keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

Olen tänä syksynä ihastellut kauniita pihlajoita, ja tuntuu että marjojakin niissä on jotenkin poikkeuksellisen paljon. Kerättyä näitä ei kuitenkaan tullut, vaikka kovin terveellisiä ovatkin.
Tilhille riittää ainakin paljon popsittavaa!







sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Rouskis rouskis - rapea gluteeniton näkkäri

Saimme lounasravintolassa mahtavan makoisaa gluteenitonta näkkileipää, ja työkaverini rohkeni pyytää reseptiä. Ohje meni heti kokeiluun ja kyllä itse tehdystäkin hyvää tuli. Olen nyt tehnyt tällä ohjeella pari kertaa ja aina on näkkäri maistunut.

Tässä reseptissä ei ole niin tarkkaa, josko kaikkia siemeniä löytyy kaapista, vaan soveltaa voi vapaasti jos jokin uupuu. Lopputulos on varsin rapsakka, mukavan paahteinen ja verrattuna muihin kokeilemiini ohjeisiin, vähemmän "siemeninen" - onko tuo edes sana. No kuitenkin, tässä on jotenkin parempi suutuntuma kuin muissa kokeilemissani ohjeissa. Minun kohtuullisen hyvästä kuiva-ainevarastostani uupui ekalla kertaa pinjansiemenet, mutta hyvää tuli ilmankin. Hujautin joukkoon myös hiukan tavallisia suolapähkinöitä. "Taikinan" sekoitus tapahtui lapsityövoimin, ja ohje on muutenkin aika lapsellisen helppo!

Seesamin siemeniä 2 dl
Pinjansiemeniä 1 dl
Pellavansiemeniä 1 dl
Kurpitsansiemeniä 1 dl
Auringonkukansiemeniä 1 dl
Maissijauhoja 1 dl
Pähkinärouhetta 1 dl
Mantelijauhetta 1 dl
Rypsiöljyä 0,50 dl
Vettä 2,5 - 3 dl
Sormisuolaa ja kuivattua timjamia päälle

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja kiehuva vesi. Sekoita tasaiseksi, saa olla löysää. Ohjeesta tulee uunipannullinen. Levitä leivinpaperille lastalla tai kädellä. Ripota pinnalle sormisuolaa ja timjamia. Paista 175 asteessa, kunnes on kypsää ja kuivaa.


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Lehtikaalisipsit - mihin ne hävisivät?

Perheemme pyöräretkellä poikkesimme mummulaan, jossa saimme maistiaisiksi lehtikaalisipsejä. Siinä eteisessä höpöttäessä pieni mies vetaisi kitusiinsa kulhollisen sipsejä. Hänelle iski sipsihimotus! Matkaa jatkoimme pyörän korissa nippu komeita itse kasvatettuja lehtikaaleja, sitruuna sekä ohje, miten niitä tehdään.

Hieman hämmästyneenä siitä, että pikkarainen vetelee lehtikaalia aivan onnessaan, ryhdyin toimeen hetimiten kotiin päästyä. Sipsien valmistus olikin helppoa kuin heinänteko, eikä aineksiakaan juuri montaa tarvittu. Revin kaalin lehdet uuninpellille, lorauttelin perään oliiviöljyä ja pirskottelin vähän sitruunaa, en kokonaista kuitenkaan. Muovipussi käteen ja möyhentämään kaikki lehdet öljyisiksi. Lopuksi päälle hyvää hienoa suolaa sopivasti.

Uunin lämpötilan valinta aiheutti pientä päänvaivaa. Nopean googlailun  sekä uusimman Pirkka-lehden perusteella moni neuvoi laittamaan lämmöksi 150 astetta, mutta minä tuumasin, että sitten kallisarvoiset vitamiinit kärsivät. Laitoin lämmöksi noin 50 astetta, ja pidin vain kauemmin uunissa, ehkä noin tunnin verran. Välillä möyhensin lehtiä ja koitin aavistella, koska ne ovat valmiita. Tuolla korkeammalla lämpötilalla riittäisi vain noin 20 minuuttia. Lehtikaali sisältää paljon rautaa, C-vitamiinia, karoteenia, kalsiumia ja proteiineja.

Ja avot, hyviä sipsejä tuli! Rapsakoita, sopivan suolaisia ja mukavan raikkaan kirpakoita. Ja niinhän siinä kävi, että tuo pieni mies kävi salaa syömässä melkein puolet ensimmäisestä satsista :) Hän laittaa sipsejä myös "salaatiksi" leivän päälle ja ruoan kanssa lautasen reunalle!

Maustamisessa voisi käyttää mielikuvitusta ja laittaa vaikkapa paprikaa, valkosipulia tms. Mausteet kannattanee lisätä öljyn joukkoon. Miltähän maistuisi aasialaishenkiset sipsit; mausteena vaikka inkivääriä, korianterinsiemeniä, sesamöljyä...?




 
Mahtaakohan meidänkin "kasvimaalla" ensi syksynä rehottaa lehtikaali?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Aurinkoa päiväänne!

Tässäpä hieman valokylpyä lokakuun aloitukseen - iloista auringonkeltaista! Ylimmät kukat ovat mökin kasvimaalta; valtavan korkeita maa-artisokan kukkia, jotka kuin kilpaa kurottelevat taivasta kohti hieman mutkikkaine varsineen.


Joskus on automatkalla pakko pysähtyä kuvaamaan, mikäli on sattunut onnekkaasti kameran ottamaan matkaan mukaan. Nämä iloisesti tuulessa kekkuloivat auringonkukat huutelivat tien varressa sen verran kovaa, että pysähdyttävä oli. Auringonkukissa on jotain sellaista lapsellisen vetovoimaista ja hauskaa, että niitä katsellessa ei voi kuin tulla hyvälle mielelle!