Meillä oli pihalla kaksi häälahjaksi saatua omenapuuta, joista toinen, kääpiöpuu, oli varsinainen selviytyjä. Joskus ajattelin naureskellen, että ehkä sen elinkaari kuvasti liittoamme. Alkuun teimme sen kanssa kaikki mahdolliset virheet: emme suojanneet sitä ulkoisilta pitkäkorvaisilta uhilta, emme tukeneet sitä mitenkään, emme lannoittaneet tai kastelleet tai tehnyt mitään muitakaan vippaskonsteja. Jänikset söivät sen rungon monesti, se kasvoi hieman vinoon, mutta tuotti silti aina paljon satoa ja iloa. Kun viimein aloimme antaa puulle sen ansaitsemaa huomiota, eli leikkasimme oksia, sidoimme vinoja oksia kiinni aitaan ja ylipäänsä muistimme sen olemassaolon, kävikin kovin ikävästi. Yhtenä myrskyisänä yönä tuo pieni selviytyjäpuu oli katkennut, täynnä pieniä suloisia omenanalkuja. Sitä katsellessani tuli hiukan sarkastisesti mieleen, että siinäkö se sitten oli, meidän liittomme, joka kaiken kestää ja kaiken kantaa.
Pakkohan oli sitten ajatukset kääntää niin, että ehkä pärjäämme vain ihan olemalla ja elämällä eikä siinä sen kummempia vippaskonsteja tarvita. Arkirakkaus se on se mikä elämässä kantaa!
Jäljelle jäi vielä toinen elinvoimainen punakaneli, joka tosin ei ole laisinkaan niin satoisa, kun sitäkin menimme hieman hataralla asiantuntemuksella leikkelemään. Rakas mieheni myös koki suurta huolta loppujen omenoiden tippumisesta ja haaskuun menemisestä, joten hän ajatteli toimia ajoissa ja keräsi lähes kaikki vähät omenat puusta kulhoon. Ihan hyvä ajatus, mutta omenat olivat aivan raakoja :)
Onneksi meidän puumme eivät ole lähiseudun ainoat, vaan vanhempieni isosta puusta saatiin tarpeet piirakkaan. Kiva juttu on myös ollut huomata, että aika monen pihan edessä on koreja, joihin ylijäämäomenat on kerätty ohikulkijoiden otettaviksi. Lähimmäisen arkirakkautta kait sekin :)
Laitetaanpa tähän vielä oheen työkaverilta saatu piirakkaohje, josta tuli oikein makoisaa vaniljakastikkeen kera herkuteltavaksi. Pieni mies tuumasi tästä, että muuten tosi hyvää, mutta nuo omenat on pahoja :)
Gluteeniton ja maidoton omenapiirakka
2 (100 g) perunaa keitettynä
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
100 g mantelijauhetta (2 3/4 dl)
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
päälle:
omenaviipaleita
kanelia
Raasta perunat. Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat. Lisää joikkoon mantelijauhe ja perunat. Sekoita keskenään muut jauhot ja vaniljasokeri. Lisää jauhoseos ja sekoita. Kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.
Samalla ohjeella voi tehdä marjapiiraan, jolloin esim. kuningatarpiiraaseen tulee 4 dl mustikoita ja vadelmia + 1 rkl perunajauhoja. Piirakka jää keskeltä kosteaksi. Marjapiirastakin olen tästä ohjeesta kokeillut ja tuli oikein hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!