Ylitys Ruotsin puolelle sujui kohtalaisen vaivattomasti ja
pojatkin jaksoivat hienosti pidemmän siirtymän. Ajeltiin koneella poutaisessa
säässä ensimmäiset 17 mailia, josta sitten seileillä Furusundiin saakka.
Kesäisestä kelistä ei kuitenkaan kauheasti voinut puhua, sillä saapuessamme tuli vettä kuin aisaa ja matkallakin jo ropisi. Nauratti, ettei
enää voi parjata vain Suomen kesää. Kuuroja kuitenkin vain olivat ja aurinko helli välillä rantaa. Sen verran tiuhaan sadekuuroja kuitenkin tuli, että piti ennen kävelyreissuja aina tutkailla taivaanrantaa. Satama oli jo kahden
maissa melko täynnä. Saatiinkin viimeinen paikka aallonmurtajan sisäpuolelta
keula merelle päin. Noin tunti saapumisesta alkoi aurinko paistaa ja illalla
sai jo kaivella shortseja. Myöhemmin iltasella jyrisi ukkonen.
 |
| Vastarannan idylliä. Eräs pariskunta vinkkasi, että mikäli joutuu viettämään Furusundissa useamman päivän vaikka keliä pitämässä, löytyy vastarannalta mukava uimaranta. Lossilla pääsee yli. |
Furusund on tuttu jo ennestään, ja aika monelle juuri se paikka minne mennä ja tulla ylityksessä. Pojille Furusund on mainio paikka paristakin syystä.
Laitureilla on kiva kalastaa ja suuret risteilijät ajavat aivan vierestä ohi.
Vanhempi poika kalasti pari ahvenenvonkaletta ja pienempi oli kuin maansa
myynyt, kun ahti ei hänelle suonut antejaan. Ruotsalaiset teinitytöt sen sijaan
kiskoivat laiturilta liki parikymmentä aaposta.
Furusundin palvelusatama on 110 paikkainen ProMarina-satama
ja ihan kiva sellainen. Auliisti ollaan ottamassa vastaan paatin naruja ja
rannassa saa peseytyä, saunoa ja pienestä myymälästä saa ostaa kahvia, jäätelöä
yms. Noin 150 metrin päässä saa huoltiseksen putiikissa täydennettyä
ruokavarastoja. Rannasta sai myös paatille ”ruokaa”,
diesel maksoi 14,56 skr/l. Vierasvenesatama vuokraa myös kajakkeja ja
polkupyöriä.
Rannan talot puutarhoineen ovat idyllisiä, suloisia ja hieman herran hallussa, rennolla otteella ja
rakkaudella hoidettuja. Toki löytyi myös tiukempaa muotopuutarhaa. Matkoilla on aina kiva katsella erilaisia taloja,
pihoja, kauniita portteja ja kiveyksiä. Kasvitkin ovat usein hiukan erilaisia
ja tuntuu menestyvän moni sellainen kaunistus mikä ei meillä pärjää. On myös hauska havaita toistamiseen,
että täällä ihmiset tervehtivät hymyillen ventovieraitakin.
Krukmakerin taloon emme taaskaan kerinneet aukioloaikana.
Pari vuotta sitten piipahdin hieman kauempana sijaitsevassa kauppapuutarhassa,
jonka valtavat huumaavat laventelit ovat piirtyneet mieleeni. Jospa sitten
seuraavalla kerralla. Pojat löysivät valtavan isoja etanoita ja olivat niistä ihan
todella innoissaan. Kantoivat mukana ja vaihtoivat välillä kyytiläisiä. Oli
kova ylipuhuminen, että suostuivat jättämään vauhtihirmut rantakivelle.
www.furusundsgasthamn.se
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!