Hieman kuivakas paahtoleipä herää uuteen eloon, kun huikkaa pannulle hiukan voita, perään leivät ja painelee hiukan leipiä keskeltä kasaan. Humpis, päälle kananmuna (leipien koosta riippuen valutellen esim. 1 muna kahteen leipään). Paistellaan hetki ja yritetään kääntää. Ennen kääntöä voi mukaan sujauttaa palan juustoa ja vaikka metwurstisiivuja pieneksi leikeltynä, jolloin muna ja juusto sulaa mukavasti yhteen ja metwursti tuo lisää suolaisuutta. Aavistus paistoa ja sitten herkuttelemaan.
Ei varmaan ole mikään uusi keksintö munien ja leipien yhdistämiseen, mutta aika helppo noin aamutuimaan. Kuvassa oleviin peruspaahtoihin laitoin ehkä liian vähän munia, joten ne eivät näytä niin kovin meheviltä... Paras setti saatiin aikaan Pågenin tummilla siivuilla, jotka muutenkin ovat aika muhevia. Paatin uuteen pannuun mahtui loistavasti neljä leipää kerrallaan eikä munat päässeet valumaan karkuun pannulle. Tuhdin aamiaisen avulla saa lounaan kokkaaja hieman armonaikaa.
Aloin kehitellä munaleipiä siitä syystä, että gluteeniton siivuleipä on aika kuivakasta (ainakin se mitä meillä oli reissussa), eikä se enää herättänyt sellaisenaan kuin nyrpeän mulkaisun lautasen suuntaan. Lämpimänä munaleipänä sulaneen maidottoman juustosiivun kera aamiainen sai osakseen ihan eri vastaanoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!