaan, gluteenittomana tai ilman.

Pari kertaa olen nyt tässä joulupyhinä tehnyt näitä, ja viimeisellä kerralla mittasin mitä laitoin:

1 rkl psylliumia hetkeksi turpoamaan noin pariin desiin vettä
1,5 pussia kuivahiivaa
1 rkl hyvää suolaa
6 dl Provena kaurajauhoja
2 dl riisijauhoja
1 dl maissijauhoja
6 dl Pirkka gluteenitonta jauhoseosta
1 dl pofiberiä
(1/2 dl suolapähkinöitä/cashewpähkinöitä)
7, 5 dl vettä

Sekoitin kuivahiivan jauhoihin, sitten jauhot ja lämmin vesi psylliumseoksen joukkoon. Taikina yöksi jääkaappiin ja seuraavana aamuna lusikalla pellille, uuniin 230 astetta noin puolisen tuntia. Päälle voi huiskaista vaikka kurpitsansiemeniä, kaurahiutaleita, sesaminsiemeniä... Jauhoja voi vaihdella mielen mukaan.


perjantai 26. joulukuuta 2014

Napa ritisee!

Tämä joulu pyhitettiin rauhoittumiselle ja yhdessäololle. Vaikka ei kauheasti ehditty kotona joulua viettää, tuntui joulun traditiot kuitenkin ihan rentouttavilta. Lahjojenkaan kanssa ei juuri panikoitu, vaikka puolet kaikista hienoista ideoista jäi toteuttamatta. Niin ja kortit jäi lähettämättä.
Joulumieli tavoitti kuitenkin levottoman sydämen. Armollinen voi olla myös itselleen.


Lapset saivat taas arvokkaita muistoja yhdessä olemisesta. Naurua ja kikatusta riitti serkkujen kanssa. Joulupukin saapuminen on heille tietysti se tärkeä hetki. Hyvä kun housuissaan pysyivät! Tänä vuonna tonttu toi jo vähän aiemmin paketteja, joten se hiukan tasoitti jännitystä. Lapset saivat mieluisia lahjoja, Legoja ja muita rakenneltavia, joiden parissa riittää puuhaa lomapäiville. Itse tykkäsin kovasti omista lahjoistani, jotka painottuivat pitkälti hyvään oloon, kaunistautumiseen, terveyteen ja herkutteluun. Ja kyllä, herkuttelu ja terveys voivat kuulua samaan pakettiin! Nautinnollisia hetkiä on luvassa luomupakurikahvin, Pukkan lakritsi-inkivääriteen, kookosöljyn, Clipperin kaakaon ja käsintehtyjen raakasuklaakonvehtien parissa. Sopivaa hetkeä odottavat myös kasvonaamiot ja jalkakylpysuola. Lupaan kertoa myös miten käy mieheltäni saadun lahjan kanssa, joka lupaa kapeat reidet ja tiukan takapuolen!


Aaton kahvipöytään tein mutakakkua, josta jo aiemmin postasin. Nyt laitoin koko taikinan vähän isompaan silikonivuokaan, ja tuli ihan muhkea tuhti kakku. Sen kanssa sopi loistavasti raikas mansikkasurvos, vielä hieman hileinen. Ei niin jouluinen herkku, mutta maistuva kuitenkin. Päälle piti laittaa granaattiomenaa ja tuoretta mangoa paloina, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla.


Taivaalta satoi juuri parahiksi ennen joulua puhdasta valkeaa puuterilunta, joka valaisi maiseman taianomaisesti. Uskon, että siinä on meille kaikille myös joululahjaa kerrakseen. Kinkkua on hyvä sulatella pulkkamäessä, luistelemassa, lumitöissä ulkoillessa. Oma figuuri näyttääkin, kaiken herkuttelun jälkeen, erehdyttävästi siunatussa tilassa olevalta. Auringon pilkahtaessa lienee syytä itsekin lähteä reippailemaan. On myös hyvä poistua rikospaikalta, kun aurinko paljastaa armotta kaikki likaiset ikkunat ja pölynpaikat!

Leppoisaa Tapaninpäivää!



maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulumieli mieleen hiipii

Joulu saapui meillekin hiljalleen jouluisten puuhailujen voimin. Hiukkasen tonttuja sinne ja tänne, punaiset tyynyt ja peitto sohvalle, lastenhuoneiden raivaus. Pipareiden tekoa ja koristelua.

Pipareiden kuorrutuksessa oli lapsilla vapaat kädet. Niinpä niissä on nyt mm. popcorneja ja pilkottuja karamelleja. Kokeilin ensimmäistä kertaa kuorrutteeseen tomusokeri-valkuaista, eli pikeeriä. Oli ihan toimivaa, aiemman tomusokeri-veden sijaan. Ei kyllä mitenkään mullistavan erilaista.



Hellyyttävän harva, hiukkasen hontelo kuusikin kotiutui terassille. Lapset ripustivat rakkaat koristeet oksille, ne perinteiset, sekä uusia omia askartelujaan, joista myös aikanaan tulee "tärkeitä perinnekoristeita".



Taustalle sopisi toki se valkoinen joulu, mutta antaahan tuo vihreä nurmikko mukavan kontrastin...
Toivoin, että säämiesten lupaukset pitäisivät paikkansa, ja saisimme valoa pimeyteen lumen muodossa. Ja kyllähän ne pitivät! Aivan upealta näytti ulkona tänään illalla, kun valkoista puuterilunta oli tuiskannut kauniiksi dyyneiksi.





Hetki on enää aattoon, jännitys tiivistyy!
Joulumieltä!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulun tuoksua kotiin: gluteenittomat joulupiparit

Joulupipareiden teko on yksi niistä jouluperinteistä, mistä en suostu luopumaan. Oli sitten kiire tai ei. Oikaistu kyllä on viime vuosina sen verran, että taikina on ollut kotoisin kaupan pakastealtaasta. Piparkakut on leivottu sopivan hetken tullen lasten kanssa. Nyt piti tehdä taikina itse, sillä luulin, ettei kauppojen valikoimaan kuulu gluteeniton ja maidoton valmistaikina. Olin vain väärässä kaupassa tai sokea. Mutta suotta olen pelännyt taikinan tekemistä, sillä ei se ollut laisinkaan työlästä.

Lasten kanssa leipomisessa riittää vauhtia. Välillä saa toimia erotuomarina. Taitavasti tuo kyllä jo sujuu! Itse tein muutaman "erikoispiparin", joita nautiskelin kahvin kera (kuva lopussa).



Pipariohjeessa voi korvaantui margariinilla ja vehnäjauhot tattarijauhoilla ja gluteenittomalla jauhoseoksella. Käyttää voisi toki muitakin jauhoja, kuten riisijauhoja. Tällä ohjeella sain kuitenkin aikaiseksi helposti leivottavaa ja maukasta taikinaa. Piparit ovat tehneet hyvin kauppansa.

GLUTEENITTOMAT JOULUPIPARIT
(maidoton ja gluteeniton vaan ei mauton eikä hajuton)

125 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1/4 dl fariinisokeria
3/4 dl tummaa siirappia
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/2 tl suolaa
1 kpl muna

3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 1/2 dl tattarijauhoa
1 tl soodaa

Kiehauta isohkossa teräskattilassa margariini/voi, sokeri, siirappi ja mausteet. Jäähdytä.
Sekoita keskenään eri kulhossa gluteeniton jauhoseos, tattarijauho ja sooda. Lisää muna mausteseoksen joukkoon kattilaan, lisää joukkoon myös jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sähkövatkain toimii tässä hyvin.
Anna taikinan kovettua viileässä mieluiten yön yli. Sitten vain leipomaan! Kauli levyksi ja käytä kaulitessa gluteenittomia jauhoja. Ota taikinasta muotilla pipareita tai anna mielikuvituksen lentää ja tee vaikka piparitikkuja tai herkkuja kahvikupin reunalle! Paista piparit 200 asteessa, kunnes saavat hieman väriä. Varo palamista!

Täksi jouluksi ostettiin muutama uusi muotti. Ostoslistalla oli poikien toivomuksesta Salmen Pasi eli oravamuotti ja mukaan tarttui myös lentokone. Pienin oli niitä mukana ostamassa. Muotit löytyivät joulukalenterista, johon pikkumies tokaisi, että "tontut ei varmaan tienneet, että meillä on nää jo", kova on vielä usko tonttuihin.

Meiltä paloi tällä kertaa vain yksi pellillinen pieniä sydämiä. Siinä kohtaa aloin motkottaa jostain turhanpäiväisestä ja keskittyminen herpaantui juuri sen kriittisen minuutin.


Äidin parempi kahvihetki.

torstai 11. joulukuuta 2014

Mutakakku moneen makuun (gluteeniton ja maidoton)

Sain työkaverilta hyvän kakkureseptin, jota useampi työkaveri ehti jo kokeillakin. Niinpä minäkin innostuin, etenkin saatuani jopa maistiaisia tästä mainiosta herkusta. Kun reseptissä on ohjenuorana "helppo ja hyvä", ja bonuksena ruokarajoitteiselle sopiva, lähden minäkin innolla kokeilemaan. Lopputulos maistuu kyllä kenelle tahansa, oli valioita tai ei. No, laihduttajalle en suosittele!

Minä olin ovela ja tein kaksi kakkua. Vuokani oli hieman pienempi kuin ohjeessa mainittu, joten ajattelin tehdä samalla minikakun joulua varten valmiiksi pakastimeen.


Gluteeniton ja maidoton mutakakku

200 g kasvimargariinia 
160 g maidotonta tummaa suklaata esim. 60-70%
2 dl sokeria
4 munaa
2 1/4 dl mantelijauhetta (100g)
1/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
pinnalle n. 1/2 dl mantelirouhetta

Tee näin:
  • Vuoraa halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Reunoja ei tarvitse voidella.
  • Sulata rasva isohkossa kattilassa miedolla lämmöllä. Ota kattila liedeltä ja lisää suklaa paloina. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut joukkoon.
  • Lisää sokeri ja munat sähkövatkaimella.
  • Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan.
  • Kaada vuokaan ja tasoita pinta. Koristele mantelirouheella.
  • Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Pienempi kakku tulee nopeammin. 
  • Kakun kuuluu jäädä keskeltä tahmaiseksi. Irrota vuosta vasta jäähtyneenä.

Tarjoa sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa. Myös marjat tai raikas marjakastike sopii hyvin mutakakun kaveriksi. Näin joulun aikaan ylle sopisi vaikka jäiset karpalot ja tomusokerihuntu. Kakku on tuhtia tarjottavaa ja riittoisaa isollekin porukalle.




Kakkua nautittiin muiden herkkujen ohella itsenäisyyspäivänä ystäväperheen luona. Samalla katseltiin linnanjuhlien pukuloistoa ja ihmeteltiin komeita luomuksia. Juhla kuin juhla tuntuu kyllä aina paljon juhlavammalta isommalla porukalla.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalentereiden lumoa

Joulukuu alkaa aina suurella jännityksellä. "Joko saa avata luukkuja?"

Tein jokunen vuosi sitten seinälle ripustettavan taskullisen kalenterin, josta ajattelin tulevan hieno ja ikimuistoinen, jokajouluinen traditio. Kuitenkin ihan itse jätin viime vuonna koko kalenterin ripustamatta, kun tuntui, että kalentereita oli jo muutenkin niin monta. Tänä vuonna ryhdistäydyin ja sain luomuksen paikoilleen ajoissa, edellisenä iltana. Eipä silti, kyllä noita kalentereita on jälleen kertynyt. Toteutin vanhimman pojan pitkäaikaisen haaveen hankkimalla ajoissa Star Wars joulukalenterin. Vanhan mallisen yllätyskalenterin sai kesäaikaan mukavalla alennuksella Ellokselta! Muutenhan nuo maksavat pahimmillaan reilut 40 euroa. Luukut pitävät sisällään hahmoja, "tyyppejä", kuten tuo 4-v sanoo ja minialuksia. Niistä on sitten mukava tapella aamuisin, kumman vuoro on avata. Sängystä nouseminen tapahtuu kyllä aamulla varsin liukkaasti, kun muistuttaa kalentereiden olemassaolosta.

Olen itse ollut aina oikein sellainen joulukalenteri-ihminen, väsännyt jos jonkunmoista härvellystä, useimmiten lahjaksi lähimmille. Niistä voisi tehdä ihan oman postauksensa! Mutta nyt mennään aika kevyellä toteutuksella. Luukut täytyvät edellisenä iltana, ja joskushan tontut voivat olla uneliaalla tuulella ja piilotella salaisuuksiaan vasta vaikka illansuussa.

Lasten iloa on kyllä ihana seurata. "Ne on käyneet, ne on käyneet yöllä" huusi pienempi aivan täynnä riemua, kun herättyään näki kalenterin eteisen ovessa. Ekasta luukusta löytyi "aarrekartta", joka ohjasi pesukoneelle. Sieltä löytyi tuo toinen kalenteri. Luukuista löytynee lähipäivinä mm. uudet hammasharjat, teippiä askarteluihin, jotain pientä makeaa, piparimuotteja, ehkä molemmille omat pölyrätit! Suklaakalentereita ei tänä vuonna ole, kun tuskin sellaisia maidottomina saakaan. Onkin siis ihan paikallaan tämmöinen oma versio.

Kalenterien luukkuja availlessa voi samalla rauhoittua lähestyvän joulun tunnelmaan. HA! Totuuden nimissä voi lähinnä saada jonkinasteisen romahduksen, kun tajuaa päivien vähenevän - ja jouluvalmisteluiden valmistumiskäyrä ei vaan nouse samassa suhteessa! No, ainahan on se viime tippa :)





Hauskaa joulun odotusta!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Halloweenjuhlat - karkkia ja kepposia!

Pojat ovat siinä iässä, että kaikenlaiset supersankarit, hyvikset ja pahikset, kummitusjutut sun muut ovat ihan in. Niinpä he innostuivat kovasti myös halloweenista. Toisen lapsen iltiksessä juhlaa vietettiin naamiaisten ja diskoilun merkeissä, ja siitä sitten kyselyt alkoivat, koskas meillä kotona vietetään halloweenia. Minä taas olen aina ollut "siinä iässä", ettei minua kovasti tarvinnut ylipuhua ällöttävien herkkujen suunnitteluun. Myönnettäköön, että juhlien järjestäminen toimi myös pienenä porkkanana: jos talo saadaan siistiksi, voidaan juhlia viettää. Hyvin pojat muistivatkin (toisinaan) pitää huolta tavaroistaan.

Kaikenlaisia juhlia ja varsinkin vieraiden kutsumista kannattaisi vain urheasti latoa säännöllisesti kalenteriin; tulisi aivan varmasti hieman ahkerammin tartuttua toimeen siivouksessa. Tai sitten voisi vain kuvitella, että mitä jos joku tietty Hyvin Tärkeä Henkilö tulisi kylään, mitkä kohdat siivoaisin? Tulisi varmasti siistiä. No, meidän juhlamme olivat vain kevyellä toteutuksella ja "vieraiksi" kutsuttiin ihan hetkeä ennen isovanhemmat. Eikä ihan koko kaaosta saatu selätettyä, vaan nöyrästi suljin kodinhoitohuoneen oven ja samalla katosi todellinen creepy halloween, kun pyykkivuoret jäivät piiloon.


Aattona pojat lähtivät päättäväisesti karkkikierrokselle tuttujen ovien taakse kolkuttelemaan yhteen ääneen "karkki vai kepponen". Nuuttipukkeihin on täällä Länsirannikolla varmaankin paremmin totuttu kuin halloween-pukeutujiin. Kepposia ei tarvinnut pienten toteuttaa, vaan herkkuja löytyi kyllä ihan tarpeeksi. Urheasti tuo toinenkin vain karkkeja laitteli koriin, vaikka välillä kyseli minulta, voisimmeko kuitenkin kysyä, että "olisiko teillä jotain gluteenitonta ja maidotonta karkkia". Sovimme kuitenkin, että vaihdan karkit kotona sopiviin ja loput korvataan kolikoilla. Itkulta vältyttiin :)

Isomman haamupuku toteutettiin helposti vanhasta vauvapussilakanasta. Käsiaukkoja hiukan suurennettiin ja silmäaukkojen ylle liimattiin heijastavaa paikkakangasta. Toinen puku on Lidlin ohut luurankopuku, minkä alle mahtui hyvin villahaalari. Onneksi oli lämmin ilta.


Joskus on kiva ostaa paljon hedelmiä jo ihan silmän iloksikin. Kun niitä on paljon tarjolla ihan nenän edessä, tulee vitamiinipommeja helpommin syötyäkin. Hedelmät korvaavat mielestäni ihan hyvin ainakin värikkyydessään vaikkapa kukkaset!


"Paprikakurpitsa" pitää sisällään salaattia. Ehkä seuraavalla kerralla toteutan sellaisen dippisysteemin, että tuolta kurpitsan suusta valuu quacamolea oksennuksen tapaan! Vierelle tortillasipsejä tai maissinaksuja. Lehtikaalisipsitkin näyttivät sopivan epäilyttäviltä tähän teemaan.


Kivikylän nakit näyttivät varsin aidoilta sormilta, vaikkei niissä mantelikynnet oikein pysyneetkään.


"Pikkupizzat" helpoimman kautta. Eli paahtoleipää, ketsuppia, oreganoa, valmiiksi paistettua jauhelihaa ja cheddarviipale. Gluteeniton versio syntyi riisikakusta, toki ihan leivästäkin olisi voinut tehdä, päälle maidoton juustosiivu. Nämä paistuivat uunissa nakkien kanssa.


Varsinaisena ruokana uunissa samaan aikaan pellillä kypsytetyt peruna- ja bataattilohkot sekä wingsit. Meillä maustamattomia, mutta marinoiduista toki tulisi makua myös perunoihin.



Ällöysperiaatteella ostetut säilötyt tankoparsat ja silmämunat hämiksillä.



Leipomiset tyssäsivät siihen tosiasiaan, ettei taloudestamme löytynyt yhtään sokeria. Haaveissa oli pienet suklaamuffinit ja marenkikummitukset. Mutta kaapin uumenista löytyi kuitenkin ainekset näihin koppakuoriaisleivonnaisiin, joihin olisi toki viitseliäämpi voinut vielä koristella silmätkin. Digestivekeksin välissä on jäätelöä, jalat lakunauhaa. Maidottomat ja gluteenittomat versiot syntyivät gluteenittomista kekseistä, tofujäätelöstä ja draculan hampaista.
 


Ihan mielenkiinnosta yritin tehdä myös mehuboolin, jossa uiskentelisi käsijääpala. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan kertakäyttökäsineeseen taisi tulla reikä? No uusi yritys joskus :)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

Olen tänä syksynä ihastellut kauniita pihlajoita, ja tuntuu että marjojakin niissä on jotenkin poikkeuksellisen paljon. Kerättyä näitä ei kuitenkaan tullut, vaikka kovin terveellisiä ovatkin.
Tilhille riittää ainakin paljon popsittavaa!







sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Rouskis rouskis - rapea gluteeniton näkkäri

Saimme lounasravintolassa mahtavan makoisaa gluteenitonta näkkileipää, ja työkaverini rohkeni pyytää reseptiä. Ohje meni heti kokeiluun ja kyllä itse tehdystäkin hyvää tuli. Olen nyt tehnyt tällä ohjeella pari kertaa ja aina on näkkäri maistunut.

Tässä reseptissä ei ole niin tarkkaa, josko kaikkia siemeniä löytyy kaapista, vaan soveltaa voi vapaasti jos jokin uupuu. Lopputulos on varsin rapsakka, mukavan paahteinen ja verrattuna muihin kokeilemiini ohjeisiin, vähemmän "siemeninen" - onko tuo edes sana. No kuitenkin, tässä on jotenkin parempi suutuntuma kuin muissa kokeilemissani ohjeissa. Minun kohtuullisen hyvästä kuiva-ainevarastostani uupui ekalla kertaa pinjansiemenet, mutta hyvää tuli ilmankin. Hujautin joukkoon myös hiukan tavallisia suolapähkinöitä. "Taikinan" sekoitus tapahtui lapsityövoimin, ja ohje on muutenkin aika lapsellisen helppo!

Seesamin siemeniä 2 dl
Pinjansiemeniä 1 dl
Pellavansiemeniä 1 dl
Kurpitsansiemeniä 1 dl
Auringonkukansiemeniä 1 dl
Maissijauhoja 1 dl
Pähkinärouhetta 1 dl
Mantelijauhetta 1 dl
Rypsiöljyä 0,50 dl
Vettä 2,5 - 3 dl
Sormisuolaa ja kuivattua timjamia päälle

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja kiehuva vesi. Sekoita tasaiseksi, saa olla löysää. Ohjeesta tulee uunipannullinen. Levitä leivinpaperille lastalla tai kädellä. Ripota pinnalle sormisuolaa ja timjamia. Paista 175 asteessa, kunnes on kypsää ja kuivaa.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Lehtikaalisipsit - mihin ne hävisivät?

Perheemme pyöräretkellä poikkesimme mummulaan, jossa saimme maistiaisiksi lehtikaalisipsejä. Siinä eteisessä höpöttäessä pieni mies vetaisi kitusiinsa kulhollisen sipsejä. Hänelle iski sipsihimotus! Matkaa jatkoimme pyörän korissa nippu komeita itse kasvatettuja lehtikaaleja, sitruuna sekä ohje, miten niitä tehdään.

Hieman hämmästyneenä siitä, että pikkarainen vetelee lehtikaalia aivan onnessaan, ryhdyin toimeen hetimiten kotiin päästyä. Sipsien valmistus olikin helppoa kuin heinänteko, eikä aineksiakaan juuri montaa tarvittu. Revin kaalin lehdet uuninpellille, lorauttelin perään oliiviöljyä ja pirskottelin vähän sitruunaa, en kokonaista kuitenkaan. Muovipussi käteen ja möyhentämään kaikki lehdet öljyisiksi. Lopuksi päälle hyvää hienoa suolaa sopivasti.

Uunin lämpötilan valinta aiheutti pientä päänvaivaa. Nopean googlailun  sekä uusimman Pirkka-lehden perusteella moni neuvoi laittamaan lämmöksi 150 astetta, mutta minä tuumasin, että sitten kallisarvoiset vitamiinit kärsivät. Laitoin lämmöksi noin 50 astetta, ja pidin vain kauemmin uunissa, ehkä noin tunnin verran. Välillä möyhensin lehtiä ja koitin aavistella, koska ne ovat valmiita. Tuolla korkeammalla lämpötilalla riittäisi vain noin 20 minuuttia. Lehtikaali sisältää paljon rautaa, C-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia ja proteiineja.

Ja avot, hyviä sipsejä tuli! Rapsakoita, sopivan suolaisia ja mukavan raikkaan kirpakoita. Ja niinhän siinä kävi, että tuo pieni mies kävi salaa syömässä melkein puolet ensimmäisestä satsista :) Hän laittaa sipsejä myös "salaatiksi" leivän päälle ja ruoan kanssa lautasen reunalle!

Maustamisessa voisi käyttää mielikuvitusta ja laittaa vaikkapa paprikaa, valkosipulia tms. Mausteet kannattanee lisätä öljyn joukkoon. Miltähän maistuisi aasialaishenkiset sipsit; mausteena vaikka inkivääriä, korianterinsiemeniä, sesamöljyä...?




 
Mahtaakohan meidänkin "kasvimaalla" ensi syksynä rehottaa lehtikaali?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Aurinkoa päiväänne!

Tässäpä hieman valokylpyä lokakuun aloitukseen - iloista auringonkeltaista! Ylimmät kukat ovat mökin kasvimaalta; valtavan korkeita maa-artisokan kukkia, jotka kuin kilpaa kurottelevat taivasta kohti hieman mutkikkaine varsineen.


Joskus on automatkalla pakko pysähtyä kuvaamaan, mikäli on sattunut onnekkaasti kameran ottamaan matkaan mukaan. Nämä iloisesti tuulessa kekkuloivat auringonkukat huutelivat tien varressa sen verran kovaa, että pysähdyttävä oli. Auringonkukissa on jotain sellaista lapsellisen vetovoimaista ja hauskaa, että niitä katsellessa ei voi kuin tulla hyvälle mielelle!