Minä tykkään reissuissa katsella aina kiviä ja usein taskuun sujahtaa jokin pieni erityinen muisto. Kallioita on myös hieno katsella, meren myrskyissä hioutuneita ja omanlaisikseen muovautuneita. Taidan olla myös mäntyihminen, ainakin jonkun puuhoroskoopin mukaan :)
Onneksi tulin kurkistelleeksi Utön laituripaikkamme metsikön toiselle puolelle, upeille kallioille! Niissä teki mieli hyppiä lasten lailla ja ihmetellä äkillistä rauhaa sataman hälyistä. Metsän männyt kippuroine juurineen olivat myös harvinaisen komeita, pysähdyttäviä.
 |
| Näetkö saman kuin minä? Keinu puuttuu. |
 |
| Matkamuistoiksi nyppäsimme kalliosta pikkuruiset "kissankullat" mukaan aarrearkkuihin. |
 |
| Ja matka jatkuu... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!