lauantai 6. syyskuuta 2014

Superfoodia ja korkeanpaikankammoa Kylmäpihlajan majakkasaarella

Pääsimme päättämään kesää Kylmäpihlajan majakalle. Venetsialaisia oli tullut viettämään useampi venekunta ja olipa majakan huoneetkin ilmeisesti pitkälti varattuja. Kaikille taisi tilaa kuitenkin rannassa järjestyä. Majakkasaari oli aivan oranssinaan tyrnejä! Vitamiinipommit suorastaan hyppivät silmille!

Ja kyllä, olin niin väärässä... tyrnien aika on nyt! Osa marjoista oli jo niin kypsiä, että litsaantuivat sormiin, mutta oli toki hiukan raakileitakin paikoitellen. Saarella saa vapaasti kerätä marjoja, kunhan ei ala millään järeämmällä puristinkalustolla marjoja hamstraamaan. Kieltämättä kävi kyllä hieman kivuliaaksi tuo käsin nyppiminen, tyrneissä kun on todella teräviä pitkiä piikkejä. Saakin olla tarkkana, mihin kätensä lykkää. Kerääminen käy siis aika lailla hitaasti, mutta mahtavaa vaikkapa mustikoiden keräämiseen verrattuna on se, ettei tarvitse kyykistellä mihinkään. Minä sain aikaan miehen apuvoimin yhden tupperikippallisen. Näitä sitten annostellaan harkiten talvenmittaan smoothien kirpakaksi piristykseksi flunssia karkottamaan. Todellista superfoodia!








Muu perhe kapusi ylös asti majakan näköalatasanteelle, mutta minä tyydyin katselemaan maisemia tukevasti maan kamaralla. Minä ja korkeat paikat ei ole oikein hedelmällinen yhdistelmä. Siihen kun yhdistetään vielä lapset, voi kuulla sellaisen tasaisen kimotuksen "älkää menkö reunalle, älkää liikkuko, varokaa nyt, KUKAAN EI LIIKU". Tämän sain todistaa eräältä kotivideoltamme, jossa olimme koko perhe reissussa kauniilla korkealla näköalapaikalla, joka mielestäni oli hieman vaarallinen. Videolta kuului taustalta jatkuva huuto ja varoittelu, vaikka lapset olivat ihan rauhallisia ja paikallaan. Lapset nostavat kammoni potenssiin sata. Minulla kesti muutama vuosi jopa mennä vintillemme (asumme yksikerroksisessa talossa, jossa on koko talon kokoinen vintti). Sitten oli pakko rohkaistua, kun mies ei enää löytänyt tarvitsemiani tavaroita ja huomasin, että jos annan jotain vintille vietäväksi, sinne ne jäävät. En ole aina ollut tälläinen huimailija, toivotaan että tästäkin voi parantua :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi!