Hieman hämmästyneenä siitä, että pikkarainen vetelee lehtikaalia aivan onnessaan, ryhdyin toimeen hetimiten kotiin päästyä. Sipsien valmistus olikin helppoa kuin heinänteko, eikä aineksiakaan juuri montaa tarvittu. Revin kaalin lehdet uuninpellille, lorauttelin perään oliiviöljyä ja pirskottelin vähän sitruunaa, en kokonaista kuitenkaan. Muovipussi käteen ja möyhentämään kaikki lehdet öljyisiksi. Lopuksi päälle hyvää hienoa suolaa sopivasti.
Uunin lämpötilan valinta aiheutti pientä päänvaivaa. Nopean googlailun sekä uusimman Pirkka-lehden perusteella moni neuvoi laittamaan lämmöksi 150 astetta, mutta minä tuumasin, että sitten kallisarvoiset vitamiinit kärsivät. Laitoin lämmöksi noin 50 astetta, ja pidin vain kauemmin uunissa, ehkä noin tunnin verran. Välillä möyhensin lehtiä ja koitin aavistella, koska ne ovat valmiita. Tuolla korkeammalla lämpötilalla riittäisi vain noin 20 minuuttia. Lehtikaali sisältää paljon rautaa, C-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia ja proteiineja.
Ja avot, hyviä sipsejä tuli! Rapsakoita, sopivan suolaisia ja mukavan raikkaan kirpakoita. Ja niinhän siinä kävi, että tuo pieni mies kävi salaa syömässä melkein puolet ensimmäisestä satsista :) Hän laittaa sipsejä myös "salaatiksi" leivän päälle ja ruoan kanssa lautasen reunalle!
Maustamisessa voisi käyttää mielikuvitusta ja laittaa vaikkapa paprikaa, valkosipulia tms. Mausteet kannattanee lisätä öljyn joukkoon. Miltähän maistuisi aasialaishenkiset sipsit; mausteena vaikka inkivääriä, korianterinsiemeniä, sesamöljyä...?
Mahtaakohan meidänkin "kasvimaalla" ensi syksynä rehottaa lehtikaali?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!