perjantai 24. heinäkuuta 2015

Dalarö - Portit ja pielet

Luvassa lisää Dalarön kauneutta!

Kaikki portit olivat erilaisia ja puutarhat aiheuttivat ihastelua melkeinpä joka pihassa. Ihmettelin myös, kuinka rikkaruohot loistivat poissaolollaan, kivetykset ja polut olivat siistejä! Ristiin rastiin menee myös suloisia kujia ja rappuja, rohkeasti vain mutkittelemaan! Värimaailmaan mahtui pehmeät pastellit ja perinteiset punaiset.


Voiko vielä runsaammin joku kukkia?
Vaikuttavat istutukset; pitkä pätkä jotain kauniin punaita kukkaa, aidasta ulkopuolelle karanneet valtavat laventelit! Vau!




Mikä kaunis herkkä ihanuus kiipeili kivimuurilla?!




Talo verhoutuu vihreään.

Valtava muratti, tiilenpunainen katto, betoniset portinpielet ja roosat pensaat olivat huikea yhdistelmä.
Jotain ihanan rustiikkista tässä.

Jättimäiset pionit, en ole ennen tuollaista lajiketta nähnyt. Kuin salaa kurkkivat kadulle.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Dalarö - herkkupuoti ja huumaava kukkaloisto

Viime postauksessa lupailin lisää kuvia Dalaröstä. Nähtävää ja kuvattavaa olisi ollut enemmänkin. Kuvia tuli kuitenkin jo otettua valtava määrä. Ettei tule ihan ähky, koostan kuvia useampaan postaukseen.

Kuva ei tee oikeutta upeille ruusuille. Ihana pitsihuvilamainen talo.


Ihana kukkaniitty ylhäällä kallioisella reunalla.




Keskustassa sopivan reippailumatkan päässä satamasta sijaitsee hyvä ruokakauppa ja erikoisliikkeitä, kuten Dalarö Lanthandel ja Pelle Pettersson -vaatepuoti. Ensin nimeltä mainittu on aivan mahtava herkkupuoti, jossa voi myös nauttia kahvia ja herkutella. Valikoima on aikalailla päätä huimaava. Suomalaisittain ajateltuna erikoista oli se, ettei juuri missään puodin tuotteissa ollut hintalappua. Se hiukan rajoitti ostosintoa, kun ei kehdannut kysyä hintaa kovin monesta tuotteesta. Minä olen kuitenkin sen verran tarkan markan muori, että on vaikea ostaa mitään ellei tiedä hintaa. Vaikka kaitpa tuotteet olivat suhteellisen normaalia herkkuputiikkihintatasoa, jos niin voi sanoa.







tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kaunis Dalarö

Dalarö – Askfatshamnen 59°08´2 N – 18°24´4 E

Ruotsalaista saaristoidylliä värikkäine taloineen, pihoineen ja kujineen edustaa eittämättä Dalarö, joka sijaitsee Tukholman saariston eteläosissa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, joka hurmaa uudelleen ja uudelleen. Paradisetista Dalaröön tuli matkaa n. 27 nm, joka taittui varsin mukavalla vauhdilla, kipparilla pipo ja sadevehkeet päällä kädet palellen. Dalaröstä saatiin hyvät paikat. Satama tulee yleensä aika nopeasti täyteen, ja siellä onkin syytä olla hyvissä ajoin. Satamaksu oli aika suolainen 300 skr + 50 skr sähköstä. Ohi ajava kanaalin liikenne aiheuttaa hienoista merenkäyntiä satamaan. 

Kamera olisi mielellään tallentanut pidempäänkin kaikkia upeita yksityiskohtia ja hurmaavia pihoja, mutta visiitti päätettiin pitää yhden yön mittaisena. Melkoisella juoksulla ehdittiin toteuttaa kaikkien haaveet; minä pääsin kiertelemään katuja ja kujia kameran kera, poikkeamaan herkkupuodissa ja pojat minigolfissa sekä venetarvikeliikkeessä. Viimeisimpään pääsee, kun jaksaa ajaa kapeaa kanaalia kumiveneellä. Vaikkei sinne olisi mitään asiaa, on kanaalia pitkin ihan hieno elämys ajella. Yhdessäkin toki kylää kierrettiin, välillä iloisen aurinkoisessa vesisateessa.

Muita satamapaikkoja löytyy myös hotellirannasta (ei kokemusta) sekä erikoisempi vaihtoehto: Dalarö Skans, linnasaaresta.



En ollut uskoa silmiäni, mutta kyllä - tässä paatissa sulkiaan pöyhi ihan oikea papukaija!


Rannassa palvelee Solsidan Cafe Bistro, josta saa ihan annosruokaa. Aika hiljaiselta näytti.
Mutta ah - mitkä laventeliasetelmat.
Tummanpuhuva kuvaseinä (baarin takaseinä) oli myös toteutettu kivalla tavalla. 


Lisää kuvia hurmaavista puodeista, porteista ja pihoista seuraavissa postauksissa!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hieno luonnonsatama: Paradiset

Ruotsin puolella, Furusundista sopivan lyhyen päivämatkan päässä sijaitsee tutustumisen arvoinen paikka, Finnhamnin Paradisetiksi nimitetty paikka (Stora Jolpan – Idholmen). Kun puhutaan luonnonsatamasta, ei ymmärräkään miten paljon sellaisessa voi olla veneitä. Paikka onkin kovin suosittu varsinkin kelin vielä osuessa kohdilleen. Suojaisesta saariryhmästä löytyy varmasti sopiva paikka kelillä kuin kelillä.

Tällä kertaa menimme laituriin, josta yllätykseksemme perittiin myös maksu (175 kr). Paikalle oli viime näkemän tullut myös kioski, josta olisi saanut kovin herkullisen näköisiä jätskejä. Luonnonhelmassa on myös wifi-yhteys. Hieman hämmennystä herätti myös pienessä vajassa tapahtuva ähellys, siellä oli nimittäin hieroja paikalla! Saaresta löytyi hauska ponkkulauta uimahyppääjille. Kovin pitkälle emme lähteneet teitä seikkailemaan, mutta viitseliäisyys olisi kyllä varmasti palkittu. Idholmenin luomupuutarha sijaitsee kauempana saaressa, ja olisi varmasti ollut visiitin arvoinen. No, joku toinen kerta! Naapuripaatista lähti pariskunta kunnon juoksulenkille ja pulahti sen päälle uimaan. Mies virkkoi, että varmaan mekin lenkkeiltäisiin, jos oltaisiin tuollainen lapseton nuoripari. Hah, lasten syyksi on helppo laittaa moni tekemätön asia. Kuinkahan kauan niitä voi käyttää tekosyynä, ettei muka ehdi!


www.finnhamn.nu
Facebookissa: Idholmens Gård, Finnhamn

Paradisetin laituripaikat tulivat täyteen, mutta tilaa suojaisissa puhdeissa riitti monelle.

Kioski on tainnut tulla valmiiksi juuri parahiksi täksi kesäksi. Jäätelöt tekivät kauppansa.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Purjehdus Ruotsin puolelle, terve taas Furusund!

Ylitys Ruotsin puolelle sujui kohtalaisen vaivattomasti ja pojatkin jaksoivat hienosti pidemmän siirtymän. Ajeltiin koneella poutaisessa säässä ensimmäiset 17 mailia, josta sitten seileillä Furusundiin saakka. Kesäisestä kelistä ei kuitenkaan kauheasti voinut puhua, sillä saapuessamme tuli vettä kuin aisaa ja matkallakin jo ropisi. Nauratti, ettei enää voi parjata vain Suomen kesää. Kuuroja kuitenkin vain olivat ja aurinko helli välillä rantaa. Sen verran tiuhaan sadekuuroja kuitenkin tuli, että piti ennen kävelyreissuja aina tutkailla taivaanrantaa. Satama oli jo kahden maissa melko täynnä. Saatiinkin viimeinen paikka aallonmurtajan sisäpuolelta keula merelle päin. Noin tunti saapumisesta alkoi aurinko paistaa ja illalla sai jo kaivella shortseja. Myöhemmin iltasella jyrisi ukkonen.


Vastarannan idylliä. Eräs pariskunta vinkkasi, että mikäli joutuu viettämään Furusundissa useamman päivän vaikka keliä pitämässä, löytyy vastarannalta mukava uimaranta. Lossilla pääsee yli.
Furusund on tuttu jo ennestään, ja aika monelle juuri se paikka minne mennä ja tulla ylityksessä. Pojille Furusund on mainio paikka paristakin syystä. Laitureilla on kiva kalastaa ja suuret risteilijät ajavat aivan vierestä ohi. Vanhempi poika kalasti pari ahvenenvonkaletta ja pienempi oli kuin maansa myynyt, kun ahti ei hänelle suonut antejaan. Ruotsalaiset teinitytöt sen sijaan kiskoivat laiturilta liki parikymmentä aaposta.

Furusundin palvelusatama on 110 paikkainen ProMarina-satama ja ihan kiva sellainen. Auliisti ollaan ottamassa vastaan paatin naruja ja rannassa saa peseytyä, saunoa ja pienestä myymälästä saa ostaa kahvia, jäätelöä yms. Noin 150 metrin päässä saa huoltiseksen putiikissa täydennettyä ruokavarastoja. Rannasta sai myös paatille ”ruokaa”, diesel maksoi 14,56 skr/l. Vierasvenesatama vuokraa myös kajakkeja ja polkupyöriä.

Rannan talot puutarhoineen ovat idyllisiä, suloisia ja hieman herran hallussa, rennolla otteella ja rakkaudella hoidettuja. Toki löytyi myös tiukempaa muotopuutarhaa. Matkoilla on aina kiva katsella erilaisia taloja, pihoja, kauniita portteja ja kiveyksiä. Kasvitkin ovat usein hiukan erilaisia ja tuntuu menestyvän moni sellainen kaunistus mikä ei meillä pärjää.  On myös hauska havaita toistamiseen, että täällä ihmiset tervehtivät hymyillen ventovieraitakin.










Krukmakerin taloon emme taaskaan kerinneet aukioloaikana. Pari vuotta sitten piipahdin hieman kauempana sijaitsevassa kauppapuutarhassa, jonka valtavat huumaavat laventelit ovat piirtyneet mieleeni. Jospa sitten seuraavalla kerralla. Pojat löysivät valtavan isoja etanoita ja olivat niistä ihan todella innoissaan. Kantoivat mukana ja vaihtoivat välillä kyytiläisiä. Oli kova ylipuhuminen, että suostuivat jättämään vauhtihirmut rantakivelle.


www.furusundsgasthamn.se 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Vinkkejä Tukholmankävijälle?

Huomenna pitäisi yrittää ylitystä Ruotsin puolelle. Pojat hollaavat kovasti Tukholmaan, mielessä Gröna Lund ja muut huvitukset. Itsellä ei kovin montaa ideaa ole päässä, mihin mennä lasten kanssa. Skansen ja huvipuisto on toki tuttuja, mutta mitä muuta? Shoppailureissua on turha kuvitella, joten hakusessa on kivoja kohteita, minne mennä pienten poikien kanssa. Otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä! Syöminen ruokarajoitteisen kanssa on myös aina pieni lisähaaste. Olisi kiva tarjota lapselle muitakin ruokaelämyksiä kuin ranskanperunoita, niiden loistokkuutta yhtään väheksymättä.

Itseä kiinnostaa Rosendahl, mutta sinne lienee paras mennä ilman miespuolisia ;)

Tukholmatipsejä voit vapaasti antaa kommenttikentässä tai facebookin puolella, kiitos!


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Se on loma se!

Tiukan työviikon päätteeksi pääsimme liikkeelle viime lauantaina - edessä neljän viikon seilausreissu! Kaikenlaista huomasin jo unohtaneeni, mutta ne ovat pikkujuttuja ne. Kuten nyt toisen pojan univaatteet, laudeliinat, kirjat ja pelit. Onneksi voi soveltaa, eihän kesällä haittaa että käyttää pikkuveljen vesikellarimallisia yöppihousuja.

Alkuun tehtiin heti vähän pidempää päivää, jotta päästään säätiedotuksia ennakoiden etenemään toivotusti, kohti Ruotsia. Ei meidän mailimme tosin vielä varmaankaan kenenkään päätä huimaa, mutta lapsiperheessä on tietyt rajat, joissa on hyvä pysyä, jos meinaa pysyä järjissään kaikki samassa veneessä.


Sunnuntaina huitaistiin liikkeelle aikaisin ja saatiin edettyä mukavasti hiukan vajaa 40 nm. Genaakkeri nosteltiin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Se veti meidät Lillklyndanin viereen, josta seilailtiin valkoisilla seileillä melkein perille Enklingeen saakka. Sinne oli tullut fillareita, joiden laina sisältyi 12 euron satamamaksuun. Onneksi olimme ottaneet pyöräilykypärät pojille mukaan. Päivän parhaat naurut saimme pienellä pyörälenkillä, kun sotkimme menemään kuka millaisellakin vekottimella. Nauroimme katketaksemme, kun mieheni muutenkin vispaavasta pyörästä puhkesi kumi komeasti vinkuen. Vesipedot pulahtivat lenkin päätteeksi uimaan.


Hienot kelit saimme kyllä loman alkuun. Lämmintä ja sopivan suuntaista iloisen reipasta tuulta. Maanantaina lähdettiin Enklingestä jo aikaisin aamunkoitteessa, ennakoiden illan myräkkää. Kerrankin meni suunnitelmat nappiin ja tiedotukset pitivät paikkaansa. Nyt kun katsoo ulos, ei merelle olisi mitään asiaa. Tuulee pahimmillaan 15 m/s ja sataa sataa ropisee, tuiskaa oikein olan takaa. Lymytään varmaan huominen paikallaan ja odotellaan hyvää ylityskeliä.

Hauskoja kesäseikkailuita itse kullekin!