Varustelua ja akkujen lataamista

Veneeseemme on tehty monenmoisia parannuksia ja uudistuksia pitkin matkaa ja isoimmat jutut alkaa varmaankin olla jo tehty (tai niinhän minä luulen...). Uusiksi on mennyt mm. keittiön tasot, lämppäri, jääkaappi, perään tullut uimataso, sähköt ja elektroniikka uusittiin, keulaan tehty ankannokka, sitloodaan teetetty kuomu, tiikit, narut ja purjeet uusittu. Tälle veneilykaudelle uusimme kaasuhellan ja sähkön suhteen omavaraisuutta parannettiin hankkimalla lisää aurinkokennoja. Vanha kaasuhella olikin palvellut uskollisesti jo vuodesta -84, mutta edelleen toimivana se pääsi uuteen kotiin. Uusi hellamme toimii hienosti ja uunikin on ihan tehokas. Testissä on tosin uunin puolella ollut vasta lämpimät voileivät.

Dometic Sunlight -kaasuliesi uunilla ja kahdella polttimella. Toimii.

Korkea kevyt pinnoitettu pata toimii hyvin paistamisessa, ei räisky rasvakaan niin helposti ympäriinsä.
Mahtuu isompikin satsi kerralla. Kaaret pitävät kattilat paikoillaan kallistellessa.

Kaikenmoisia elektronisia härpäkkeitä on meilläkin paatissa latauksessa melkoinen määrä, joten kaikki lisäenergia on tervetullutta. Ei enää riitä, että ladataan pelkästään meidän aikuisten puhelimia, vaan veronsa vievät myös lasten vehkeet, tietokone, kameran akkulaturi, tabletit, valot, radio... Kyllä, ilman kaikkia näitä varmaan pärjäisi, mutta osaa tarvitaan kuitenkin ihan oikeastikin. Sähkön tarve tulee olemaan noususuunnassa, ja aurinkokennolla saadaan sitä aika mukavasti lisää. Joskus joutuu lymyämään kovien tuulten vuoksi useamman päivän paikoillaan ja on pakko käyttää konetta akkujen lataamiseksi, sekin tuntuu toisinaan hiukan pöljältä – ekologisuus siitä on ainakin kaukana. Kahdesta kennosta saamme ladattua nyt 94 W, kun aiemmin yhdellä kennolla tuli 44 W. Uusi kenno ohuena ja kevyenä kiinnitettiin kangaskiinnikkeillä sprayhoodin päälle. Kenno ei tuossa juuri häiritse ketään. Auringonpaisteella kennoista riittää sähköä yli tarpeiden ja tällä määrällä pärjäämme jo useamman päivän.

Rentouttavaa tämä paatilla olo kyllä on - ei ole ihan pakko tehdä oikein muuta kuin ruokaa, ja sekin on kivaa. Taitaa olla ainoita paikkoja, missä minäkin pystyn hetkeksi pysähtymään. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistäkään. On jopa aikaa kirjoitella! Paattia voisikin sanoa eräänlaiseksi akkulaturiksi. On aikaa hiljentyä. Toisinaan iskee lähtemisväsymys; ei millään viitsisi perjantaina töiden jälkeen miettiä lähtöä mihinkään. Varustamalla paattiin melkein kaikki tarvittava tuoreruokia lukuun ottamatta valmiiksi helpottuu kyllä lähtemisen tuskakin. Ja kun on ponnistellut porukan liikkeelle, tulee yleensä viikonlopun aikana akut vaivihkaa ladattua. Irtiotto arkisista ympyröistä tekee hyvää.

Eväät kohdillaan viikonloppureissulla.

Sammaleenpoisto nurmikolta vol. 2

Ostimme viime keväänä sammaleenpoistokoneen taistelussa paremman nurmikon puolesta. Käsittelimme nurmikon sillä ja jälki oli aika rajua. Paikoin jäi jäljelle vain musta maa. Syksyllä emme käsittelyä uusineet, vaan toimeen tartuttiin vasta nyt keväällä. Viime vuodesta viisastuneena kävimme taistoon vasta sitten, kun nurmi oli ajettu kolmeen kertaan. Eli ei käsittelyä vasta heräävälle nurmikolle. Nyt näyttää mielestäni aika hyvältä - nurmikko on hyvinvoivan oloinen ja sammalta ei tullut enää ollenkaan niin paljoa.

Käsittelyn tuloksena syntyy melkoinen määrä sammaleensekaista nurmijätettä. Viimeksi laitoin sitä aika paljon kompostiin, mikä aiheutti hetkellisen lamaantumisen maatumisprosessille. Nyt sammalta oli paljon vähemmän joukossa, joten uskalsin hiukan sekoitella sitä myös kompostin joukkoon.

Hetken päästä kokeillaan käsitellä nurmikko vielä uudelleen ilmausterällä. Kalkkia emme ole nyt laittaneet ollenkaan, emme myöskään sammalsyöppöä. Pihan männyistä tippuvat neulaset happamoittavat varmaan osaltaan maata, joten ehkä jossain kohtaa sitä kalkkiakin pitää raaskia huiskia reilusti. Tai ehkä ihan puutuhkaa?

Säiliötä saa tyhjennellä vieläkin useamman kerran.

Käsittelyn jälkeen. Aika hyvältä jo näyttää.

Taistelu sammalta vastaan jatkuu, muttei enää niin altavastaajan epätoivoisella fiiliksellä. Mutta mitä tehdä nurmikon joukossa kasvaville rikkaruohoille?! Esimerkiksi leinikki ja ratamo ovat aika viheliäisiä. Saapa nähdä, onko sammaleen lähdöllä vaikutusta näihin. Jostain luin, että leinikkikin olisi merkki happamasta maasta. Huh huh, ei minulla ainakaan riitä energiaa repiä rikkoja nurmikolta, kukkapenkeissä ja sora-alueissa on ihan riittävä työsarka!

Minun ei juuri tarvinnut osallistua tähän sammaleenpoistoajeluun, mutta muuta puuhaa pihalla on sitten riittänytkin. Aina ei ihan voimat riitä tehdä nopeasti valmista. Silloin voi aloitella projektin siellä ja toisen tuolla. Kun selkä huutaa hoosiannaa, voikin siirtyä vaikka katkomaan kuivia oksia aidan kärhöstä - sopivalta korkeudelta. Omalla pihalla saa olla ihan vapaasti epäkäytännöllinen, tehdä väärässä järjestyksessä, haahuilla ja tuijotella kaihoisasti suunnitellen. Piha ei tule koskaan valmiiksi ja hyvä niin. Aika tylsää, jos olisi kaikki valmista ja aina samanlaista.

Isommat pihaprojektit on syytä tehdä keväällä, muuten ei into riitä enää kesän jälkeen, minulla ainakaan. Ja onhan kasvejakin helppo siirtää juuri keväällä. Innostuin siirtämään kasvilaatikon paikkaa valoisampaan kohtaan. Hirveä homma, mutta sainpahan taas vaivihkaa vallattua lisää nurmialaa kasveilleni! Valitettavasti laatikon alla oli ehkä juuri täydellisimmän näköinen nurmikko, ei yhtään rikkaruohoja ja kauniin tasainen.

Sammaleenpoistotaistelun ensimmäisen kirjoitukseni voi lukaista tästä.

Kokemuksia kuulisin myös mielelläni - mikä on hyvän (vanhan) nurmikon salaisuus?

Kolme kevättä ja ensikeikuttelut merellä

Lyhyen ajan sisään sain kokea kolme erilaista kevättä. Oman kotipihan heräilevän kevään, Amsterdamin jo pitkällä olevan kevään; sen upean kevätkukkaloiston ja jo hiipuvan magnoliapuiden kukinnan, ja sitten myöhäisimpänä tulevan karun saariston kevään, jossa kevään riemu raikui lähinnä lintujen rinnoissa. Ihan kuin olisi ollut aikamatkalla! 

Laventelit eivät vielä näytä yhtään elonmerkkejä.
Tässä kohtaa iskee aina pelko - mitä jos ovatkin kaikki kupsahtaneet?

Oman pihan ihan ensimmäiset pikkuriikkiset kukkijat, mustassa maassa näyttivät kaukaa ihan muoviroskilta!

Amsterdam ja Keukenhof - kevät aivan täydessä vauhdissa!

Herkkää kevättä Amsterdamissa.

Magnoliat kukassa, hiukan jo loppusuoralla.

Karua kauneutta saaristossa.

Talventörröttäjät, hauskat piikkipallot.

Tyrni mustanpuhuvana.

Tyrnipensaat antavat vielä odottaa - kyllä kohta vihertää.

Kevään eteneminen on nyt jotenkin niin nopeaa, että tuntuu ettei perässä pysy. Joka päivä pihalla aukeaa uusia kukkanuppuja, tulppaanit puskevat maasta ja nurmikko täytyy kohta leikata. Tuntuu, ettei mikään aika riitä pihalla olemiseen – tekemistä olisi vaikka kuinka. Kroppakin on kohtalaisen ihmeissään äkillisestä henkiin heräämisestä. Mitä tuo muija yht’äkkiä riuhtoo? Kompostia kääntäessä lähti nahka peukalonjuuresta, sormusten kohdalle vesikellot, noloa. Myönnettäköön, olen ollut aika horroksessa talviajan. Ulos minut on saanut vain satunnaiset hiihtoreissut, lasten hiihtokisat tai joku muu näennäinen pakko. Ja sitten – tulee se päivä kun on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa ja on oikeasti KEVÄT. Kaikki kääntyy päälaelleen ja sisällä oleminen tuntuu lähinnä rangaistukselta.

Kevät merellä keikkuen tulevi 

Paatti laskettiin kevätvesille huhtikuun lopussa. Kyseisenä aamuna tuli pienoinen takatalvi ja maa oli aivan valkoinen. Peltiä kolisi, kun ihmiset yrittivät kesärenkailla liukastella töihin. Onneksi lumi suli nopeasti pois, kylmää kyllä oli! 

Ensimmäiset merellä keikuttelut tehtiin vappuna turvallisesti lähimaisemiin aivan upeassa aurinkoisessa säässä. Ei tarvinnut yölläkään palella, päinvastoin. Puhalleltiin ilmapalloja ja kietouduttiin serpenttiiniin. Saaressa kevät oli tosiaan paljon myöhemmässä vaiheessa. Puissa aivan minimaaliset silmut. Linnuilla kuitenkin kova tohina päällä.

Paatissa kirjattiin puutelistaa, mitä unohtui tällä kertaa. Olisi kannattanut hiukan aiemmin kirjoitella; puuttui yksi aikuisten täkki ja minulta unipuku ja vaihtovaatteet. Saatiin kuitenkin väkerrettyä kaikille jonkinlainen ratkaisu. Vappuherkkuina maistuivat yksinkertaisesti munkit ja sima, grillatut nakit ja perunasalaatti, tietysti myös lämpimät voileivät.

Äitienpäiväviikonloppuna lähdimme vähän pidemmälle reissulle, miesväki odotteli jo paatissa valmiina että pääsin lähtemään töistä. Olivat jo nukkuneet siellä yhden yön. Olivat heittäneet talviturkitkin, veden ollessa +8 astetta. Seilejä ei matkalla nostettu, kun keli oli sen verran tyyni. Mutta mikä lämpö ja auringonpaiste! Matkalla ihmettelimme kajuutan rauhaa, ei siellä enää ketään tapellut tai riehunut. Ovat tainneet kasvaa isoiksi? Pienempi nukahti kesken kaiken lattialle rappujen alle ja toinen kuunteli haltioituneena äänikasetilta Veljeni Leijonamieltä, minunkin lapsuuteni suosikkitarinaa. 

Sunnuntaiaamulla jännittää herätä - onhan äitienpäivä! Taidan koisia pitkään (tai teeskennellä nukkuvaa ;) 

Onnea kaikille äideille!

TEE se itse -tee

Olen rakastanut yrttien keräämistä jo varhaisteini-iästä lähtien. Löysinkin taannoin vihkosen, johon varhaisteini-ikäinen minäni on kirjoitellut kauniilla kaunolla eri yrttien vaikutuksia ja leikellyt vielä oheen kuvatkin. Innostus on kulkenut mukana tähän päivään, ja aina kaapista löytyy ainakin pieni purkillinen mökiltä tai pihalta kerättyjä aarteita. Vaikka olenkin ihan kahvi-ihminen, maistuu tee kylminä vuodenaikoina erityisen hyvältä. Se lämmittää, lohduttaa, hemmottelee, tuo tunteen kiireettömyydestä. Tee maistuu minulle lähinnä iltaisin. Kesällä paatilla ollessa huomaan myös kaipaavani rauhallista iltateehetkeä. Ostan paatille yleensä kamomillateepusseja ja hyvää hunajaa, irtoteet jätän suosiolla kotiin.

Yleensä käytän omia yrttejä valikoiden tilanteen mukaan, eli kaivelen purkeista aina olotilaan sopivan mikserin. Stressaantuneelle jotain rauhoittavaa tai flunssaiselle hengitysteitä helliviä. Välillä sekoitan mukaan "ihan oikeaa teetä", mutta yrteistä saa kyllä ihan maistuvaa ilmankin. Hunajaa tai muutakaan makeutusta ei aina tarvita, sillä esim. puna-apila tekee mukavan mesisen maun. Lakritsanjuuri vasta makea onkin! Jo pelkästään yrttipurkkien tuoksuttelu ja sekoituksen tekeminen sinällään on rauhoittavaa. Värikkäät kukkien terälehdet tuovat silmäniloa.

Yrttisekoituksia tehdessä on hyvä miettiä sopivia yhdistelmiä, jos haluaa maun lisäksi sovittaa myös vaikutukset yhteen, esim. rentouttava, piristävä tai ysköstee. Lahjaksi pientä määrää tehdessä ei varmasti tarvitse miettiä pidempiä terveysvaikutuksia, mutta jos itse on ahkera teenkuluttaja, voi olla hyvä ainakin vaihdella ainesosia aika ajoin. Esimerkiksi lakritsanjuurta ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Terveyskasvien vaikutuksia voi tutkailla vaikka kasvioppaista tai netistä. Yrttitarha.fi-tietopankista löytyy melko kattavasti eri kasvien käyttöohjeita.

Joulun alla innostuin tekemään muutamia TEE-se-itse-teesekoituksia lahjaksi. Välipäivinä oli myös rauhallista levitellä purkkien aarteita ja huumaantua tuoksuista. Oma jouluteesekoitus maistui varsin mukavalta ja oli myös kaunista!

Winter is Coming -tee

Talvisekoitukseen sopii vahvat jouluiset ja mausteiset maut, sovella mielesi mukaan!

Tähtianiksia
Kanelia
Kardemummaa (luomu)
Kehdäkukkaa
Neilikkaa
Jasmiininkukkia

Jotain hyvää teetä pohjaksi (esim. mustaa tai vihreää) tai vaikkapa sitruunamelissaa.

Talviseen sekoitukseen sopisi myös esim. kuivattu karpalo tai puolukka, mustapippuri, pomeranssi, inkivääri, appelsiininkuori (luomu), vanilja...

Ylhäällä tähtianiksia (murskaa pienemmäksi), hyvää vihreää teetä, neilikoita, vasemmalla jasmiininkukkia, luomukardemummaa, kehäkukkaa, kanelitankoja (pilko pieniksi paloiksi). Luomumausteiden maku on aina intensiivisempi.

Kaneliksi kannattaa valita Ceylonin kanelia. Edullisemman Cassia-kanelin kumariini on haitallista maksalle, ainakin pidempiaikaisessa käytössä. 

Kaunista ja värikästä!

Rauhoittava ysköstee

Lakritsanjuuri
Laventeli
Ruusunmarja
Kehäkukka
Rantaminttu
Salvia

Rauhoittavaan ja rentouttavaan flunssankarkoittajaan sopisi myös hyvin kamomilla. Salvia sopii myös kivuliaisiin kuukautisiin (kuten myös vadelmanlehdet), se myös irrottaa limaa ja hillitsee yskänärsytystä. Salvia ehkäisee myös hikoilua ja kuumia aaltoja. Se ehkäisee myös syljen ja maidoneritystä ja sopii siten imetystä lopettavalle. Salviaa ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön, sillä sen sisältämä eteerinen öljy sisältää myrkyllistä tujonia, joka voi aiheuttaa hermosto- ja ruoansulatusvaivoja. Salviaa ei siten suositella raskaana oleville tai lapsille eikä myöskään imettäville, jotka toivoisivat maidontulon jatkuvan. Rantaminttu irrottaa limaa ja hillitsee hengitysteiden ja suun limakalvojen tulehduksia. Laventelin vaikutus on rauhoittava ja se sopii unettomuudesta ja päänsärystä kärsiville. Laventeli myös laukaisee kouristuksia ja alentaa verenpainetta. Se ei siten sovellukaan alhaisesta verenpaineesta kärsiville. Ruusunmarja sopii kuumetautien hoitoon. Kehäkukkaa käytetään suoliston tulehduksiin. Kehäkukka kiihdyttää estrogeenien tuotantoa, joten sen käyttö saattaa edistää kuukautisten alkamista ja aiheuttaa kohdun supistelua. Lakritsinjuuri toimii yskänärsytystä lievittävänä ja limaa irrottavana. Lakritsinjuuresta voi lukea lisää aiemmasta postauksestani.

Lisäilen teeni joukkoon pakuriuutetta varsinkin silloin, kun on hiukankin flunssainen fiilis.

Rauhoittava ysköstee

Puhdistava flunssankarkoitustee

Lakritsanjuuri
Salvia
Rohtosalkoruusu
Rantaminttu
Laventeli
Kuusenkerkkä
Siankärsämö
Nokkonen

Rohtosalkoruusu on hyvä hengitysteiden tulehduksiin sekä suolisto- ja virtsatievaivoihin. Siankärsämö on hyvä yskänrohto, joka puhdistaa verta ja estää tulehduksia. Kuusenkerkillä on limaa irrottava ja hengitysteitä avaava vaikutus. Kerkät sisältävät paljon C-vitamiinia ja ovat hyviä poistamaan kevätväsymystä. Nokkonen on puhdistava ja poistaa virtsahappoja, lisää virtsaneritystä ja stimuloi munuaisten toimintaa.

Näillä lähtee flunssainen olo ja elimistö puhdistuu.
Siankärsämöä, rohtosalkojuurta, salviaa, kuusenkerkkiä, rantaminttua ja nokkosta. 

No onkos tullut kesä -kukkaistee

Tästä sekoituksesta tuli varsinainen väri-ilotulitus. Appelsiininkuoret ovat kuvassa juuri riivittyjä, mutta uskoisin niiden säilyvän aika värikkäinä kuivattunakin. Kuoria kannattaa ottaa vain luomuhedelmistä. Kuvassa ylinnä oleva tee on valmista rakkausteetä, jossa on mustan teen lisäksi mansikanpaloja ja pieniä sokerisydämiä.

Kanervankukkia
Laventelin kukkia
Ruusunmarjaa
Rantaminttua
Jasmiininkukkia
Kehäkukkia
Puna-apilaa
Lakritsanjuurta
Appelsiininkuorta (luomu)

Kukkaisteestä tulee todella kaunista ja värikästä, mukaan sopii muutkin luonnon antimet. Kokeile vaikka ruusun terälehtiä. Sitruunamelissasta saa hyvän teepohjan, jos ei halua laittaa mustaa, vihreää tai valkoista teetä tms. Kanervankukkia on yleensä käytetty auttamaan unen tuloa. Kanervalla on myös verta puhdistava vaikutus, joten se sopisi myös ylempänä olevaan puhdistavaan flunssankarkoitusteehen.

No onkos tullut kesä jo talven keskelle?

Minä teen yrttiteetä yleensä niin, että teräskannussa kiehutan veden, annan aavistuksen jäähtyä ja lisään yrtit kannuun. Niin niistä irtoaa enempi makua kuin pienessä teesiivilässä. Vihreä tee ei käsittääkseni pidä kovin pitkästä haudutuksesta, mutta esimerkiksi lakritsanjuuri ei lyhyellä haudutuksella vielä pääse oikeuksiinsa. Vihreän teen voikin hujauttaa halutessaan mukaan vähän myöhemmin. Itse koen vihreän teen melkoisen piristävänä ja välttelen juomasta sitä myöhään illalla. Rooibos-tee on luontaisesti kofeiinitonta ja hyvä vaihtoehto iltateesekoitukseen. Mutta ilmankin pärjää!

Jos innostut omien sekoitusten tekoon, saat varmasti hyvää mieltä ja oloa itsellesi, tietysti myös ihania muistamisia ystävälle! Kukkia tuoksutellessa voi mielessään palata kauniisiin kesäaamuihin ja muistella rakkaita paikkoja, joista löytönsä on kerännyt.

Rentouttavia ja inspiroivia teehetkiä ja hyvää oloa uuteen vuoteen!

Joulun tunnelmia + maidoton lohihyytelö -resepti

Vietimme mukavan rauhallisen joulun ja nautimme kiireettömästä yhdessäolemisesta. Lapset toki kävivät vähän ylikierroksilla jännityksestä, mutta mukavasti rauhoittuivat pukin vierailun jälkeen ja uppoutuivat uusiin leikkeihinsä.

Aattoaamuna herkuteltiin joulupuuroa ja luumukiisseliä terassilla takan lämmössä. Pipot ja villasukat jalassa. Valkoinen joulu jäi haaveeksi, mutta aaton kaunis auringonpaiste valaisi sisimpään asti.

Maidoton kylmäsavulohihyytelö

Tein joulupöytään kylmäsavulohihyytelöä, mikä alkaa olla jo jonkinlainen perinne. Tällä kertaa tein vain maidottoman version. Perheeseemme kuuluu pieni sipulinvihaaja, joten sipulia en laittanut, mutta toki se saattaisi tähän sopia. Tein useamman pienen hyytelön, joita on sitten kiva ottaa tarjolle useampaan ruokailuun. Ohje on omasta päästä eikä määrät niin tarkkoja.

LOHIHYYTELÖ (maidoton ja gluteeniton)

1 prk soijavispikermaa
2 prk kaura creme fraichea
tilliä hienonnettuna
sitruunapippuria
suolaa
kylmäsavulohta pieneksi pilkottuna
1 sitruunan mehu
4 liivatelehteä

Vatkaa kerma. Liota liivatteet kylmässä vedessä ja sulata kuumennettuun sitruunamehuun. Sekoita kaikki keskenään ja lisää lopuksi liivateseos. Hyydytä yön yli. Makua voisi varioida vaikka maustekurkun paloilla, aurinkokuivatulla tomaatilla jne.

Joulupäivän löydökset ryytimaalta... Salviaa, lehtikaalia ja persiljaa. Merkillinen joulukuu.

Joulunaluskuhinaa

On taas se aika vuodesta, jolloin olisi ollut hyvä aloittaa ajoissa - nimittäin joulukorttirumba. Pakon tai aikapulan edessä voi valita myös toisin, olla lähettämättä yhtään mitään siinä Postin punaisessa kuoressa. Viime vuonna ajauduin samaan päätökseen ja teimme lasten kanssa vain muutaman joulukortin, lähinnä opettajille ja hoitotädeille. Ehkä vielä saan jonkin superidean, mutta kortista saattaa tulla vaikkapa sähköinen kuva facebookkiin tai jotain muuta, mikä ei ole niin sidottu postinkantajan lomapäiviin.

Ideaa tämän vuoden kortteihin ei ole vielä pälkähtänyt päähän, niinpä esittelen tässä tulevaisuuden toivojen viimevuotiset aikaansaannokset.





Pieniä joulumuistamisia on myös suunnitteilla, josko vain ehtisi toteuttamaan. Itse tehdyt herkkulahjat tai pienet ompelukset ovat kivoja tehdä - niistä tulee ehkä eniten itselle sellainen antamisen ilo. Kun lapset ovat mukana puuhassa, ei haittaa vaikka jälki olisi hieman rouheaakin :)

Yksinkertaisimmillaan lahja voi olla vaikkapa kauniisti pakattu joulunpunainen polka-karkkipussi. Kiva pieni lahjaidea vaikka hoitotädille. Myönnettäköön, tämäkin kuva viime vuodelta!
Mukavaa joulunodotusta!

Marraskuu toivoa täynnä - ihana mausteinen joululeipä (gluteeniton ja maidoton)

Joululehtiä on ihana selailla ennen varsinaista joulustressiä. Marraskuussa usko omiin järjestelykykyihin on vielä suloisen vankkumaton; TÄNÄ vuonna olen ajoissa, siivoan, sisustan ja leivon, täytän lasten yllätysjoulukalenteria ajoissa (eikä vasta joulukuunn toisella viikolla ja syytä tonttuja laiskoiksi ja muistisairaiksi), hankin lahjat ja muistan kaikkia ihanilla, ajatuksella tehdyillä joulutervehdyksillä. Sitten yhdessä siemaillaan lämmintä glögiä takkatulen loimutessa ja ollaan onnellisen tyytyväisiä. Kuten sanottu, marraskuussa kaikki on vielä mahdollista ja pienen ihmisen saavutettavissa.

Pienen epäilyksen kuitenkin kuiskaillessa korvaani tuli mieleeni ajatus, että NYT on juuri hyvä hetki aloittaa joulusta nauttiminen. Ihanassa kanelintuoksuisessa kuplassa on sitä paitsi paljon mukavampaa elää. Niinpä tavallisena arki-iltana meillä tuoksui vastaleivottu jouluinen leipä ja uunissa muhi uuniriisipuuro. Ilman joulustressiä.

Lifen mainoslehtisessä oli kokeilemisen arvoinen resepti, joka sopii hyvin meidän erikoisruokavalioiselle. Hieman jouduin soveltamaan ohjetta, kun kaikkia aineita ei löytynyt ja lisäksi apulaiseni sanoi vahvan EIn puolukoille. Tattarijauhojen sijaan laitoin tattarihiutaleita ja ruusunmarjajauhetta raaskin laittaa vain ruokalusikallisen. Sen sijaan hienonsin sekaan kourallisen kuivattua nokkosta. Piparkakkumausteen puuttuessa laitoin ripauksen kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. Mantelimaidon sijaan laitoin kauramaitoa. Tässä ohje alkuperäisenä:

Mausteinen joululeipä

1 leipä

1,5 dl tattarijauhoja
1 dl ruusunmarjan kuorijauhetta
2 dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta
ripaus Himalajan suolaa
0,5 dl taateleita pieninä palasina
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl pakastepuolukoita sulatettuina
2,5 dl mantelimaitoa
2 rkl Life-neitsytkookosöljyä sulatettuna
2 kananmunaa

Tee näin: Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset ja puolukat keskenään. Lisää sitten mantelimaito, kookosöljy ja kananmunat. Sekoita hyvin. Vuoraa noin 1,5 litran leipävuoka leivinpaperilla tai voitele se kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan ja voitele leivän pinta vedellä. Sirottele päälle mantelirouhetta. Paista uunin keskiosassa 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Voitelin vuoan kookosöljyllä, leipä lähti suht hyvin irti.
Ensi kerralla laitan kuitenkin varoiksi vielä palan leivinpaperia pohjalle.

Ohjetta tähän kirjoittaessani huomasi, etten taaskaan ollut lukenut ohjetta loppuun asti.
Minulla jäi nimittäin leivän pinta voitelematta ja päältä unohtui myös mantelirouheet.
Haitanneeko tuo.

Leivästä tuli ihan mielettömän hyvää. Koostumuskin oli ihan "leipämäistä". Ensi kerralla taidan tehdä kaksi vuoallista kerralla ja laittaa toiseen puolukoita. Nam!

Makoisaa marraskuuta!