Joulun tuoksua kotiin: gluteenittomat joulupiparit

Joulupipareiden teko on yksi niistä jouluperinteistä, mistä en suostu luopumaan. Oli sitten kiire tai ei. Oikaistu kyllä on viime vuosina sen verran, että taikina on ollut kotoisin kaupan pakastealtaasta. Piparkakut on leivottu sopivan hetken tullen lasten kanssa. Nyt piti tehdä taikina itse, sillä luulin, ettei kauppojen valikoimaan kuulu gluteeniton ja maidoton valmistaikina. Olin vain väärässä kaupassa tai sokea. Mutta suotta olen pelännyt taikinan tekemistä, sillä ei se ollut laisinkaan työlästä.

Lasten kanssa leipomisessa riittää vauhtia. Välillä saa toimia erotuomarina. Taitavasti tuo kyllä jo sujuu! Itse tein muutaman "erikoispiparin", joita nautiskelin kahvin kera (kuva lopussa).

Pipariohjeessa voi korvaantui margariinilla ja vehnäjauhot tattarijauhoilla ja gluteenittomalla jauhoseoksella. Käyttää voisi toki muitakin jauhoja, kuten riisijauhoja. Tällä ohjeella sain kuitenkin aikaiseksi helposti leivottavaa ja maukasta taikinaa. Piparit ovat tehneet hyvin kauppansa.

GLUTEENITTOMAT JOULUPIPARIT
(maidoton ja gluteeniton vaan ei mauton eikä hajuton)

125 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1/4 dl fariinisokeria
3/4 dl tummaa siirappia
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/2 tl suolaa
1 kpl muna

3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 1/2 dl tattarijauhoa
1 tl soodaa

Kiehauta isohkossa teräskattilassa margariini/voi, sokeri, siirappi ja mausteet. Jäähdytä.
Sekoita keskenään eri kulhossa gluteeniton jauhoseos, tattarijauho ja sooda. Lisää muna mausteseoksen joukkoon kattilaan, lisää joukkoon myös jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sähkövatkain toimii tässä hyvin.
Anna taikinan kovettua viileässä mieluiten yön yli. Sitten vain leipomaan! Kauli levyksi ja käytä kaulitessa gluteenittomia jauhoja. Ota taikinasta muotilla pipareita tai anna mielikuvituksen lentää ja tee vaikka piparitikkuja tai herkkuja kahvikupin reunalle! Paista piparit 200 asteessa, kunnes saavat hieman väriä. Varo palamista!

Täksi jouluksi ostettiin muutama uusi muotti. Ostoslistalla oli poikien toivomuksesta Salmen Pasi eli oravamuotti ja mukaan tarttui myös lentokone. Pienin oli niitä mukana ostamassa. Muotit löytyivät joulukalenterista, johon pikkumies tokaisi, että "tontut ei varmaan tienneet, että meillä on nää jo", kova on vielä usko tonttuihin.

Meiltä paloi tällä kertaa vain yksi pellillinen pieniä sydämiä. Siinä kohtaa aloin motkottaa jostain turhanpäiväisestä ja keskittyminen herpaantui juuri sen kriittisen minuutin.

Äidin parempi kahvihetki.