Jouluhuttu ja sekametelisoppa

Olen jouluihminen. En "henkeen ja vereen", vaan omien voimien ja ehtimisen ehdoilla. Joskus tulee näperreltyä enempi, joskus vähempi. Tänä vuonna joulukuun päivät vain kiitää hujahtivat ohitse, enkä ihan pysynyt vauhdissa mukana. Olen oppinut kuitenkin olemaan itselleni armollinen. Sen sijaan, että miettisin sitä, kuinka puolet suunnitelluista jäi tekemättä, ajattelen että ehdin sittenkin tehdä puolet!

Päätimme viettää jouluaaton ruokailuineen omassa kodissamme - piiiitkästä aikaa - ja sorruin keittelemään ja hämmentämään tuota naisihmisten ylläpitämää ikiaikaista joulustressihuttua koko kuluneen viikon. Lahjojen metsästystä, väsymystä, jännitystä ja turhanpäiväistä pohdintaa siitä, osaanko rakentaa meille "oikean joulun", osaanko tehdä joulupöydän jne. Onneksi tuo tarpeeton joulumarttyyriviitta ei istunutkaan harteilleni ja riittämättömyys vaihtui luottavaiseen lämpöön. Mittasuhteetkin asettuivat kohdilleen lapsen tullessa kipeäksi. Olisi riittävän hienoa, jos pukki voisi ylipäätään tulla ja löytyisi ruokahalua.  

Jouluiset maut tekevät usein parhaiten kauppansa ennen joulua. Glögi, joulutortut, luumurahkat ja piparkakut ovat ihania joulumielen herättäjiä ja vahvasti aikasidonnaisessa makumuistissa. Vaan tekeekö niitä oikeastaan enää niin kovasti mieli, kun ollaan vedetty laatikoita, kinkkua ja kaloja napa pinkeäksi? Riisipuuro ja sekahedelmäkiisseli alias sekametelisoppa maistuvat hyvin joulun alla ja aamupalalla myös joulun pyhinä. Kuka löytää mantelin?

JOULUPUURO (maidoton riisipuuro)

Keittelin riisipuuron maidottomana versiona, eli laitoin puolikkaan purkin kookoskermaa ja loput kauramaitoa. Muutoin tein ihan puuroriisipussin ohjeen mukaan, eli ensin riisien kiehautus vedessä jne. Puurosta tuli todella maukasta ja mehevää. Jos puuron joukkoon laittaisi vielä vaniljatangon, olisi makuelämys vieläkin täyteläisempi.

Sekahedelmäkiisseliin laitoin makeuttajaksi ainostaan tummaa siirappia. Liemen joukkoon laitoin makua antamaan myös kanelitangon. Sekahedelmät valitsin rikittöminä ja annoin hedelmien turvota puolen päivää vedessä ennen kiisseliksi keittämistä.

Makoisaa joulua!

Mieletön mustikka-lucumatoffee kruunaa karkkipäivän

Silmiini osui taannoin Wellberriesin resepti lucuma-mustikkafudgesta, ja ohje näytti niin houkuttelevalta ylistyssanoineen, että päätin testata sitä heti mustikka-ajan koittaessa. Kesälomareissulle pakatessa muistin onneksi ohjeen ja mittasin kaikki aineet yhteen annokseen jo valmiiksi mukaan. Näin jälkikäteen harmittaa, miksi en ottanut mukaan koko lucuma- ja kaakaovoipusseja (ihan kuin pari pussia lisää olisi paatin upottanut), sillä toffeen tekeminen veneessä oli aika kiva ohjelmanumero, lisäksi ennen kaikkea helppo!

Alkuperäinen ohje löytyy siis täältä.

Lucuma-mustikka fudge

n. 1,5 dl kaakaovoita
3 rkl sokeritonta pähkinävoita (mahd. sileää, minä käytin Green Choisen Organic Creamyä)
n. 1,2 dl lucumajauhetta
1-2 rkl juoksevaa hunajaa (riippuen hieman, kuinka ”karkkimaista” haluat. Hunajan voi korvata myös vaahterasiirapilla)
ripaus tai kaksi suolaa
ripaus vaniljajauhetta
kourallinen tai kaksi tuoreita mustikoita

Sulata kaakaovoi vesihauteessa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää mukaan pähkinävoi sekä hunaja, sekoita tasaiseksi. Ota kattila pois hellalta ja sekoita mukaan lucuma, suola ja vanilja. Tarkista maku. Leivinpaperoi haluamasi mallinen vuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele päälle tuoreet mustikat. Siirrä jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään. Kun fudge on kovettunut, leikkaa siitä haluamasi mallisia palasia – joko patukoita tai pienempiä kuutioita.

Kaakavoi sulatetaan hiljalleen vesihauteessa. 

Sulaan voihin sekoitetaan pähkinävoi ja hunaja, lucumajauhe ja mausteet.

Vuorasin kaksi tupperwarekippoa (pyöreät, ison ja pienen) leivinpaperilla ja leikkasin jälkeen reunan yli menevät pois, jotta kannet saa kiinni. Kipoksi käy melkein mikä vaan, mikä mahtuu paatin jääkaappiin.

Jähmettynyt valmis toffee.

Valmista tuli, hurmaavan kaunista! Leikkaa paloiksi tai patukoiksi. Toffee säilyi hyvin jääkaapissa noin viikon.
Sitten se oli jo kadonnut parempiin suihin :)

Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mieleen tuli myös heti monia eri variaatioita, mitä voisi kokeilla: lakritsi, suklaa, kardemumma, kuivahedelmä, marjasekoitus, puolukka... Näitä teen ehdottomasti uudestaan heti tilaisuuden tullen.

Kesän makuja paatissa: smoothie ja tuorepuuro

Pakkasin lomareissulle mukaan sauvasekoittimen ja useamman pussin erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että vatsa kiittää, jos syön aamuisin muutakin kuin leipämössöä, kotona kun olen tottunut syömään pääsääntöisesti smoothia. Äkillinen neljän viikon leipäkuuri saa aikaan turvonneen olon. Merellä juon aina liian vähän vettä, joten se yhdistettynä jatkuvaan leivän syöntiin on hiukan huono yhdistelmä.

Tein valmiiksi siemensekoitusta, jossa on mm. kauraleseitä sekä pellavan-, chian-, hampun- ja sesaminsiemeniä. Mukana on myös kookosöljyä, kauramaitoa, erilaisia pähkinöitä, pähkinävoita ja raakakaakaorouhetta. Eli hyvät peruspohja-ainekset niin smoothieen kuin tuorepuuroonkin. Smoothien teko on jäänyt muutamiin kertoihin (anteeksi vain naapuriveneet, jos olette heränneet äänekkääseen pörinään...), mutta tuorepuuroja innostuin tekemään useasti. Tavallista puuroa en ole keittänyt reissussa ollenkaan. Perushiutaleitakin on mukana, nekin sopivat hyvin tuorepuuroon. Siementen, pähkinöiden ja kauramaidon lisäksi mukaan sopii makeutta tuomaan baananinpalat sekä tietysti marjat saatavuuden mukaan (mustikat, juolukat, metsämansikat, vadelmat...). Jugurttikin toimii hyvin. Minua on matkassa onnistanut mustikoiden kanssa, joten niistä on tullut tehtyä monenlaista variaatiota. Kerran jouduin kyllä ostamaan mustikat pakastealtaasta! Myös kuivahedelmät, esim. taateli, on hyvä makeudenantaja. Parasta tuorepuurosta tulee, kun sen antaa tekeytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Pesin yhden jätskireissun jäljiltä jääneet muovipikarit, jotka ovat osoittautuneet hyviksi annoskipoiksi ja ovat poikien mieleen. Leipääkin on nyt kulunut huomattavasti vähemmän, kun aamuisin on nautittu puuroherkkua. Unohtumaton makuelämys oli lakka-variksenmarjatuorepuuro, mutta makuyhdistelmä mango-mustikka-banaani toimii myös erinomaisesti.

Tuorepuuroon siemeniä, banaania, pähkinöitä, luomuaprikoosia, marjoja ja kauramaitoa.

Lakka-variksenmarja-banaanituorepuuro

Valtavia mustikoita! Joistain saarista on löytynyt pelkkiä varpuja, joistain taas ihan valtavia mollukoita!

Tässä syntyy smoothie mangosta, mustikoista, banaanista, siemensekoituksesta,
kookosöljystä ja kauramaidosta.

Päälle hiukan auringonkukansiemeniä ja raakakaakaorouhetta.
Jälkiruoalta näyttävä aamiainen maistuu kaikille.

Smoothien tai tuorepuuroon joukkoon voi hyvin laittaa vaikka juolukoita tai variksenmarjoja, jotka muuten eivät ehkä hurmaa makeudellaan. Ne ovat kuitenkin ihan mustikan veroisia terveellisyydessään, ellei jopa terveellisempiä?

Marraskuu toivoa täynnä - ihana mausteinen joululeipä (gluteeniton ja maidoton)

Joululehtiä on ihana selailla ennen varsinaista joulustressiä. Marraskuussa usko omiin järjestelykykyihin on vielä suloisen vankkumaton; TÄNÄ vuonna olen ajoissa, siivoan, sisustan ja leivon, täytän lasten yllätysjoulukalenteria ajoissa (eikä vasta joulukuunn toisella viikolla ja syytä tonttuja laiskoiksi ja muistisairaiksi), hankin lahjat ja muistan kaikkia ihanilla, ajatuksella tehdyillä joulutervehdyksillä. Sitten yhdessä siemaillaan lämmintä glögiä takkatulen loimutessa ja ollaan onnellisen tyytyväisiä. Kuten sanottu, marraskuussa kaikki on vielä mahdollista ja pienen ihmisen saavutettavissa.

Pienen epäilyksen kuitenkin kuiskaillessa korvaani tuli mieleeni ajatus, että NYT on juuri hyvä hetki aloittaa joulusta nauttiminen. Ihanassa kanelintuoksuisessa kuplassa on sitä paitsi paljon mukavampaa elää. Niinpä tavallisena arki-iltana meillä tuoksui vastaleivottu jouluinen leipä ja uunissa muhi uuniriisipuuro. Ilman joulustressiä.

Lifen mainoslehtisessä oli kokeilemisen arvoinen resepti, joka sopii hyvin meidän erikoisruokavalioiselle. Hieman jouduin soveltamaan ohjetta, kun kaikkia aineita ei löytynyt ja lisäksi apulaiseni sanoi vahvan EIn puolukoille. Tattarijauhojen sijaan laitoin tattarihiutaleita ja ruusunmarjajauhetta raaskin laittaa vain ruokalusikallisen. Sen sijaan hienonsin sekaan kourallisen kuivattua nokkosta. Piparkakkumausteen puuttuessa laitoin ripauksen kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. Mantelimaidon sijaan laitoin kauramaitoa. Tässä ohje alkuperäisenä:

Mausteinen joululeipä

1 leipä

1,5 dl tattarijauhoja
1 dl ruusunmarjan kuorijauhetta
2 dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta
ripaus Himalajan suolaa
0,5 dl taateleita pieninä palasina
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl pakastepuolukoita sulatettuina
2,5 dl mantelimaitoa
2 rkl Life-neitsytkookosöljyä sulatettuna
2 kananmunaa

Tee näin: Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset ja puolukat keskenään. Lisää sitten mantelimaito, kookosöljy ja kananmunat. Sekoita hyvin. Vuoraa noin 1,5 litran leipävuoka leivinpaperilla tai voitele se kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan ja voitele leivän pinta vedellä. Sirottele päälle mantelirouhetta. Paista uunin keskiosassa 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Voitelin vuoan kookosöljyllä, leipä lähti suht hyvin irti.
Ensi kerralla laitan kuitenkin varoiksi vielä palan leivinpaperia pohjalle.

Ohjetta tähän kirjoittaessani huomasi, etten taaskaan ollut lukenut ohjetta loppuun asti.
Minulla jäi nimittäin leivän pinta voitelematta ja päältä unohtui myös mantelirouheet.
Haitanneeko tuo.

Leivästä tuli ihan mielettömän hyvää. Koostumuskin oli ihan "leipämäistä". Ensi kerralla taidan tehdä kaksi vuoallista kerralla ja laittaa toiseen puolukoita. Nam!

Makoisaa marraskuuta!

Rocky Road (gluteeniton ja maidoton)

Olen välillä vähän myöhäisherännäinen trendiherkkujen kanssa ja teinkin Rocky Roadia vasta nyt ensimmäistä kertaa, yhdessä pikkuapulaisen kanssa. Paloja pakattiin nätisti sellofaanipussiin isänpäivälahjoiksi. Taidetaan ehkä tehdä näitä myös pieniksi joulumuistamisiksi.

Netistä katselin ohjeita, mutta päädyin tekemään itsepäisesti ilman voita tai margariinia. Niiden sijaan laitoin pari ruokalusikallista kookosöljyä. Suklaata tuli sulatettua kolme levyllistä. Tällaisia aineksia löysimme kaapista:

Maidoton ja gluteeniton Rocky Road

• Brumbergin suklaata
• Kookosöljyä
• Maustamattomia riisimuroja
• Luomurusinoita
• Pieniä minivaahtokarkkeja
• Gluteenittomia rusinakeksejä (Semper)
• Gluteenitonta lakritsaa pilkottuna
• muutama gluteeniton suolarinkeli paloina (vähän kuin suolatikut)
• Kookoslastuja

Jos varastot olisi antanut myöden, olisin laittanut myös suolapähkinöitä, miksei myös popcorneja. Kuivatut karpalot olisi ehkä sopinut rusinoita paremmin ja tuonut makeudelle sopivasti kirpakkaa vastapainoa. Suklaan sulatimme vesihauteessa, ja sitä levitin lastalla ensin leivinpaperille ohuen kerroksen. Siihen päälle herkkuja ja taas suklaasulaa jne. Näitä oli ihan huippua tehdä - herkkupeppujen unelmakokkaus! Jähmettymisen onnistumista hiukan pelkäsin, mutta maistamaan oli kova kiire ja nopeutin sitä laittamalla uuninpellin alle ison kylmäpanoksen pakastimesta. Noin kolmesta suklaalevystä kevyine mausteineen tuli about kolmannes isosta uunipellistä.

Laaduntarkastajat verottivat aika monta palaa :)

Eläköön Arjen Supersankarit: Isät!

Pitkin viikkoa on lapset kuhisseet isänpäivälahjoistaan; eivät millään olisi jaksaneet odottaa niiden paljastamista h-hetkeen asti. Ihania väkerryksiä on tehty niin perhepäivähoidossa, koulussa kuin iltapäiväkerhossakin. Antamisen ilo on pienillä aivan valtava ja ylpeys suuri. Pieninkin puhui sormimaalauksistaan taideteoksina. Hellyttävää.

Isät, papat ja vaarit ovat kyllä kaiken kiitoksen ja huomion ansainneet. Ei meidän perheemme ihan normaali tavallinen hektinen arki pyörisi lainkaan ilman näitä supersankareita. Mieheni on meillä se arjen kantava voima, joka muistaa menot, päivämäärät ja osallistuu mielellään lasten harrastuksiin. Muistaa kysellä läksyt ja raahaa kaupasta aina perussetin ruokaa, kun minulla kauppareissut venyy pariin tuntiin pakkaussisältöjä tavatessa. Papalla ja vaarilla on myös tärkeä roolinsa esimerkkinä, esikuvana ja tietynlaisena ankkurina elämässä. On onni, että vanhempamme asuvat lähellä ja ovat arjessa mukana.

Miestäni muistin tänä isänpäivänä kahvipavuilla, Cittariin kun oli tullut Starbucksin kahvia. Herkkulahjoja valmisteltiin pienimmän kanssa - ei ollut vaikea ylipuhua häntä tekemään Rocky Road -suklaata! Näppärä apulainen laittoi innoissaan kaikkia mausteita suklaan joukkoon. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Isänpäivän aamuksi valmisteltiin edellisenä iltana Pavlovaa, mistä saatiin gluteeniton ja maidoton versio käyttämällä vaahtoutuvaa soijakermaa. Jostain syystä en saanut kunnollista vaahtoa aikaiseksi, niin lisäsin valmista kauravaniljakastiketta joukkoon, jotta tulisi paksumpaa. Päälle hedelmiä. Kaikki meni! Itse asiassa tein neljän munan annoksesta pellille kaksi marenkipohjaa. Toinen aamuksi ja toinen illaksi omalle isälle.

Tehtiin poikien kanssa myös voileipäkakkua, jonka toinen pää gluteenittomasta leivästä. Väliin kylmäsavulohta, tilliä, kurkkusalaattia, Oatlyn creme fraischea ja majoneesia. Nopea ja maistuva "kakku". Aamulla koverrettiin vielä minivesimelonia pavlovan päälle, ja kuoreen tehtiin juotava smoothie appelsiinimehusta ja melonista.

Voileipäkakku kylmäsavulohi-täytteellä, "saaristolaisleivästä",
toinen pää gluteeniton ja maidoton tummasta gluteenittomasta pakasteleivästä. 

Gluteeniton ja maidoton marenkikakku, Pavlova hedelmätäytteellä. Näitä täytyy kokeilla eri täytteillä lisää!

Merihenkinen isänpäivälahja

Appiukkoa muistettiin oman paatin nimellä varustetulla lokikirjalla. Kirja on hankittu raumalaisesta kirjapainosta, joka toimittaa kirjoja myös postitse suoraan kotiin. Kirjoja on sekä A5- että A4-koossa. Aika moni paljon veneilevä pitää aktiivisesti lokikirjaa, jonne sitten merkataan vesillelaskut, huollot ja tehdyt matkat. Luulenpa, että moni sähköistä blogiakin pitävä kirjoittaa silti myös ihan käsintäytettävää kirjaa. Meillä mies kirjaa tarkasti kaikki matkat, tuulet, huollot ja sattumukset, minä sitten taas kirjoittelen itsekseni kannettavalla blogiin ja saatan tarkistella lokikirjasta faktoja. Kaikki aiempien vuosien kirjat on tallessa, mutta olisi kyllä hienoa, jos ne mahtuisivat veneeseen mukaan. Vielä ei kyllä ole näköpiirissä niin isoa venettä! Monta ihanaa sattumaa on kirjoihin kirjattu, lasten hassut tokaisut ja uuden oppimiset. Ehkä lokikirjat korvaavat osaltaan vauvakirjoja, joita kukaan ei koskaan oikein ehtinyt täyttää...

Liput salkoon, 
halaukset arjen sankareille, 
suupielet suklaaseen! 

Vaxholm ja unelmien kahvila

Tukholma jäi taakse ja suuntana oli Vaxholm. Matkaa tehtiin pläkässä koneella ajaen 9,5 nm. Olimme perillä puolen päivän aikoihin, eikä enää montaa vapaata paikkaa löytynyt. Kiinnittyminen tapahtui hiukan poikkeavasti niin, että peränaru otettiin pohjassa olevasta narusta, jonka toinen pää on laiturissa. Kinkkinen systeemi, jos tulee vaikka kovalla sivutuulella ensimmäisenä laituriin tai jos ei ole apukäsiä. Vaxholm on kovin suosittu paikka, ja siellä onkin ihan omanlaisensa hieno tunnelma. Vierasvenesataman rannassa on muutama putiikki ja ravintolapalvelut. Kaikki on muutenkin lähellä; kaupasta jaksaa kantaa ostokset rantaan asti, juomavarastojakin saa täydennettyä ja aamiaiselle voi hakea tuoretta leipää leipomosta.

Vierasvenesataman sivut: http://www.waxholmshamn.se

Minulla oli yksi ihan ehdoton kohde, minne halusin, ja yllättäen se liittyy herkutteluun. Hembygdgårds Café on niin hieno paikka, että kannattaa ehdottomasti poiketa jos Waxholmiin eksyy. Herkullisen kakkupuffetin lisäksi kahvilasta löytyy paljon silmänruokaa niin sisältä kuin ulkoa.  Pitsiliinoja, istutuksia, kauniita astioita, iloisia nuoria kesätyöntekijöitä kantamassa täydennystä pienestä leivintuvasta. Istumapaikoissa on valinnanvaraa: voit istua auringossa ihan rannassa, puiden tai varjojen alla tai suojassa sisällä hurmaavassa rakennuksessa. Jos mielit katsella lisää herkullisia kuvia, kurkkaa kahvilan facebooksivut.

Tämä pieni mökki on leivintupa. Syötävän suloinen!

Herkkubuffet! Komeat on tarjoilut.
Lisäksi tarjolla oli runsaan näköisiä katkarapuleipiä.

Lisätietoja: 

http://www.upplevvaxholm.se
http://www.vaxholmdestination.se/turistwebb-startsida/aktiviteter.html

http://www.vaxholm.se

Ruotsin Utö - suosittu matkakohde

Latitude 58°58, 12 N, Longitude 18°19, 36 E

Alkuperäisiin suunnitelmiimme ei Utö kuulunut, mutta yhtäkkiä se olikin niin lähellä, että ajatus siellä poikkeamisesta alkoi tuntua ihan mahdolliselta. Viimeisin käyntimme oli parin vuoden takaa, ja silloin tuli hiukan hoppu lähteä takaisin ja paljon jäi näkemättä. Dalaröstä tuli matkaa Utöseen n. 12 nm, leppoisalla 4-8 m/s NW-tuulella.

Utö ei paljoa ollut muuttunut viime näkemästä, mutta nyt ehdimme myös myllylle ja hiukan rauhallisemmin kiertelemään. Rannasta saisi vuokrata fillareita, jos mielisi pidemmälle reippailla. Meille riitti päivittäiset kävelyt – venepaikkamme oli aika perällä pitkän laiturin päässä. Välillä teimme matkaa kumpparilla, jonka sai hyvin jätettyä sillan pieleen.

Utö Gästhamn tarjoaa tilan jopa 250 veneelle. Vierasvenesatama on kaksiosainen, on pohjois- ja eteläsatama, joiden välissä kulkee silta, jonka alta pääsee lähinnä vain kumpparilla. Me olimme Stora Persholmenin puolella. Laiturille johtavalla polulla on puolimatkassa huikea keinu, josta saa kunnon vauhdit. Lasten mieleen! Myös aivan satamapalveluiden keskiössä on paikkoja veneille, mutta varsinkin viikonloppuna täytyy sinne rantautuessa hyväksyä myös juhlivat seurueet.

Utö Gästhamn - veneen saa ihan ihan palveluiden äärellekin.

Visiittimme osui viikonlopulle, joten paikka tuli aivan täyteen, eivätkä kaikki mahtuneet laituripaikoille. Joku fiksu oli vielä jättänyt moottoriveneensä kylkipäin, vieden monen paikan. Vastapuolelle jätettäessä olisi vieressä ollut kiva pieni hiekkaranta. Meidän paikkamme ranta taas oli hieno meren puolelta, upeita eri värisiä kallioita ja jänniä juovia kivessä. Grillipaikkakin oli tuon pienen nyppylän takana. (Kallioista ja männyistä lisää myöhemmin.) Lauantaina meno yltyi joissain paateissa, mutta onneksi olimme juuri vähän kauempana möykän ulottumattomissa.

Satamapalvelut ovat ihan hyvät, suihkut ja saunat riittävän tilavat. Satamamaksua perittiin 240 skr. Pari vuotta sitten se oli 210 skr (pikainen huomio lokikirjasta).

Lisätietoa:
www.uto.se
http://www.hembygd.se/uto/

Utö Hamnmagasinet tarjoaa houkutuksia merkkitietoisille.

Vierasvenesataman suloiset pikku putiikit. Taaimmainen on infopiste.

Rantakahvilasta sai jädet ja mukavan paikan herkutella.

Kumpparimatkalla kirkkoa katsomaan.

Utö Kyrka. Kaunis kirkko ja pieni hautuumaa. Kirkko ei ollut avoinna, olimme iltasella liikkeellä.

Itselle ehkä ihanin käyntikohde oli Utö Bakgård, leipomo, josta saa syntisen hyviä pullia ja maukkaita leipiä. Pullia tuli ostettua useampi ja syötyä vielä salaa paatissa myöhemminkin (ei saanut gluteenittomia versioita, joten parempi herkutella sitten ihan itsekseen ;)

http://www.uto.se/uto-bakgard/
Facebookissa ja Instagramissa: Utobakgard
Huom. koodilla UTOPUNKTSE -> gruvstock till halva priset!