Ostimme viime keväänä sammaleenpoistokoneen taistelussa paremman nurmikon puolesta. Käsittelimme nurmikon sillä ja jälki oli aika rajua. Paikoin jäi jäljelle vain musta maa. Syksyllä emme käsittelyä uusineet, vaan toimeen tartuttiin vasta nyt keväällä. Viime vuodesta viisastuneena kävimme taistoon vasta sitten, kun nurmi oli ajettu kolmeen kertaan. Eli ei käsittelyä vasta heräävälle nurmikolle. Nyt näyttää mielestäni aika hyvältä - nurmikko on hyvinvoivan oloinen ja sammalta ei tullut enää ollenkaan niin paljoa.
Käsittelyn tuloksena syntyy melkoinen määrä sammaleensekaista nurmijätettä. Viimeksi laitoin sitä aika paljon kompostiin, mikä aiheutti hetkellisen lamaantumisen maatumisprosessille. Nyt sammalta oli paljon vähemmän joukossa, joten uskalsin hiukan sekoitella sitä myös kompostin joukkoon.
Hetken päästä kokeillaan käsitellä nurmikko vielä uudelleen ilmausterällä. Kalkkia emme ole nyt laittaneet ollenkaan, emme myöskään sammalsyöppöä. Pihan männyistä tippuvat neulaset happamoittavat varmaan osaltaan maata, joten ehkä jossain kohtaa sitä kalkkiakin pitää raaskia huiskia reilusti. Tai ehkä ihan puutuhkaa?
 |
| Säiliötä saa tyhjennellä vieläkin useamman kerran. |
 |
| Käsittelyn jälkeen. Aika hyvältä jo näyttää. |
Taistelu sammalta vastaan jatkuu, muttei enää niin altavastaajan epätoivoisella fiiliksellä. Mutta mitä tehdä nurmikon joukossa kasvaville rikkaruohoille?! Esimerkiksi leinikki ja ratamo ovat aika viheliäisiä. Saapa nähdä, onko sammaleen lähdöllä vaikutusta näihin. Jostain luin, että leinikkikin olisi merkki happamasta maasta. Huh huh, ei minulla ainakaan riitä energiaa repiä rikkoja nurmikolta, kukkapenkeissä ja sora-alueissa on ihan riittävä työsarka!
Minun ei juuri tarvinnut osallistua tähän sammaleenpoistoajeluun, mutta muuta puuhaa pihalla on sitten riittänytkin. Aina ei ihan voimat riitä tehdä nopeasti valmista. Silloin voi aloitella projektin siellä ja toisen tuolla. Kun selkä huutaa hoosiannaa, voikin siirtyä vaikka katkomaan kuivia oksia aidan kärhöstä - sopivalta korkeudelta. Omalla pihalla saa olla ihan vapaasti epäkäytännöllinen, tehdä väärässä järjestyksessä, haahuilla ja tuijotella kaihoisasti suunnitellen. Piha ei tule koskaan valmiiksi ja hyvä niin. Aika tylsää, jos olisi kaikki valmista ja aina samanlaista.
Isommat pihaprojektit on syytä tehdä keväällä, muuten ei into riitä enää kesän jälkeen, minulla ainakaan. Ja onhan kasvejakin helppo siirtää juuri keväällä. Innostuin siirtämään kasvilaatikon paikkaa valoisampaan kohtaan. Hirveä homma, mutta sainpahan taas vaivihkaa vallattua lisää nurmialaa kasveilleni! Valitettavasti laatikon alla oli ehkä juuri täydellisimmän näköinen nurmikko, ei yhtään rikkaruohoja ja kauniin tasainen.
Sammaleenpoistotaistelun ensimmäisen kirjoitukseni voi lukaista tästä.
Minun ei juuri tarvinnut osallistua tähän sammaleenpoistoajeluun, mutta muuta puuhaa pihalla on sitten riittänytkin. Aina ei ihan voimat riitä tehdä nopeasti valmista. Silloin voi aloitella projektin siellä ja toisen tuolla. Kun selkä huutaa hoosiannaa, voikin siirtyä vaikka katkomaan kuivia oksia aidan kärhöstä - sopivalta korkeudelta. Omalla pihalla saa olla ihan vapaasti epäkäytännöllinen, tehdä väärässä järjestyksessä, haahuilla ja tuijotella kaihoisasti suunnitellen. Piha ei tule koskaan valmiiksi ja hyvä niin. Aika tylsää, jos olisi kaikki valmista ja aina samanlaista.
Isommat pihaprojektit on syytä tehdä keväällä, muuten ei into riitä enää kesän jälkeen, minulla ainakaan. Ja onhan kasvejakin helppo siirtää juuri keväällä. Innostuin siirtämään kasvilaatikon paikkaa valoisampaan kohtaan. Hirveä homma, mutta sainpahan taas vaivihkaa vallattua lisää nurmialaa kasveilleni! Valitettavasti laatikon alla oli ehkä juuri täydellisimmän näköinen nurmikko, ei yhtään rikkaruohoja ja kauniin tasainen.
Sammaleenpoistotaistelun ensimmäisen kirjoitukseni voi lukaista tästä.
Kokemuksia kuulisin myös mielelläni - mikä on hyvän (vanhan) nurmikon salaisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!