lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluhuttu ja sekametelisoppa

Olen jouluihminen. En "henkeen ja vereen", vaan omien voimien ja ehtimisen ehdoilla. Joskus tulee näperreltyä enempi, joskus vähempi. Tänä vuonna joulukuun päivät vain kiitää hujahtivat ohitse, enkä ihan pysynyt vauhdissa mukana. Olen oppinut kuitenkin olemaan itselleni armollinen. Sen sijaan, että miettisin sitä, kuinka puolet suunnitelluista jäi tekemättä, ajattelen että ehdin sittenkin tehdä puolet!

Päätimme viettää jouluaaton ruokailuineen omassa kodissamme - piiiitkästä aikaa - ja sorruin keittelemään ja hämmentämään tuota naisihmisten ylläpitämää ikiaikaista joulustressihuttua koko kuluneen viikon. Lahjojen metsästystä, väsymystä, jännitystä ja turhanpäiväistä pohdintaa siitä, osaanko rakentaa meille "oikean joulun", osaanko tehdä joulupöydän jne. Onneksi tuo tarpeeton joulumarttyyriviitta ei istunutkaan harteilleni ja riittämättömyys vaihtui luottavaiseen lämpöön. Mittasuhteetkin asettuivat kohdilleen lapsen tullessa kipeäksi. Olisi riittävän hienoa, jos pukki voisi ylipäätään tulla ja löytyisi ruokahalua.  

Jouluiset maut tekevät usein parhaiten kauppansa ennen joulua. Glögi, joulutortut, luumurahkat ja piparkakut ovat ihania joulumielen herättäjiä ja vahvasti aikasidonnaisessa makumuistissa. Vaan tekeekö niitä oikeastaan enää niin kovasti mieli, kun ollaan vedetty laatikoita, kinkkua ja kaloja napa pinkeäksi? Riisipuuro ja sekahedelmäkiisseli alias sekametelisoppa maistuvat hyvin joulun alla ja aamupalalla myös joulun pyhinä. Kuka löytää mantelin?


JOULUPUURO (maidoton riisipuuro)

Keittelin riisipuuron maidottomana versiona, eli laitoin puolikkaan purkin kookoskermaa ja loput kauramaitoa. Muutoin tein ihan puuroriisipussin ohjeen mukaan, eli ensin riisien kiehautus vedessä jne. Puurosta tuli todella maukasta ja mehevää. Jos puuron joukkoon laittaisi vielä vaniljatangon, olisi makuelämys vieläkin täyteläisempi.

Sekahedelmäkiisseliin laitoin makeuttajaksi ainostaan tummaa siirappia. Liemen joukkoon laitoin makua antamaan myös kanelitangon. Sekahedelmät valitsin rikittöminä ja annoin hedelmien turvota puolen päivää vedessä ennen kiisseliksi keittämistä.

Makoisaa joulua!



tiistai 27. syyskuuta 2016

Pirtsakat punajuuret ja mustanpuhuvat munakoisot

Sadonkorjuun aika on juhlaa myös lautasella, kun kasvimailta ja puutarhoista saadaan tuoreita, maistuvia ja mehukkaita vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Nyt jos joskus kannattaa hyödyntää luonnon antimia! Arjen kiireissä toisinaan harmittaa, ettei ehdi hyödyntää ihan kaikkia yhtäaikaa kypsyviä herkkuja - luumuja, omenoita, kesäkurpitsoita, sienimetsän aarteista puhumattakaan... Tekisi mieli huutaa "STOP - pysykää vielä hetki puussa!"

Äitini onnistui kasvattamaan komean juurikassadon, josta minäkin ilokseni sain punajuuria, keltajuurikkaita, raitajuurikkaita ja porkkanoita. Iloisista palluroista syntyi simppeli uuniruoka. Värikkäitä tuoreaineksia kokkaillessa tulee varsin hyvälle tuulelle; lieneekö jonkinlaista väriterapiaa samalla. Kuvittelepa näiden kuvien tilalle vaikka tylsän hailukan väriset makaronit - eihän niistä saa oikein mitään fiilistä! Olenkin yrittänyt muuttaa syömistämme niin, että ruoan lisäkkeenä on välillä juureksia tai vihanneksia; ei aina riisiä, makaronia, perunaa tai muuta "peruslisäkettä". Lapset syövät ihan ilolla värikästä ruokaa, kun ei itse aiheuta ennakkoluuloja etukäteen. "Mahtaako ne nyt mitään parsakaalia syödä..." Kyllä vaan!

Värikkäät uunijuurekset -resepti

Kuori juurekset!

Kuin polka-karamellit!
Palojen mausteeksi öljyä, rosmariinia, suolaa.
Sekaan vielä ohuita kanafilesuikaleita, pieniä perunoita ja vuohenjuustokuutioita. Nam!









Mustanpuhuvat munakoisot -resepti

Munakoisot ovat olleet minulle vähän kysymysmerkki, mitä niistä tekisi. Mieleen tulee vain välimerellinen mussaka, joka ei ehkä ole ihan suosikkejani. Taannoinen Strömsö-jakso oli jäänyt muhimaan mieleeni, tuolloin munakoisoa valmistettiin salvialla maustettuna. Tämä onkin helppo tapa valmistaa komeaa vihannestiskin kummajaista, ja sikälikin mukava, että saan hyödynnettyä myös yrttiä, josta on minulla yleensä ylitarjontaa. Munakoiso on kuin pesusieni imien itseensä makuja. Sitä voi siis helposti maustaa myös muilla mausteilla ja varioida mielensä mukaan. Kypsänä munakoiso on pehmeän kermainen, mutta sopii hyvin laihduttajan ruokavalioon. Munakoiso sisältää rautaa, foolihappoa, magnesiumia, kuparia ja kalsiumia sekä antioksidantteja ja sen syöminen vahvistaa luustoa ja sydäntä. Munakoison syöminen myös puhdistaa elimistöä! Aikamoinen terveyspommi.
Tässä helppo resepti munakoisosta:

Tee viillot munakoison pintaan veitsellä.

Työnnä salvianlehdet viiltoihin, mausta (yrtti)suolalla.

Paista munakoisot viiltopuolelta pannulla (voissa) niin, että saavat vähän pintaan väriä.
Siirrä uuniin viiltopinta ylöspäin ja anna olla puolisen tuntia. Herkuttele!
Kuorenkin voi syödä, ja kannattaakin, sillä siinä on paljon ravintoaineita.



perjantai 26. elokuuta 2016

Kaikki miehet kannelle!

Merellä kulkiessa näkee vähän väliä jotain sykähdyttävää, jota kaikki ryntäävät laidalle katsomaan. Toisinaan näkyy matkustajalaiva horisontissa, lintu poikineen, hetkeksi näkyviin nouseva hylje, ylitse liitelevä kotka tai "merirosvolaiva", jolloin pienin huutaa "kaikki miehet kannelle!"



Meri on kaunis, alati muuttuva, eri näköinen ja eri värinen. Välillä hurja ja kunnioitusta herättävä, toisena päivänä tyyni ja lohduttava. Aalloilla kulkiessa lapsetkin oppivat havainnoimaan asioita, tuulen suuntaa ja pilvien muotoa, arvioimaan vaahtopäistä tuulen määrää. Muut kulkijat on otettava huomioon ja vastaantulijoita tervehditään. Kun elementtejä on kulkiessa vähän; meri, taivas ja vaihtuvat saarten muodot, aistitkin terävöityvät. Tulee huomattua ihan erilaisia asioita ympärillään.

Kun "meri oli mustaa". Kunnioittava hiljaisuus - ehditäänkö kastumatta ohi.
Taivaankannen suloinen pumpulipeitto ja iloinen vire







Lapsilla on luonnostaan taito nähdä ja huomata luonnon pieniä ihmeitä, taito ihmetellä ääneen asioita, jotka "vain ovat". Aikuinen saa lapsen kysymystulvan keskellä mahdollisuuden nähdä itsekin. Aina ei löydy vastausta kysymyksiin miksi tuo kasvaa tuossa, miten tuo on syntynyt, mikä laji tuo on. Tulee joskus vastattua niin kuin vain tylsä aikuinen voi: "no se vaan on".

Pääsääntöisesti lapsen into tarttuu ja muistin sopukoista (tai myönnettäköön: Googlesta) saa kaivettua eri sammalten nimet, myrkylliset kasvit, miten simpukat syntyvät, mitä siili syö (ahaa, siilit syövät myös pieniä eläimiä kuten sammakoita) ja mikä onkaan tuo ihmeellinen haaviin jäänyt pikkuinen ravunoloinen öttiäinen?!



Luonto on täynnä ärsykkeitä; sävyjä, muotoja ja rakenteita, jotka peittoavat mennen tullen hienoimmatkin peligrafiikat. Kohta elokuinen vehreä runsaus vaihtuu syyskuun ruskan huikaisevaan väripalettiin. Nautitaan vielä lämpimistä illoista. Ja muistetaan ihmetellä yhdessä ääneen kaikkea pientä suurta.

Tunnelmallista venetsialaisviikonloppua!

maanantai 1. elokuuta 2016

Mieletön mustikka-lucumatoffee kruunaa karkkipäivän

Silmiini osui taannoin Wellberriesin resepti lucuma-mustikkafudgesta, ja ohje näytti niin houkuttelevalta ylistyssanoineen, että päätin testata sitä heti mustikka-ajan koittaessa. Kesälomareissulle pakatessa muistin onneksi ohjeen ja mittasin kaikki aineet yhteen annokseen jo valmiiksi mukaan. Näin jälkikäteen harmittaa, miksi en ottanut mukaan koko lucuma- ja kaakaovoipusseja (ihan kuin pari pussia lisää olisi paatin upottanut), sillä toffeen tekeminen veneessä oli aika kiva ohjelmanumero, lisäksi ennen kaikkea helppo!

Alkuperäinen ohje löytyy siis täältä.

Lucuma-mustikka fudge

n. 1,5 dl kaakaovoita
3 rkl sokeritonta pähkinävoita (mahd. sileää, minä käytin Green Choisen Organic Creamyä)
n. 1,2 dl lucumajauhetta
1-2 rkl juoksevaa hunajaa (riippuen hieman, kuinka ”karkkimaista” haluat. Hunajan voi korvata myös vaahterasiirapilla)
ripaus tai kaksi suolaa
ripaus vaniljajauhetta
kourallinen tai kaksi tuoreita mustikoita

Sulata kaakaovoi vesihauteessa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää mukaan pähkinävoi sekä hunaja, sekoita tasaiseksi. Ota kattila pois hellalta ja sekoita mukaan lucuma, suola ja vanilja. Tarkista maku. Leivinpaperoi haluamasi mallinen vuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele päälle tuoreet mustikat. Siirrä jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään. Kun fudge on kovettunut, leikkaa siitä haluamasi mallisia palasia – joko patukoita tai pienempiä kuutioita.

Kaakavoi sulatetaan hiljalleen vesihauteessa. 

Sulaan voihin sekoitetaan pähkinävoi ja hunaja, lucumajauhe ja mausteet.
Vuorasin kaksi tupperwarekippoa (pyöreät, ison ja pienen) leivinpaperilla ja leikkasin jälkeen reunan yli menevät pois, jotta kannet saa kiinni. Kipoksi käy melkein mikä vaan, mikä mahtuu paatin jääkaappiin.

Jähmettynyt valmis toffee.

Valmista tuli, hurmaavan kaunista! Leikkaa paloiksi tai patukoiksi. Toffee säilyi hyvin jääkaapissa noin viikon.
Sitten se oli jo kadonnut parempiin suihin :)



Näitä kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mieleen tuli myös heti monia eri variaatioita, mitä voisi kokeilla: lakritsi, suklaa, kardemumma, kuivahedelmä, marjasekoitus, puolukka... Näitä teen ehdottomasti uudestaan heti tilaisuuden tullen.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Maarianhamina kääntöpisteenä

Pojillemme Maarianhamina tuntuu olevan kovin ihmeellinen paikka, paikka johon pääsystä on talven mittaan monesti haaveiltu. "Siellä on minigolf, sieltä saa jätskiä, siellä voi potkulautailla." Kyllähän Maris onkin aika kiva kesäkohde. Viime vuonna visiitti jäi poikkeuksellisesti väliin, joten nyt oli ihan hienoa taas piipahtaa kesähulinassa. Maris olikin kaukaisin lomakohteemme, kääntöpiste. Saimme rantautua perinteisesti kovassa tuulessa, mikä tekee tolppien väliin sihtaamisesta ah niin mukavaa. Onneksi laiturilla oli vastassa avuliaita lisäkäsiä. Varatut paikat hieman harmittivat, niitä kun ei nähnyt etukäteen ja kovassa tuulessa paatin kääntäminen pienessä välissä oli ikävää, hippuisen tivolimeininkiä.


Yleensä vilkkaassa rantakaupungissa vierähtää semmoiset pari-kolme päivää, sitten tekeekin jo mieli rauhallisemmille vesille. Paikallaolopäivät mennään lähes täysin lasten ehdoilla, eli jaksamisen mukaan käydään "pakolliset jutut" läpi urhoollisesti. Poikien kasvaessa vaatimuksetkin muuttuvat, mutta aika samat asiat tekevät heidät edelleen onnellisiksi. Pienemmän kanssa kävimme läpi puistoja ja leikimme varjokuvillamme. "Toivomuskaivolla" täytyy aina päästä käymään, kuulemassa toisinaan sydäntä riipaisevia toiveita. Yleensä olemme luvanneet ostaa jotain esim. lelukaupasta, mutta tällä kertaa tarpeet olivatkin vähän erilaisia: linkkuveitsi ja pilailutarvikkeita! Molemmat halusivat myös jonkin erityisen muiston, sellaiset löytyi Jussis Keramikista, pitkän harkinnan jälkeen. Pieni lasilintu ja lasikala asuvat nyt vuoratuissa rasioissaan paatissamme.



Mielenkiinnolla katselin, mitä kauppoja ostoskadulla nyt on, onko tullut uusia ja onko jokin lopettanut. Kävelykadun kulman kukkakauppa pitää aina katsastaa ja lumoutua hienosta esillepanosta ja niin ihanista laventeleista. Komeiden kukkaruukkujen kohdalla käyn aina ajatusleikkiä, mitä mies sanoisi kun marssisin paattiin kukkapuskan kanssa. Emmaus-kirpputori ei pettänyt tälläkään kertaa ja mukaan lähti muutama vaate, joista taitaa tulla ihan lemppareita. Tällä kertaa emme osuneet paikalle yhtä aikaa jonkin tapahtuman kanssa, kuten aiempina vuosina on sattunut. Kerrankin osuimme tietämättä paikalle keskelle Kentin konserttia ja pariin otteeseen on ollut jotkut meripäivät markkinameininkineen. Mutta kyllä meille menoa ja meininkiä oli jo ihan riittävästi muutenkin.




Minigolfrata kuului myös ehdottomiin käyntikohteisiin. Viis kaatosateesta, kaikki reiät pelattiin loppuun asti. Yllätysnumerona oli miniristeily, jonka sai satamamaksun maksettuaan ilmaiseksi koko porukalle. Päätimme tehdä sen jo saapumisiltana, vaikka paluu menikin hiukan myöhäiseksi. Yllätys selvisi pojille vasta, kun bussi tuli hakemaan itäsataman läheltä. Mukava kuuden tunnin pyrähdys Rosellalla. Meri näytti kauniilta myös laivan kannelta käsin, kruunattuna sateenkaarella. Buffetissa ehti syödä hyvin (liikaa), eikä kukaan ehtinyt laivalla vielä pahasti tylsistyä mihinkään.




Miehet kävivät myös tutustumassa merimuseoon ja Pommerniin. Merimuseon lipulla pääsi myös purjelaivaan, erikseen ostettuna liput olisivat maksaneet enempi. Museon jutut kiinnostivat kovasti poikia. Erityishuomion sai valaan pippeli, jonka nähtyään oli pienempi poikamme huudahtanut kovaan ääneen "Millainen se valaan pimppi sitten mahtaa olla?"

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kesän makuja paatissa: smoothie ja tuorepuuro

Pakkasin lomareissulle mukaan sauvasekoittimen ja useamman pussin erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Ajattelin, että vatsa kiittää, jos syön aamuisin muutakin kuin leipämössöä, kotona kun olen tottunut syömään pääsääntöisesti smoothia. Äkillinen neljän viikon leipäkuuri saa aikaan turvonneen olon. Merellä juon aina liian vähän vettä, joten se yhdistettynä jatkuvaan leivän syöntiin on hiukan huono yhdistelmä.

Tein valmiiksi siemensekoitusta, jossa on mm. kauraleseitä sekä pellavan-, chian-, hampun- ja sesaminsiemeniä. Mukana on myös kookosöljyä, kauramaitoa, erilaisia pähkinöitä, pähkinävoita ja raakakaakaorouhetta. Eli hyvät peruspohja-ainekset niin smoothieen kuin tuorepuuroonkin. Smoothien teko on jäänyt muutamiin kertoihin (anteeksi vain naapuriveneet, jos olette heränneet äänekkääseen pörinään...), mutta tuorepuuroja innostuin tekemään useasti. Tavallista puuroa en ole keittänyt reissussa ollenkaan. Perushiutaleitakin on mukana, nekin sopivat hyvin tuorepuuroon. Siementen, pähkinöiden ja kauramaidon lisäksi mukaan sopii makeutta tuomaan baananinpalat sekä tietysti marjat saatavuuden mukaan (mustikat, juolukat, metsämansikat, vadelmat...). Jugurttikin toimii hyvin. Minua on matkassa onnistanut mustikoiden kanssa, joten niistä on tullut tehtyä monenlaista variaatiota. Kerran jouduin kyllä ostamaan mustikat pakastealtaasta! Myös kuivahedelmät, esim. taateli, on hyvä makeudenantaja. Parasta tuorepuurosta tulee, kun sen antaa tekeytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Pesin yhden jätskireissun jäljiltä jääneet muovipikarit, jotka ovat osoittautuneet hyviksi annoskipoiksi ja ovat poikien mieleen. Leipääkin on nyt kulunut huomattavasti vähemmän, kun aamuisin on nautittu puuroherkkua. Unohtumaton makuelämys oli lakka-variksenmarjatuorepuuro, mutta makuyhdistelmä mango-mustikka-banaani toimii myös erinomaisesti.

Tuorepuuroon siemeniä, banaania, pähkinöitä, luomuaprikoosia, marjoja ja kauramaitoa.

Lakka-variksenmarja-banaanituorepuuro


Valtavia mustikoita! Joistain saarista on löytynyt pelkkiä varpuja, joistain taas ihan valtavia mollukoita!

Tässä syntyy smoothie mangosta, mustikoista, banaanista, siemensekoituksesta,
kookosöljystä ja kauramaidosta.

Päälle hiukan auringonkukansiemeniä ja raakakaakaorouhetta.
Jälkiruoalta näyttävä aamiainen maistuu kaikille.





Smoothien tai tuorepuuroon joukkoon voi hyvin laittaa vaikka juolukoita tai variksenmarjoja, jotka muuten eivät ehkä hurmaa makeudellaan. Ne ovat kuitenkin ihan mustikan veroisia terveellisyydessään, ellei jopa terveellisempiä?

torstai 21. heinäkuuta 2016

Österskär ja kullankeltaiset aarteet

Degerbystä noin viiden mailin päässä sijaitsee lumoava Österskär. Saari ei ole mahdottoman kokoinen tutustuttavaksi, mutta toisinaan hieman vaikeakulkuinen valtavien varpumättäiden vuoksi. Ilman korviin asti ulottuvia saappaita ei tee mieli lähteä ylittämään mättäitä. Kallioilla kulkiessamme sekosin kuitenkin täysin; unohdin käärmepelkoni, punkkipelkoni ja koko varoitusmantrani (varokaa pusikoita, varokaa käärmeitä, varokaa punkkiheinikkoa, älkää hyppikö, älkää juosko) nähdessäni mättäillä jotain uskomatonta! Eikös vaan siellä mättäillä killistellyt pieniä kullankeltaisia lakkoja, hilloja, suomuuraimia - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja ne olivat kypsiä, eikä kukaan ollut hypännyt niitä suin päin keräämään. Niin kuin minä, höttöisissä lenkkareissani ilman sukkia. Onnessani kailotin ja tanssahtelin mättähillä kyllä niin paljon, että olisi ollut suoranainen ihme, jos joku käärme olisi jäänyt sitä kuuntelemaan. Mistään kummoisesta sadonkorjuujuhlasta ei nyt kuitenkaan ollut kyse, ihan pikkuisen sain kerättyä pussin pohjalle, mutta olin jokaisesta pienestä marjasta sitäkin onnellisempi. Koskaan ei ole lakkoja kohdalleni osunut, lehtiä kyllä olen toisinaan saarissa nähnyt. Hyviltä maistuivat, niin hyviltä. 

Innostukseni tarttui poikiinkin, jotka myös alkoivat etsiä omia aarteitaan. Pienempi keräsi pienet hapsut erilaisista sammaleista ja jäkälistä ja teki oman sammalnäyttelyn. "Eikö olekin äiti harvinaisia?!"



Navigoiminen Österskäriin vaatii tarkkaavaisuutta ja oikein kovalla kelillä rantautuminen voi olla haastavaa. Viitat on syytä ajaa juuri eikä melkein, reitiltä ei parane kauheasti tehdä ylimääräisiä käännöksiä.

Edellisellä visiitillä Österskärin rannat oli väritetty vähän turhan välimerellisellä turkoosinsinellä, kun  sinilevälautat olivat rantautuneet rantaviivaan. Tällä kertaa saimme nauttia luonnosta sellaisena kuin sen mieluiten näen. Viime reissun kuvat voit kurkata aiemmasta postauksesta tästä ja tästä. Paljon varpuja, kiviä, kallioita. Niin kaunis saari.










maanantai 18. heinäkuuta 2016

Korpoströmin vierasvenesatama

Korpoström on mukava vierasvenesatama, jossa saa tankattua sekä paatin että ruokavarastot, ja halutessaan myös vatsat rannan hienossa ravintolassa. Visiittimme oli yhden yön pituinen, ja illan aikana ehdittiin hiukan kävellä, syödä, onkia ja käydä kaupassa. Viimeksi vierailimme Korpoströmissä viime kesänä ja tuolloinkin ostimme kulhollisen ranskiksia ravintolasta itse tehdyn katkarapusalaatin kylkeen. Ehkä siitä tulee meille traditio. Ranskalaiset maistuivatkin ihan ääreishyviltä! Kaupan valikoimat sykähdyttivät jo edellisellä käynnillä. Ilokseni sain huomata, että samaa ihanaa tummaa limppua sai edelleen. Ostin niitä kolme! Luomua oli valikoimissa paljon, jäätelöjä myös. Ahti soi ahveniaan mukavasti ja pojilla riitti puuhaa laiturilla.

Lasten jo mentyä iltatoimilleen, hipsin itsekseni ravintolan yläkerrassa olevaan näyttelytilaan. Siellä oli ihmeellisen hiljaista, pysäyttävää. Esillä oli mm. Veronica Ringbomin ja Hanna Tammen näyttely "Muuttumisia". Esillä oli myös ÅAn meribiologi Christoffer Boströmin ja muiden vedenalaisvalokuvaajien vedoksia Saaristomeren meriajokasniityistä. Lue lisää: http://skargardscentrum.fi/nae-koe/?lang=fi...