Paistaa se päivä risukasaankin, paistaahan?

Paistaa se päivä ja lopussa kiitos seisoo - ja mitä näitä muita fraaseja onkaan... Tuo kesäinen risupesäkuva fraaseineen sopii vallan mainiosti viime viikkojen tunnelmiin. Kotikin on alkanut välillä muistuttaa erehdyttävästi jotain kasaa tai muuten vain jonkun pyörremyrskyn kourissa ollutta "täällä on nyt vähän tällaista" / suljetaan väliovet -kotia. Olemme sairastelleet oikein urakalla ja antaumuksella koko perheen voimin, juuri kun ehdin hehkuttaa kaikille, kuinka terveitä olemme olleet. Pakkaa sekoitti vielä lisäksi uusiksi menneet työkuviot. Melkoinen härdelli noin niinkuin yhdistettynä. Mutta nyt tuntuu jo aavistuksen seesteisemmältä; voi jo hiukan tähyillä ees ja taas ja ihmetellä ihmisen venymisen määrää. Kaikella lienee jokin tarkoituksensa, parempi katsella kuitenkin vain sinne eteenpäin, kirkkaaseen kevätaurinkoon!

Lisääntynyt valon määrä tuo valtavasti extravirtaa. Kohta ei enää iltaisin rysähdetä telkkarin ääreen, vaan nautitaan pihapuuhailuista iltamyöhään ja tehdään kaikkea ulkona enempi. Tuijotetaan tuoksuvaan multaan, josko sitten nopeammin nousisivat tulppaanit, narsissit, krookukset ja kaikki ne jotka ehkä kylvettiin tähän tai tuonne vai kylvettiinkö.. Kodin kaaoskin saa hitaasti mutta varmasti kyytiä (tähän on pakko vain uskoa, vaikka epätoivo joskus nostaa päätään), ja pihan risukasatkin löytävät toivottavasti tiensä oikeisiin osoitteisiin.

Niin, ja koskahan tehdään ensimmäinen paattireissu? Ensin toki pitäisi vene saada vesille ja säämiehet saisivat lakata takatalvella uhkailun. Mies investoi uuteen lämppäriin, joten sen turvin uskallettaneen tehdä eka reissu jo kohtalaisen aikaisessa. Kaipuu on kova myös mökille kuuntelemaan lintujen kevätkonserttia. Keväällä kaikki menee niin vauhdilla eteenpäin, ajatuksia myöden!

Ehkäpä meidänkin risukasaan alkaa taas aurinko yltää :)

Aurinkoista kevätviikonloppua!

PS. Huumoria ei sovi unohtaa, sitä pitää vain kaivaa pöljistäkin jutuista. Tätä kirjoittaessa pienin heräsi huutaen ja selvästi jonkun painajaisen pauloissa. Pitelin häntä sylissäni, mutta ei se huuto lakannut, yltyi vaan. Sitten sainkin lämpimän suihkun ylleni, kuin myös sänky, lattia, matto, lattialla olleet lehdet ja lelut... Suihkuttelua, kuivailua ja pään pudistelua. Ja naurua! Ja minulla valmiina jo suihkunraikas unikaveri.