Kolme kevättä ja ensikeikuttelut merellä

Lyhyen ajan sisään sain kokea kolme erilaista kevättä. Oman kotipihan heräilevän kevään, Amsterdamin jo pitkällä olevan kevään; sen upean kevätkukkaloiston ja jo hiipuvan magnoliapuiden kukinnan, ja sitten myöhäisimpänä tulevan karun saariston kevään, jossa kevään riemu raikui lähinnä lintujen rinnoissa. Ihan kuin olisi ollut aikamatkalla! 

Laventelit eivät vielä näytä yhtään elonmerkkejä.
Tässä kohtaa iskee aina pelko - mitä jos ovatkin kaikki kupsahtaneet?

Oman pihan ihan ensimmäiset pikkuriikkiset kukkijat, mustassa maassa näyttivät kaukaa ihan muoviroskilta!

Amsterdam ja Keukenhof - kevät aivan täydessä vauhdissa!

Herkkää kevättä Amsterdamissa.

Magnoliat kukassa, hiukan jo loppusuoralla.

Karua kauneutta saaristossa.

Talventörröttäjät, hauskat piikkipallot.

Tyrni mustanpuhuvana.

Tyrnipensaat antavat vielä odottaa - kyllä kohta vihertää.

Kevään eteneminen on nyt jotenkin niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Joka päivä pihalla aukeaa uusia kukkanuppuja, tulppaanit puskevat maasta ja nurmikko täytyy kohta leikata. Tuntuu, ettei mikään aika riitä pihalla olemiseen – tekemistä olisi vaikka kuinka. Kroppakin on kohtalaisen ihmeissään äkillisestä henkiin heräämisestä. Mitä tuo muija yht’äkkiä riuhtoo? Kompostia kääntäessä lähti nahka peukalonjuuresta, sormusten kohdalle vesikellot, noloa. Myönnettäköön, olen ollut aika horroksessa talviajan. Ulos minut on saanut vain satunnaiset hiihtoreissut, lasten hiihtokisat tai joku muu näennäinen pakko. Ja sitten – tulee se päivä kun on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa ja on oikeasti KEVÄT. Kaikki kääntyy päälaelleen ja sisällä oleminen tuntuu lähinnä rangaistukselta.

Kevät merellä keikkuen tulevi 

Paatti laskettiin kevätvesille huhtikuun lopussa. Kyseisenä aamuna tuli pienoinen takatalvi ja maa oli aivan valkoinen. Peltiä kolisi, kun ihmiset yrittivät kesärenkailla liukastella töihin. Onneksi lumi suli nopeasti pois, kylmää kyllä oli! 

Ensimmäiset merellä keikuttelut tehtiin vappuna turvallisesti lähimaisemiin aivan upeassa aurinkoisessa säässä. Ei tarvinnut yölläkään palella, päinvastoin. Puhalleltiin ilmapalloja ja kietouduttiin serpenttiiniin. Saaressa kevät oli tosiaan paljon myöhemmässä vaiheessa. Puissa aivan minimaaliset silmut. Linnuilla kuitenkin kova tohina päällä.

Paatissa kirjattiin puutelistaa, mitä unohtui tällä kertaa. Olisi kannattanut hiukan aiemmin kirjoitella; puuttui yksi aikuisten täkki ja minulta unipuku ja vaihtovaatteet. Saatiin kuitenkin väkerrettyä kaikille jonkinlainen ratkaisu. Vappuherkkuina maistuivat yksinkertaisesti munkit ja sima, grillatut nakit ja perunasalaatti, tietysti myös lämpimät voileivät.

Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme vähän pidemmälle reissulle, miesväki odotteli jo paatissa valmiina että pääsin lähtemään töistä. Olivat jo nukkuneet siellä yhden yön. Olivat heittäneet talviturkitkin, veden ollessa +8 astetta. Seilejä ei matkalla nostettu, kun keli oli sen verran tyyni. Mutta mikä lämpö ja auringonpaiste! Matkalla ihmettelimme kajuutan rauhaa, ei siellä enää ketään tapellut tai riehunut. Ovat tainneet kasvaa isoiksi? Pienempi nukahti kesken kaiken lattialle rappujen alle ja toinen kuunteli haltioituneena äänikasetilta Veljeni Leijonamieltä, minunkin lapsuuteni suosikkitarinaa. 

Sunnuntaiaamulla jännittää herätä - onhan äitienpäivä! Taidan koisia pitkään (tai teeskennellä nukkuvaa ;) 

Onnea kaikille äideille!

Öiset kopit ja syksyiset seilaukset

Pienen väkkärähelikopterin kanssa föörissä nukkuessa saa usein öisin leikkiä unisiepparia ja toimia jonkinlaisena maalivahtina. Öiset kopit pelastavat ikäviltä kuhmuilta ja itkulta. Toisin sanoen, äiti ei nuku kunnolla ollenkaan, kun pelkää pikkuisen tipahtelevan ohi tyynyn. Vaihtoehtoisia nukkuma-asentoja ei ole, kun toisin päin ei voi nukkua. Molemmat lapset ovat olleet aika kovia liikkumaan öisin, mutta miksi vasta tänä kesänä keksin ratkaisun öiseen hyörinään?! Kajuutan seinäpehmustepalkki poikittain föörin patjojen reunaan, aukon suulle. Siitä saa yli koittaa jo melkoista volttia, että pääsee muksahtamaan lattialle. Tuokaan ei silti estä sivuhyllyille kopsahteluja unissaan istumaan noustessa, eikä sitä, kun pieni rojauttaa terävät kantapäänsä suoraan äitinsä otsaan, mutta on hyvä alku.

Muita "mullistavia keksintöjä" ei tälle kesälle ole juuri siunaantunut. Ehkä sellaista pientä harjaantumista pakkaamisen saralla, lähinnä siinä mihin mitkäkin laitetaan, että jokainen löytäisi omansa. Ja kun pakkaa lomareissua varten niin, että kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi, riittävät vaatteet syksyyn asti, mikä taas helpottaa viikonloppureissujen tekoa. Ei tarvitse huolehtia kuin tuoreruoasta ja lentävät lähdöt pitäisi noin periaatteessa olla mahdollisia. Miehellä on mielessä muutama tekninen parannus lähinnä sähkön riittävyyteen liittyen. Lisää aurinkokennoja lienee luvassa.

Lomareissumme päättyessä ei ollut mikään erityinen kiire kotiin. Lapset tietysti jo kaipasivat asioita kotoa, isompi kavereita ja pienempi ikävöi mm. legojaan. Itselle on aina jännittävää kuukauden katoamistempun jälkeen nähdä puutarhan kasvuharppaus. Nyt tosin ihmettelin, että tomaatitkin näyttivät melkein samalta kuin lähtiessä, sama juttu joillain kukilla. Pelkkä vesi ei riitä, lämpöäkin tarvittaisiin. Laventelit sen sijaan olivat komeampia kuin ikinä! Ruotsissa ihmettelin, että voivatko laventelit olla noin violetteja ja isokukintoisia, mutta oli ilo huomata sama ilmiö kotipihalla.

Paatin nostopäivää ei ole vielä päätetty. Moni on veneensä jo nostanut ja tänä viikonloppuna se taisi olla monen agendalla. Meillä ei ole mikään kiire, josko vielä noita lyhyitä lähireissuja voisi tehdä. Viikonloppu tuntuu huomattavasti pidemmältä, kun köydet irtoavat rannasta ja yövytään pienen matkan päässä. Yksi yökin on ihan hyvä irtiotto. Meitä on hellitelty niin upeilla syyskeleillä, että mahtoiko heinäkuussa juuri vastaavaa olla?

Raikkaita, aurinkoisia syyskelejä ja upeita auringonlaskuja!

Tuuli tukassa

Tänä keväänä ja vielä alkukesästäkin on mielestäni tuullut melkoisesti, liki jatkuvasti. Kovalla tuulella ei tee mieli lähteä pidemmälle keikkumaan, lyhyet lähireissut ovat silloin paikallaan. Lyhyillä siirtymisillä aikaa jää myös pienille tutkimusmatkoille sekä kuvaamiselle. Tutuista maisemistakin löytää kuvattavaa, valo kun on aina erilainen ja luonto järjestää pieniä ilon aiheita, kun malttaa pysähtyä katselemaan.

Toivottavasti lomareissulla ei tarvitse lymytä tuulia pidellessä. Haaveena on suunnata tällä kertaa Ruotsin puolelle. Saapa nähdä miten onnistuu.

Minikokoiset villivihannekset, ruohosipulit - maistuisiko?

Tiiroja tiiraillen

Tiirat ja lokit ovat aika kiitollisia kuvattavia, sillä ne päästävät yleensä suhteellisen sopivalle kuvausetäisyydelle ja niitä on melkein joka paikassa. Lasten kanssa oli kiva istuskella laiturilla ja seurata tiirojen ruokailuja. Vanhempi poika innostui reissullamme hiukan itsekin kuvailemaan ja taas saatiin uutta tekemistä. Täytynee hankkia hänelle oma pikkupokkari, jonka uskaltaa antaa mukaankin. Jos tekeminen kesäreissulla on vähissä, voisi antaa tehtäväksi kuvata jokin määrä eri lintuja/kasveja/puita/veneitä... Lopuksi voisi vielä selvittää lajit yhdessä, jos ovat vieraita. Siinäpä vinkki muillekin sopivan ikäisille kesätekemiseksi. Täytyykin tarkistaa ennen lomareissua, että lintukirjat ym. luonto-opukset ovat matkassa. Pieni lajikertaus ei olisi itsellekään pahitteeksi!

"Kalatiira on taitava kalastaja. Se räpyttelee kalastaessaan paikoillaan kuin helikopteri, kunnes keksii sopivan saaliin. Sitten se syöksyy veteen raketin lailla ja nousee ilmaan kala nokassaan. Mutta kukapa kuningaskalastajan veroinen olisi.  Tylsä juttu, kalatiira tuumii äkeissään. Höh!"

Mauri Kunnas - Reijo Ikävalko / Hullunkurinen lintukirja

Salaattiaineet saaresta - villivihannekset kallionkolosta!

Nykyään on kovin trendikästä herkutella villivihanneksilla. Luonto tarjoaakin monenmoista maukasta ja terveellistä herkkua lautasille - jos vain tietää mitä etsiä. Villiyrttejä ja -vihanneksia sanotaan hortaksi, ja niiden keruuta ja hyödyntämistä hortoiluksi. Luonnon villikasvit ovat valikoituneet kasvamaan luontaisesti paikoissaan eivätkä siten sisällä mitään ylimääräistä.

Olen aina ollut kovasti kiinnostunut keräämään talteen esimerkiksi teeaineksia mökin puhtaasta ympäristöstä. Teesekoituksia on tullut tehtyä joskus ihan lahjoiksi asti. Jostain syystä en kuitenkaan ole oivaltanut käyttää luonnon antimia tuoreena vaikkapa salaateissa! Viikonloppureissulla pienessä saaressa silmiin osui komeamaksaruohot, juuri sopivan pieniä vielä. Niiden maku muistuttaa herneenversoa ja ne sopivat oikein hyvin salaattiin. Maku on tarpeeksi mieto lapsillekin. Suutuntuma on myös oikein hyvä ja salaattimainen. Teimme paatilla koko perheen herkkua, lämpimiä voikkareita, ja maksaruoho-viinirypäle-tomaatti-valkosipulirouhesalaatti maistui niiden kanssa mukavan raikkaalta. Paljon on vielä lajeja tutustuttavana. Omalta pihalta löytyy mm. poimulehti, mutta ei ole ennen tullut mieleenkään sitä syödä.

Tutustumisen arvoisia sivustoja aiheeseen liittyen ovat mm. www.hortoilu.fi sekä www.suomenluonto.fi, josta voi pientä maksua vastaan ladata villivihannesovelluksen lajien tunnistamista helpottamaan. Sovellus sisältää myös reseptejä. Myös Martat tarjoavat sivuillaan ohjeita villivihannesten hyödyntämiseen. Osoitteesta www.luontoon.fi löytyy myös tietoa aiheesta mm. jokamiehenoikeuksiin liittyen.

Mukavaa hortoilua - nyt on sesonki parhaimmillaan!

PS. Sivupalkista oli jostain syystä kadonnut "käyttäjäraati" eli tuo helppo systeemi, millä voit liittyä blogini lukijaksi. Nyt sen pitäisi taas toimia - tervetuloa lukijaksi!

Merisairas miehistö - mikä auttaisi meripahoinvointiin?

Kun työpäivä päättyy perjantaina vasta neljältä, on aika mahdoton ajatus ehtiä reissuun vielä samana iltana, ainakaan kun suunnitelmissa on siirtyä yli 20 merimailia ja pakkaaminen etukäteen on unohtunut tehdä. Iltasella kauppareissun ja pienen pakkaamisen jälkeen menimme yöksi paattiin ja köydet irtosi heti aikaisin aamulla. Perjantaina oli vielä melkoinen kelikin, tuulta ja sadetta. Aallokkoa riitti vielä lauantaillekin, mutta saimme seilata aika mukavassa myötäisessä. Rannikon suojista poistuttua alkoi kuitenkin nopeasti miehistö hiljentyä. Meripahoinvointi iski äkillisesti kesken mukavan puuhastelun. Sisällä kajuutassa ällötys iskee yleensä pahiten ja nopeasti. Ehdin juuri napata ylleni jotain ulkovaatetta ja mennä salamana ulos. Horisonttiin tuijottaminen auttaa yleensä hiukan, eikä tälläkään kertaa se oksennus tullut, mutta kaksinkerroin jo roikuin laidalla. Kun olo hiukan helpotti muutaman tunnin päästä, alkoi kovasti nukuttaa. Lapsilla merisairaus ilmenee usein vain unisuutena, ja vanhempi pojistakin menee yleensä pitkäkseen. Päiväunia ei tuolle isommalle normaalisti tule missään tilanteessa, mutta nyt taisi tulla ihan unikin. Itsellänikin tuo unisuus on yleensä ensioire pahoinvoinnista. Vasta loppumatkasta uskalsin mennä takaisin sisälle hakemaan lisää lämmintä villaista vaatetta.

Olen huomannut myös sellaisen seikan, että kännykän katsomisesta tulee välittömästi paha olo, varsinkin jos rullaa näyttöä. Sama tulee autossa ja joskus jopa sisällä kotona! Olen ihmetellyt, mistä johtuu että ennen lasten saamista minulle ei koskaan tullut paha olo. Mahtaako olla jotain kikkaa tai konstia, millä oloa voi helpottaa? Ehkä nämä kevään ensimmäiset reissut ovat kropalle jonkinlainen shokki; jospa loppukesästä vatsa ei heitä enää kärrynpyörää... Kauhuskenaarioni on, että joskus on niin kamala keli, että on pakko olla sisällä poikien kanssa. Silloin ei varmaan voi muuta kuin yrittää nukkua, tai tyytyä kiltisti ämpärin kaveriksi.

Innolla paluumatkaa odotellen...

Hyviä vinkkejä merisairaalle?

Onneksi merisairaus ei vaivaa rannassa! Huonovointisuus häviää yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Kevään ensimmäiset purjehdusreissut tehty!

Kevään ensimmäiset paattireissut tuppaa olemaan aina hiukan jännittäviä. Onko kaikki tarvittava mukana, puuttuuko joltain peitto tai tyyny, onko kaikki astiat mukana? Toimiiko lämppäri?

Viikko sitten teimme "harjoitusyöpymisen" ihan vain kotirannassa ja aamulla heitimme pienen lenkin. Uusi Wallas-lämmitin todettiin toimivaksi ja yhden yön tarpeiksi oli kaikille sopivasti tavaroita mukana. Aiempaan lämppäriin meni hiukan luotto, kun kerrankin se lakkasi toimimasta juuri tällaisella ensimmäisellä kevätreissulla, jollaiselle ei ole mitään asiaa ilman lämmitintä. Tuolta reissulta mieleen jäi se mielentila, kun lämpömittari alkoi laskea ja laskea ja alettiin kaivaa vilttejä ja lisäkerrastoja. Olimme vielä tulleet juuri saunasta ja tukat ihan märkinä hytisimme kylki kyljessä. Kyllähän se lämmitin sitten myöhään illalla hurahti uudestaan käymään pitkän väännön jälkeen, mutta hiukan siinä jo ehti säikähtää. Onkin hyvä viettää eka yö aina omassa laiturissa ja testata, että kaikki toimii oikeasti.

Nyt perjantaina lähdimme reilun tunnin matkan päähän lähisaaristoon ja teimme yhden yön reissun. Saimme rannasta sähköä, joten tarkenimme kolean illan ja yön mainiosti kahden lämmittimen voimin. Sähkölämmitin on myös uusi, tehokas vempain sekin. Vesi oli vasta + 8 asteista, joten kyllähän tuo meri hohkasi vielä aika ikävästi kylmää. Ilta oli aivan upea ja saimme nauttia auringonpaisteesta. Yöllä alkoikin sitten puhaltaa reippaasti ja aamulla tuuli 14 m/s. Aallot rannassa näyttivät aika hurjilta ja meri pauhasi voimalla. Tuntui että tuuli meni läpi meikäläisenkin tuulitunnelin... Onneksi se siitä päivän mittaan laantui ja pääsimme kohtalaisessa kelissä kotiin ja odottamaan äitienpäivän aamua.

Pojat nauttivat kovasti paatilla olosta, kalastivat innolla (ilman saalista tosin) ja keräsivät muovikassillisen "aarteita". Timanttikivet pääsivät kotona pesuun ja talteen aarrearkkuihin. Kun tuli tarve kokkailla paatissa, täydentyi myös puutelista seuraavalle reissulle: suolaa, sokeria, hunajaa, juomamukeja, mausteita, öljyä...

Talvivaatteiden sesonkiaika jatkuu meillä vielä senkin jälkeen, kun muut ovat jo pakanneet tilaa vievät topat talviteloille. Aloin laskemaan omaa kerrosmäärääni: toppi, pitkähihainen, huppari, villapaita, untuvatakki, toppamallinen pelastusliivi... Joo kyllä niillä juuri tarkeni :)

Äitienpäivää vietettiin leppoisasti anoppilassa herkutellen. Aamu alkoi lasten ihanilla onnitteluilla ja itse väkerretyillä lahjoilla. Voi rakkaus!

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Superfoodia ja korkeanpaikankammoa Kylmäpihlajan majakkasaarella

Pääsimme päättämään kesää Kylmäpihlajan majakalle. Venetsialaisia oli tullut viettämään useampi venekunta ja olipa majakan huoneetkin ilmeisesti pitkälti varattuja. Kaikille taisi tilaa kuitenkin rannassa järjestyä. Majakkasaari oli aivan oranssinaan tyrnejä! Vitamiinipommit suorastaan hyppivät silmille!

Ja kyllä, olin niin väärässä... tyrnien aika on nyt! Osa marjoista oli jo niin kypsiä, että litsaantuivat sormiin, mutta oli toki hiukan raakileitakin paikoitellen. Saarella saa vapaasti kerätä marjoja, kunhan ei ala millään järeämmällä puristinkalustolla marjoja hamstraamaan. Kieltämättä kävi kyllä hieman kivuliaaksi tuo käsin nyppiminen, tyrneissä kun on todella teräviä pitkiä piikkejä. Saakin olla tarkkana, mihin kätensä lykkää. Kerääminen käy siis aika lailla hitaasti, mutta mahtavaa vaikkapa mustikoiden keräämiseen verrattuna on se, ettei tarvitse kyykistellä mihinkään. Minä sain aikaan miehen apuvoimin yhden tupperikippallisen. Näitä sitten annostellaan harkiten talvenmittaan smoothien kirpakaksi piristykseksi flunssia karkottamaan. Todellista superfoodia!

Muu perhe kapusi ylös asti majakan näköalatasanteelle, mutta minä tyydyin katselemaan maisemia tukevasti maan kamaralla. Minä ja korkeat paikat ei ole oikein hedelmällinen yhdistelmä. Siihen kun yhdistetään vielä lapset, voi kuulla sellaisen tasaisen kimotuksen "älkää menkö reunalle, älkää liikkuko, varokaa nyt, KUKAAN EI LIIKU". Tämän sain todistaa eräältä kotivideoltamme, jossa olimme koko perhe reissussa kauniilla korkealla näköalapaikalla, joka mielestäni oli hieman vaarallinen. Videolta kuului taustalta jatkuva huuto ja varoittelu, vaikka lapset olivat ihan rauhallisia ja paikallaan. Lapset nostavat kammoni potenssiin sata. Minulla kesti muutama vuosi jopa mennä vintillemme (asumme yksikerroksisessa talossa, jossa on koko talon kokoinen vintti). Sitten oli pakko rohkaistua, kun mies ei enää löytänyt tarvitsemiani tavaroita ja huomasin, että jos annan jotain vintille vietäväksi, sinne ne jäävät. En ole aina ollut tälläinen huimailija, toivotaan että tästäkin voi parantua :)