Österskär ja kullankeltaiset aarteet

Degerbystä noin viiden mailin päässä sijaitsee lumoava Österskär. Saari ei ole mahdottoman kokoinen tutustuttavaksi, mutta toisinaan hieman vaikeakulkuinen valtavien varpumättäiden vuoksi. Ilman korviin asti ulottuvia saappaita ei tee mieli lähteä ylittämään mättäitä. Kallioilla kulkiessamme sekosin kuitenkin täysin; unohdin käärmepelkoni, punkkipelkoni ja koko varoitusmantrani (varokaa pusikoita, varokaa käärmeitä, varokaa punkkiheinikkoa, älkää hyppikö, älkää juosko) nähdessäni mättäillä jotain uskomatonta! Eikös vaan siellä mättäillä killistellyt pieniä kullankeltaisia lakkoja, hilloja, suomuuraimia - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja ne olivat kypsiä, eikä kukaan ollut hypännyt niitä suin päin keräämään. Niin kuin minä, höttöisissä lenkkareissani ilman sukkia. Onnessani kailotin ja tanssahtelin mättähillä kyllä niin paljon, että olisi ollut suoranainen ihme, jos joku käärme olisi jäänyt sitä kuuntelemaan. Mistään kummoisesta sadonkorjuujuhlasta ei nyt kuitenkaan ollut kyse, ihan pikkuisen sain kerättyä pussin pohjalle, mutta olin jokaisesta pienestä marjasta sitäkin onnellisempi. Koskaan ei ole lakkoja kohdalleni osunut, lehtiä kyllä olen toisinaan saarissa nähnyt. Hyviltä maistuivat, niin hyviltä. 

Innostukseni tarttui poikiinkin, jotka myös alkoivat etsiä omia aarteitaan. Pienempi keräsi pienet hapsut erilaisista sammaleista ja jäkälistä ja teki oman sammalnäyttelyn. "Eikö olekin äiti harvinaisia?!"

Navigoiminen Österskäriin vaatii tarkkaavaisuutta ja oikein kovalla kelillä rantautuminen voi olla haastavaa. Viitat on syytä ajaa juuri eikä melkein, reitiltä ei parane kauheasti tehdä ylimääräisiä käännöksiä.

Edellisellä visiitillä Österskärin rannat oli väritetty vähän turhan välimerellisellä turkoosinsinellä, kun  sinilevälautat olivat rantautuneet rantaviivaan. Tällä kertaa saimme nauttia luonnosta sellaisena kuin sen mieluiten näen. Viime reissun kuvat voit kurkata aiemmasta postauksesta tästä ja tästä. Paljon varpuja, kiviä, kallioita. Niin kaunis saari.

Korpoströmin vierasvenesatama

Korpoström on mukava vierasvenesatama, jossa saa tankattua sekä paatin että ruokavarastot, ja halutessaan myös vatsat rannan hienossa ravintolassa. Visiittimme oli yhden yön pituinen, ja illan aikana ehdittiin hiukan kävellä, syödä, onkia ja käydä kaupassa. Viimeksi vierailimme Korpoströmissä viime kesänä ja tuolloinkin ostimme kulhollisen ranskiksia ravintolasta itse tehdyn katkarapusalaatin kylkeen. Ehkä siitä tulee meille traditio. Ranskalaiset maistuivatkin ihan ääreishyviltä! Kaupan valikoimat sykähdyttivät jo edellisellä käynnillä. Ilokseni sain huomata, että samaa ihanaa tummaa limppua sai edelleen. Ostin niitä kolme! Luomua oli valikoimissa paljon, jäätelöjä myös. Ahti soi ahveniaan mukavasti ja pojilla riitti puuhaa laiturilla.

Lasten jo mentyä iltatoimilleen, hipsin itsekseni ravintolan yläkerrassa olevaan näyttelytilaan. Siellä oli ihmeellisen hiljaista, pysäyttävää. Esillä oli mm. Veronica Ringbomin ja Hanna Tammen näyttely "Muuttumisia". Esillä oli myös ÅAn meribiologi Christoffer Boströmin ja muiden vedenalaisvalokuvaajien vedoksia Saaristomeren meriajokasniityistä. Lue lisää: http://skargardscentrum.fi/nae-koe/?lang=fi...

Kiireetöntä perhepurjehdusta kesälomalla

Pääsimme lähtemään lomareissulle viikko juhannuksen jälkeen. Päätimme viettää lomaviikot kiireettömästi "lähimaisemissa", ehkä sitten seuraavana kesänä suuntaamme taas Ruotsin puolelle. Päätös oli ihan viisas - arkemme on melko tiukkaan aikataulutettua, joten lomalla on hyvä vaalia kiirettömyyden tuntua ilman tiukkoja reittisuunnitelmia. Välillä on kuitenkin kunnioitettava ilmatieteenlaitoksen ennusteita ja siirryttävä suojaisaan satamaan jo hyvissä ajoin. Tuulet ovat olleet kohtalaisen kovia, mutta meille sopivan suuntaisia. Yllättävää on ollut se, että tuulta on ollut melkein järjestään aina enemmän, kuin tiedotuksissa on luvattu. Reivit on laitettu purjeisiin melkeinpä joka siirtymällä. Matka on kuitenkin taittunut nopeasti ja koneella ei ole liiemmin tarvinnut ajella. Lapsista lyhyet meripäivät ovat mukavia. Jää aikaa kalastella rannassa, tehdä tutkimusmatkoja, uida. Ja mikä parasta, sinilevät eivät ole vielä pulikointia häirinnyt!

Lähteminen neljän viikon reissulle ei tälläkään kertaa mennyt ihan putkeen, mutta heti helpotti kun narut irtosivat rannasta. Kodin ja pihan laittaminen kuntoon ennen reissua on meillä yleensä kohtalaisen suuri ponnistus, pakkaamisesta puhumattakaan. Aina kun sain yhden kassin valmiiksi, mies huudahti "oletko tosissasi - mihin nämä kaikki paatissa laitetaan!" Kummasti ne kaikki pussit ja nyssykät tänne paattiin kuitenkin mahtui, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Itse en ehtinyt tehdä edes ruokaostoksia, vaan reissuun lähdettiin miehen mielikuvituksen varassa. Hyvin on pärjätty niinkin! Siistiin kotiin on aina kivampi palata ja on mukavaa, ettei pyykkejä ole ennestään odottamassa (paitsi pestyjä silittämättömiä vino pino - niiden kohdalla luovutin, kun ei se vuori sieltä mihinkään karkaa). En pakannut mukaan mitään erityistä tekemistä, en lehtiä, kirjoja, sukankutimia. Jos ei ole tekemistä, opettelen laiskottelemaan. Alkureissusta en jaksanut juuri edes kuvata - sen sijaan kokeilin, osaisinko vielä piirtää. Toivottavasti reissun jälkeen mieli on höyhenen kevyt, ehyt, levännyt ja latautunut aurinkoenergialla.

Pihan kukkaset olivat aika komeassa kukoistuksessa ja hiukan harmitti, kun jouduin leikkaamaan alas komeat töyhtöangervot ja keltaiset herkän höttöiset poimulehdet (lähinnä siksi, etteivät ne siemennä ympäriinsä holtittomasti). Hollannista tuomani jättialliumit eivät ihan auenneet vielä täysin, mutta ehdin onneksi hiukan niistä nauttia. Amsterdamin anemonet nousivat hyvin ylös, yksi nuppu ehti aueta. Miten kaunis! Leikatuista kukista sain tehtyä neljä valtavaa kimppua, jotka toivottavasti ilahduttivat naapureita ja mummia. Laventelit olivat vielä ujoissa pienissä nuppusissaan ja hyvä niin, ehkä ne odottavat paluutani täydessä loistossa!

Suotuisia tuulia merenkävijöille, aurinkoa ja sadetta sopivassa suhteessa puutarhureille, satoisia metsäretkiä marjastajille ja sienestäjille, lentosuukkoja ystäville!

Nautitaan kesästä ja rakkaidemme seurasta!

Varustelua ja akkujen lataamista

Veneeseemme on tehty monenmoisia parannuksia ja uudistuksia pitkin matkaa ja isoimmat jutut alkaa varmaankin olla jo tehty (tai niinhän minä luulen...). Uusiksi on mennyt mm. keittiön tasot, lämppäri, jääkaappi, perään tullut uimataso, sähköt ja elektroniikka uusittiin, keulaan tehty ankannokka, sitloodaan teetetty kuomu, tiikit, narut ja purjeet uusittu. Tälle veneilykaudelle uusimme kaasuhellan ja sähkön suhteen omavaraisuutta parannettiin hankkimalla lisää aurinkokennoja. Vanha kaasuhella olikin palvellut uskollisesti jo vuodesta -84, mutta edelleen toimivana se pääsi uuteen kotiin. Uusi hellamme toimii hienosti ja uunikin on ihan tehokas. Testissä on tosin uunin puolella ollut vasta lämpimät voileivät.

Dometic Sunlight -kaasuliesi uunilla ja kahdella polttimella. Toimii.

Korkea kevyt pinnoitettu pata toimii hyvin paistamisessa, ei räisky rasvakaan niin helposti ympäriinsä.
Mahtuu isompikin satsi kerralla. Kaaret pitävät kattilat paikoillaan kallistellessa.

Kaikenmoisia elektronisia härpäkkeitä on meilläkin paatissa latauksessa melkoinen määrä, joten kaikki lisäenergia on tervetullutta. Ei enää riitä, että ladataan pelkästään meidän aikuisten puhelimia, vaan veronsa vievät myös lasten vehkeet, tietokone, kameran akkulaturi, tabletit, valot, radio... Kyllä, ilman kaikkia näitä varmaan pärjäisi, mutta osaa tarvitaan kuitenkin ihan oikeastikin. Sähkön tarve tulee olemaan noususuunnassa, ja aurinkokennolla saadaan sitä aika mukavasti lisää. Joskus joutuu lymyämään kovien tuulten vuoksi useamman päivän paikoillaan ja on pakko käyttää konetta akkujen lataamiseksi, sekin tuntuu toisinaan hiukan pöljältä – ekologisuus siitä on ainakin kaukana. Kahdesta kennosta saamme ladattua nyt 94 W, kun aiemmin yhdellä kennolla tuli 44 W. Uusi kenno ohuena ja kevyenä kiinnitettiin kangaskiinnikkeillä sprayhoodin päälle. Kenno ei tuossa juuri häiritse ketään. Auringonpaisteella kennoista riittää sähköä yli tarpeiden ja tällä määrällä pärjäämme jo useamman päivän.

Rentouttavaa tämä paatilla olo kyllä on - ei ole ihan pakko tehdä oikein muuta kuin ruokaa, ja sekin on kivaa. Taitaa olla ainoita paikkoja, missä minäkin pystyn hetkeksi pysähtymään. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistäkään. On jopa aikaa kirjoitella! Paattia voisikin sanoa eräänlaiseksi akkulaturiksi. On aikaa hiljentyä. Toisinaan iskee lähtemisväsymys; ei millään viitsisi perjantaina töiden jälkeen miettiä lähtöä mihinkään. Varustamalla paattiin melkein kaikki tarvittava tuoreruokia lukuun ottamatta valmiiksi helpottuu kyllä lähtemisen tuskakin. Ja kun on ponnistellut porukan liikkeelle, tulee yleensä viikonlopun aikana akut vaivihkaa ladattua. Irtiotto arkisista ympyröistä tekee hyvää.

Eväät kohdillaan viikonloppureissulla.

Sammaleenpoisto nurmikolta vol. 2

Ostimme viime keväänä sammaleenpoistokoneen taistelussa paremman nurmikon puolesta. Käsittelimme nurmikon sillä ja jälki oli aika rajua. Paikoin jäi jäljelle vain musta maa. Syksyllä emme käsittelyä uusineet, vaan toimeen tartuttiin vasta nyt keväällä. Viime vuodesta viisastuneena kävimme taistoon vasta sitten, kun nurmi oli ajettu kolmeen kertaan. Eli ei käsittelyä vasta heräävälle nurmikolle. Nyt näyttää mielestäni aika hyvältä - nurmikko on hyvinvoivan oloinen ja sammalta ei tullut enää ollenkaan niin paljoa.

Käsittelyn tuloksena syntyy melkoinen määrä sammaleensekaista nurmijätettä. Viimeksi laitoin sitä aika paljon kompostiin, mikä aiheutti hetkellisen lamaantumisen maatumisprosessille. Nyt sammalta oli paljon vähemmän joukossa, joten uskalsin hiukan sekoitella sitä myös kompostin joukkoon.

Hetken päästä kokeillaan käsitellä nurmikko vielä uudelleen ilmausterällä. Kalkkia emme ole nyt laittaneet ollenkaan, emme myöskään sammalsyöppöä. Pihan männyistä tippuvat neulaset happamoittavat varmaan osaltaan maata, joten ehkä jossain kohtaa sitä kalkkiakin pitää raaskia huiskia reilusti. Tai ehkä ihan puutuhkaa?

Säiliötä saa tyhjennellä vieläkin useamman kerran.

Käsittelyn jälkeen. Aika hyvältä jo näyttää.

Taistelu sammalta vastaan jatkuu, muttei enää niin altavastaajan epätoivoisella fiiliksellä. Mutta mitä tehdä nurmikon joukossa kasvaville rikkaruohoille?! Esimerkiksi leinikki ja ratamo ovat aika viheliäisiä. Saapa nähdä, onko sammaleen lähdöllä vaikutusta näihin. Jostain luin, että leinikkikin olisi merkki happamasta maasta. Huh huh, ei minulla ainakaan riitä energiaa repiä rikkoja nurmikolta, kukkapenkeissä ja sora-alueissa on ihan riittävä työsarka!

Minun ei juuri tarvinnut osallistua tähän sammaleenpoistoajeluun, mutta muuta puuhaa pihalla on sitten riittänytkin. Aina ei ihan voimat riitä tehdä nopeasti valmista. Silloin voi aloitella projektin siellä ja toisen tuolla. Kun selkä huutaa hoosiannaa, voikin siirtyä vaikka katkomaan kuivia oksia aidan kärhöstä - sopivalta korkeudelta. Omalla pihalla saa olla ihan vapaasti epäkäytännöllinen, tehdä väärässä järjestyksessä, haahuilla ja tuijotella kaihoisasti suunnitellen. Piha ei tule koskaan valmiiksi ja hyvä niin. Aika tylsää, jos olisi kaikki valmista ja aina samanlaista.

Isommat pihaprojektit on syytä tehdä keväällä, muuten ei into riitä enää kesän jälkeen, minulla ainakaan. Ja onhan kasvejakin helppo siirtää juuri keväällä. Innostuin siirtämään kasvilaatikon paikkaa valoisampaan kohtaan. Hirveä homma, mutta sainpahan taas vaivihkaa vallattua lisää nurmialaa kasveilleni! Valitettavasti laatikon alla oli ehkä juuri täydellisimmän näköinen nurmikko, ei yhtään rikkaruohoja ja kauniin tasainen.

Sammaleenpoistotaistelun ensimmäisen kirjoitukseni voi lukaista tästä.

Kokemuksia kuulisin myös mielelläni - mikä on hyvän (vanhan) nurmikon salaisuus?

Kolme kevättä ja ensikeikuttelut merellä

Lyhyen ajan sisään sain kokea kolme erilaista kevättä. Oman kotipihan heräilevän kevään, Amsterdamin jo pitkällä olevan kevään; sen upean kevätkukkaloiston ja jo hiipuvan magnoliapuiden kukinnan, ja sitten myöhäisimpänä tulevan karun saariston kevään, jossa kevään riemu raikui lähinnä lintujen rinnoissa. Ihan kuin olisi ollut aikamatkalla! 

Laventelit eivät vielä näytä yhtään elonmerkkejä.
Tässä kohtaa iskee aina pelko - mitä jos ovatkin kaikki kupsahtaneet?

Oman pihan ihan ensimmäiset pikkuriikkiset kukkijat, mustassa maassa näyttivät kaukaa ihan muoviroskilta!

Amsterdam ja Keukenhof - kevät aivan täydessä vauhdissa!

Herkkää kevättä Amsterdamissa.

Magnoliat kukassa, hiukan jo loppusuoralla.

Karua kauneutta saaristossa.

Talventörröttäjät, hauskat piikkipallot.

Tyrni mustanpuhuvana.

Tyrnipensaat antavat vielä odottaa - kyllä kohta vihertää.

Kevään eteneminen on nyt jotenkin niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Joka päivä pihalla aukeaa uusia kukkanuppuja, tulppaanit puskevat maasta ja nurmikko täytyy kohta leikata. Tuntuu, ettei mikään aika riitä pihalla olemiseen – tekemistä olisi vaikka kuinka. Kroppakin on kohtalaisen ihmeissään äkillisestä henkiin heräämisestä. Mitä tuo muija yht’äkkiä riuhtoo? Kompostia kääntäessä lähti nahka peukalonjuuresta, sormusten kohdalle vesikellot, noloa. Myönnettäköön, olen ollut aika horroksessa talviajan. Ulos minut on saanut vain satunnaiset hiihtoreissut, lasten hiihtokisat tai joku muu näennäinen pakko. Ja sitten – tulee se päivä kun on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa ja on oikeasti KEVÄT. Kaikki kääntyy päälaelleen ja sisällä oleminen tuntuu lähinnä rangaistukselta.

Kevät merellä keikkuen tulevi 

Paatti laskettiin kevätvesille huhtikuun lopussa. Kyseisenä aamuna tuli pienoinen takatalvi ja maa oli aivan valkoinen. Peltiä kolisi, kun ihmiset yrittivät kesärenkailla liukastella töihin. Onneksi lumi suli nopeasti pois, kylmää kyllä oli! 

Ensimmäiset merellä keikuttelut tehtiin vappuna turvallisesti lähimaisemiin aivan upeassa aurinkoisessa säässä. Ei tarvinnut yölläkään palella, päinvastoin. Puhalleltiin ilmapalloja ja kietouduttiin serpenttiiniin. Saaressa kevät oli tosiaan paljon myöhemmässä vaiheessa. Puissa aivan minimaaliset silmut. Linnuilla kuitenkin kova tohina päällä.

Paatissa kirjattiin puutelistaa, mitä unohtui tällä kertaa. Olisi kannattanut hiukan aiemmin kirjoitella; puuttui yksi aikuisten täkki ja minulta unipuku ja vaihtovaatteet. Saatiin kuitenkin väkerrettyä kaikille jonkinlainen ratkaisu. Vappuherkkuina maistuivat yksinkertaisesti munkit ja sima, grillatut nakit ja perunasalaatti, tietysti myös lämpimät voileivät.

Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme vähän pidemmälle reissulle, miesväki odotteli jo paatissa valmiina että pääsin lähtemään töistä. Olivat jo nukkuneet siellä yhden yön. Olivat heittäneet talviturkitkin, veden ollessa +8 astetta. Seilejä ei matkalla nostettu, kun keli oli sen verran tyyni. Mutta mikä lämpö ja auringonpaiste! Matkalla ihmettelimme kajuutan rauhaa, ei siellä enää ketään tapellut tai riehunut. Ovat tainneet kasvaa isoiksi? Pienempi nukahti kesken kaiken lattialle rappujen alle ja toinen kuunteli haltioituneena äänikasetilta Veljeni Leijonamieltä, minunkin lapsuuteni suosikkitarinaa. 

Sunnuntaiaamulla jännittää herätä - onhan äitienpäivä! Taidan koisia pitkään (tai teeskennellä nukkuvaa ;) 

Onnea kaikille äideille!

TEE se itse -tee

Olen rakastanut yrttien keräämistä jo varhaisteini-iästä lähtien. Löysinkin taannoin vihkosen, johon varhaisteini-ikäinen minäni on kirjoitellut kauniilla kaunolla eri yrttien vaikutuksia ja leikellyt vielä oheen kuvatkin. Innostus on kulkenut mukana tähän päivään, ja aina kaapista löytyy ainakin pieni purkillinen mökiltä tai pihalta kerättyjä aarteita. Vaikka olenkin ihan kahvi-ihminen, maistuu tee kylminä vuodenaikoina erityisen hyvältä. Se lämmittää, lohduttaa, hemmottelee, tuo tunteen kiireettömyydestä. Tee maistuu minulle lähinnä iltaisin. Kesällä paatilla ollessa huomaan myös kaipaavani rauhallista iltateehetkeä. Ostan paatille yleensä kamomillateepusseja ja hyvää hunajaa, irtoteet jätän suosiolla kotiin.

Yleensä käytän omia yrttejä valikoiden tilanteen mukaan, eli kaivelen purkeista aina olotilaan sopivan mikserin. Stressaantuneelle jotain rauhoittavaa tai flunssaiselle hengitysteitä helliviä. Välillä sekoitan mukaan "ihan oikeaa teetä", mutta yrteistä saa kyllä ihan maistuvaa ilmankin. Hunajaa tai muutakaan makeutusta ei aina tarvita, sillä esim. puna-apila tekee mukavan mesisen maun. Lakritsanjuuri vasta makea onkin! Jo pelkästään yrttipurkkien tuoksuttelu ja sekoituksen tekeminen sinällään on rauhoittavaa. Värikkäät kukkien terälehdet tuovat silmäniloa.

Yrttisekoituksia tehdessä on hyvä miettiä sopivia yhdistelmiä, jos haluaa maun lisäksi sovittaa myös vaikutukset yhteen, esim. rentouttava, piristävä tai ysköstee. Lahjaksi pientä määrää tehdessä ei varmasti tarvitse miettiä pidempiä terveysvaikutuksia, mutta jos itse on ahkera teenkuluttaja, voi olla hyvä ainakin vaihdella ainesosia aika ajoin. Esimerkiksi lakritsanjuurta ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Terveyskasvien vaikutuksia voi tutkailla vaikka kasvioppaista tai netistä. Yrttitarha.fi-tietopankista löytyy melko kattavasti eri kasvien käyttöohjeita.

Joulun alla innostuin tekemään muutamia TEE-se-itse-teesekoituksia lahjaksi. Välipäivinä oli myös rauhallista levitellä purkkien aarteita ja huumaantua tuoksuista. Oma jouluteesekoitus maistui varsin mukavalta ja oli myös kaunista!

Winter is Coming -tee

Talvisekoitukseen sopii vahvat jouluiset ja mausteiset maut, sovella mielesi mukaan!

Tähtianiksia
Kanelia
Kardemummaa (luomu)
Kehdäkukkaa
Neilikkaa
Jasmiininkukkia

Jotain hyvää teetä pohjaksi (esim. mustaa tai vihreää) tai vaikkapa sitruunamelissaa.

Talviseen sekoitukseen sopisi myös esim. kuivattu karpalo tai puolukka, mustapippuri, pomeranssi, inkivääri, appelsiininkuori (luomu), vanilja...

Ylhäällä tähtianiksia (murskaa pienemmäksi), hyvää vihreää teetä, neilikoita, vasemmalla jasmiininkukkia, luomukardemummaa, kehäkukkaa, kanelitankoja (pilko pieniksi paloiksi). Luomumausteiden maku on aina intensiivisempi.

Kaneliksi kannattaa valita Ceylonin kanelia. Edullisemman Cassia-kanelin kumariini on haitallista maksalle, ainakin pidempiaikaisessa käytössä. 

Kaunista ja värikästä!

Rauhoittava ysköstee

Lakritsanjuuri
Laventeli
Ruusunmarja
Kehäkukka
Rantaminttu
Salvia

Rauhoittavaan ja rentouttavaan flunssankarkoittajaan sopisi myös hyvin kamomilla. Salvia sopii myös kivuliaisiin kuukautisiin (kuten myös vadelmanlehdet), se myös irrottaa limaa ja hillitsee yskänärsytystä. Salvia ehkäisee myös hikoilua ja kuumia aaltoja. Se ehkäisee myös syljen ja maidoneritystä ja sopii siten imetystä lopettavalle. Salviaa ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön, sillä sen sisältämä eteerinen öljy sisältää myrkyllistä tujonia, joka voi aiheuttaa hermosto- ja ruoansulatusvaivoja. Salviaa ei siten suositella raskaana oleville tai lapsille eikä myöskään imettäville, jotka toivoisivat maidontulon jatkuvan. Rantaminttu irrottaa limaa ja hillitsee hengitysteiden ja suun limakalvojen tulehduksia. Laventelin vaikutus on rauhoittava ja se sopii unettomuudesta ja päänsärystä kärsiville. Laventeli myös laukaisee kouristuksia ja alentaa verenpainetta. Se ei siten sovellukaan alhaisesta verenpaineesta kärsiville. Ruusunmarja sopii kuumetautien hoitoon. Kehäkukkaa käytetään suoliston tulehduksiin. Kehäkukka kiihdyttää estrogeenien tuotantoa, joten sen käyttö saattaa edistää kuukautisten alkamista ja aiheuttaa kohdun supistelua. Lakritsinjuuri toimii yskänärsytystä lievittävänä ja limaa irrottavana. Lakritsinjuuresta voi lukea lisää aiemmasta postauksestani.

Lisäilen teeni joukkoon pakuriuutetta varsinkin silloin, kun on hiukankin flunssainen fiilis.

Rauhoittava ysköstee

Puhdistava flunssankarkoitustee

Lakritsanjuuri
Salvia
Rohtosalkoruusu
Rantaminttu
Laventeli
Kuusenkerkkä
Siankärsämö
Nokkonen

Rohtosalkoruusu on hyvä hengitysteiden tulehduksiin sekä suolisto- ja virtsatievaivoihin. Siankärsämö on hyvä yskänrohto, joka puhdistaa verta ja estää tulehduksia. Kuusenkerkillä on limaa irrottava ja hengitysteitä avaava vaikutus. Kerkät sisältävät paljon C-vitamiinia ja ovat hyviä poistamaan kevätväsymystä. Nokkonen on puhdistava ja poistaa virtsahappoja, lisää virtsaneritystä ja stimuloi munuaisten toimintaa.

Näillä lähtee flunssainen olo ja elimistö puhdistuu.
Siankärsämöä, rohtosalkojuurta, salviaa, kuusenkerkkiä, rantaminttua ja nokkosta. 

No onkos tullut kesä -kukkaistee

Tästä sekoituksesta tuli varsinainen väri-ilotulitus. Appelsiininkuoret ovat kuvassa juuri riivittyjä, mutta uskoisin niiden säilyvän aika värikkäinä kuivattunakin. Kuoria kannattaa ottaa vain luomuhedelmistä. Kuvassa ylinnä oleva tee on valmista rakkausteetä, jossa on mustan teen lisäksi mansikanpaloja ja pieniä sokerisydämiä.

Kanervankukkia
Laventelin kukkia
Ruusunmarjaa
Rantaminttua
Jasmiininkukkia
Kehäkukkia
Puna-apilaa
Lakritsanjuurta
Appelsiininkuorta (luomu)

Kukkaisteestä tulee todella kaunista ja värikästä, mukaan sopii muutkin luonnon antimet. Kokeile vaikka ruusun terälehtiä. Sitruunamelissasta saa hyvän teepohjan, jos ei halua laittaa mustaa, vihreää tai valkoista teetä tms. Kanervankukkia on yleensä käytetty auttamaan unen tuloa. Kanervalla on myös verta puhdistava vaikutus, joten se sopisi myös ylempänä olevaan puhdistavaan flunssankarkoitusteehen.

No onkos tullut kesä jo talven keskelle?

Minä teen yrttiteetä yleensä niin, että teräskannussa kiehutan veden, annan aavistuksen jäähtyä ja lisään yrtit kannuun. Niin niistä irtoaa enempi makua kuin pienessä teesiivilässä. Vihreä tee ei käsittääkseni pidä kovin pitkästä haudutuksesta, mutta esimerkiksi lakritsanjuuri ei lyhyellä haudutuksella vielä pääse oikeuksiinsa. Vihreän teen voikin hujauttaa halutessaan mukaan vähän myöhemmin. Itse koen vihreän teen melkoisen piristävänä ja välttelen juomasta sitä myöhään illalla. Rooibos-tee on luontaisesti kofeiinitonta ja hyvä vaihtoehto iltateesekoitukseen. Mutta ilmankin pärjää!

Jos innostut omien sekoitusten tekoon, saat varmasti hyvää mieltä ja oloa itsellesi, tietysti myös ihania muistamisia ystävälle! Kukkia tuoksutellessa voi mielessään palata kauniisiin kesäaamuihin ja muistella rakkaita paikkoja, joista löytönsä on kerännyt.

Rentouttavia ja inspiroivia teehetkiä ja hyvää oloa uuteen vuoteen!