Kolme kevättä ja ensikeikuttelut merellä

Lyhyen ajan sisään sain kokea kolme erilaista kevättä. Oman kotipihan heräilevän kevään, Amsterdamin jo pitkällä olevan kevään; sen upean kevätkukkaloiston ja jo hiipuvan magnoliapuiden kukinnan, ja sitten myöhäisimpänä tulevan karun saariston kevään, jossa kevään riemu raikui lähinnä lintujen rinnoissa. Ihan kuin olisi ollut aikamatkalla! 

Laventelit eivät vielä näytä yhtään elonmerkkejä.
Tässä kohtaa iskee aina pelko - mitä jos ovatkin kaikki kupsahtaneet?

Oman pihan ihan ensimmäiset pikkuriikkiset kukkijat, mustassa maassa näyttivät kaukaa ihan muoviroskilta!

Amsterdam ja Keukenhof - kevät aivan täydessä vauhdissa!

Herkkää kevättä Amsterdamissa.

Magnoliat kukassa, hiukan jo loppusuoralla.

Karua kauneutta saaristossa.

Talventörröttäjät, hauskat piikkipallot.

Tyrni mustanpuhuvana.

Tyrnipensaat antavat vielä odottaa - kyllä kohta vihertää.

Kevään eteneminen on nyt jotenkin niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Joka päivä pihalla aukeaa uusia kukkanuppuja, tulppaanit puskevat maasta ja nurmikko täytyy kohta leikata. Tuntuu, ettei mikään aika riitä pihalla olemiseen – tekemistä olisi vaikka kuinka. Kroppakin on kohtalaisen ihmeissään äkillisestä henkiin heräämisestä. Mitä tuo muija yht’äkkiä riuhtoo? Kompostia kääntäessä lähti nahka peukalonjuuresta, sormusten kohdalle vesikellot, noloa. Myönnettäköön, olen ollut aika horroksessa talviajan. Ulos minut on saanut vain satunnaiset hiihtoreissut, lasten hiihtokisat tai joku muu näennäinen pakko. Ja sitten – tulee se päivä kun on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa ja on oikeasti KEVÄT. Kaikki kääntyy päälaelleen ja sisällä oleminen tuntuu lähinnä rangaistukselta.

Kevät merellä keikkuen tulevi 

Paatti laskettiin kevätvesille huhtikuun lopussa. Kyseisenä aamuna tuli pienoinen takatalvi ja maa oli aivan valkoinen. Peltiä kolisi, kun ihmiset yrittivät kesärenkailla liukastella töihin. Onneksi lumi suli nopeasti pois, kylmää kyllä oli! 

Ensimmäiset merellä keikuttelut tehtiin vappuna turvallisesti lähimaisemiin aivan upeassa aurinkoisessa säässä. Ei tarvinnut yölläkään palella, päinvastoin. Puhalleltiin ilmapalloja ja kietouduttiin serpenttiiniin. Saaressa kevät oli tosiaan paljon myöhemmässä vaiheessa. Puissa aivan minimaaliset silmut. Linnuilla kuitenkin kova tohina päällä.

Paatissa kirjattiin puutelistaa, mitä unohtui tällä kertaa. Olisi kannattanut hiukan aiemmin kirjoitella; puuttui yksi aikuisten täkki ja minulta unipuku ja vaihtovaatteet. Saatiin kuitenkin väkerrettyä kaikille jonkinlainen ratkaisu. Vappuherkkuina maistuivat yksinkertaisesti munkit ja sima, grillatut nakit ja perunasalaatti, tietysti myös lämpimät voileivät.

Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme vähän pidemmälle reissulle, miesväki odotteli jo paatissa valmiina että pääsin lähtemään töistä. Olivat jo nukkuneet siellä yhden yön. Olivat heittäneet talviturkitkin, veden ollessa +8 astetta. Seilejä ei matkalla nostettu, kun keli oli sen verran tyyni. Mutta mikä lämpö ja auringonpaiste! Matkalla ihmettelimme kajuutan rauhaa, ei siellä enää ketään tapellut tai riehunut. Ovat tainneet kasvaa isoiksi? Pienempi nukahti kesken kaiken lattialle rappujen alle ja toinen kuunteli haltioituneena äänikasetilta Veljeni Leijonamieltä, minunkin lapsuuteni suosikkitarinaa. 

Sunnuntaiaamulla jännittää herätä - onhan äitienpäivä! Taidan koisia pitkään (tai teeskennellä nukkuvaa ;) 

Onnea kaikille äideille!