Salaattiaineet saaresta - villivihannekset kallionkolosta!

Nykyään on kovin trendikästä herkutella villivihanneksilla. Luonto tarjoaakin monenmoista maukasta ja terveellistä herkkua lautasille - jos vain tietää mitä etsiä. Villiyrttejä ja -vihanneksia sanotaan hortaksi, ja niiden keruuta ja hyödyntämistä hortoiluksi. Luonnon villikasvit ovat valikoituneet kasvamaan luontaisesti paikoissaan eivätkä siten sisällä mitään ylimääräistä.

Olen aina ollut kovasti kiinnostunut keräämään talteen esimerkiksi teeaineksia mökin puhtaasta ympäristöstä. Teesekoituksia on tullut tehtyä joskus ihan lahjoiksi asti. Jostain syystä en kuitenkaan ole oivaltanut käyttää luonnon antimia tuoreena vaikkapa salaateissa! Viikonloppureissulla pienessä saaressa silmiin osui komeamaksaruohot, juuri sopivan pieniä vielä. Niiden maku muistuttaa herneenversoa ja ne sopivat oikein hyvin salaattiin. Maku on tarpeeksi mieto lapsillekin. Suutuntuma on myös oikein hyvä ja salaattimainen. Teimme paatilla koko perheen herkkua, lämpimiä voikkareita, ja maksaruoho-viinirypäle-tomaatti-valkosipulirouhesalaatti maistui niiden kanssa mukavan raikkaalta. Paljon on vielä lajeja tutustuttavana. Omalta pihalta löytyy mm. poimulehti, mutta ei ole ennen tullut mieleenkään sitä syödä.

Tutustumisen arvoisia sivustoja aiheeseen liittyen ovat mm. www.hortoilu.fi sekä www.suomenluonto.fi, josta voi pientä maksua vastaan ladata villivihannesovelluksen lajien tunnistamista helpottamaan. Sovellus sisältää myös reseptejä. Myös Martat tarjoavat sivuillaan ohjeita villivihannesten hyödyntämiseen. Osoitteesta www.luontoon.fi löytyy myös tietoa aiheesta mm. jokamiehenoikeuksiin liittyen.

Mukavaa hortoilua - nyt on sesonki parhaimmillaan!

PS. Sivupalkista oli jostain syystä kadonnut "käyttäjäraati" eli tuo helppo systeemi, millä voit liittyä blogini lukijaksi. Nyt sen pitäisi taas toimia - tervetuloa lukijaksi!

Merisairas miehistö - mikä auttaisi meripahoinvointiin?

Kun työpäivä päättyy perjantaina vasta neljältä, on aika mahdoton ajatus ehtiä reissuun vielä samana iltana, ainakaan kun suunnitelmissa on siirtyä yli 20 merimailia ja pakkaaminen etukäteen on unohtunut tehdä. Iltasella kauppareissun ja pienen pakkaamisen jälkeen menimme yöksi paattiin ja köydet irtosi heti aikaisin aamulla. Perjantaina oli vielä melkoinen kelikin, tuulta ja sadetta. Aallokkoa riitti vielä lauantaillekin, mutta saimme seilata aika mukavassa myötäisessä. Rannikon suojista poistuttua alkoi kuitenkin nopeasti miehistö hiljentyä. Meripahoinvointi iski äkillisesti kesken mukavan puuhastelun. Sisällä kajuutassa ällötys iskee yleensä pahiten ja nopeasti. Ehdin juuri napata ylleni jotain ulkovaatetta ja mennä salamana ulos. Horisonttiin tuijottaminen auttaa yleensä hiukan, eikä tälläkään kertaa se oksennus tullut, mutta kaksinkerroin jo roikuin laidalla. Kun olo hiukan helpotti muutaman tunnin päästä, alkoi kovasti nukuttaa. Lapsilla merisairaus ilmenee usein vain unisuutena, ja vanhempi pojistakin menee yleensä pitkäkseen. Päiväunia ei tuolle isommalle normaalisti tule missään tilanteessa, mutta nyt taisi tulla ihan unikin. Itsellänikin tuo unisuus on yleensä ensioire pahoinvoinnista. Vasta loppumatkasta uskalsin mennä takaisin sisälle hakemaan lisää lämmintä villaista vaatetta.

Olen huomannut myös sellaisen seikan, että kännykän katsomisesta tulee välittömästi paha olo, varsinkin jos rullaa näyttöä. Sama tulee autossa ja joskus jopa sisällä kotona! Olen ihmetellyt, mistä johtuu että ennen lasten saamista minulle ei koskaan tullut paha olo. Mahtaako olla jotain kikkaa tai konstia, millä oloa voi helpottaa? Ehkä nämä kevään ensimmäiset reissut ovat kropalle jonkinlainen shokki; jospa loppukesästä vatsa ei heitä enää kärrynpyörää... Kauhuskenaarioni on, että joskus on niin kamala keli, että on pakko olla sisällä poikien kanssa. Silloin ei varmaan voi muuta kuin yrittää nukkua, tai tyytyä kiltisti ämpärin kaveriksi.

Innolla paluumatkaa odotellen...

Hyviä vinkkejä merisairaalle?

Onneksi merisairaus ei vaivaa rannassa! Huonovointisuus häviää yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Kevään ensimmäiset purjehdusreissut tehty!

Kevään ensimmäiset paattireissut tuppaa olemaan aina hiukan jännittäviä. Onko kaikki tarvittava mukana, puuttuuko joltain peitto tai tyyny, onko kaikki astiat mukana? Toimiiko lämppäri?

Viikko sitten teimme "harjoitusyöpymisen" ihan vain kotirannassa ja aamulla heitimme pienen lenkin. Uusi Wallas-lämmitin todettiin toimivaksi ja yhden yön tarpeiksi oli kaikille sopivasti tavaroita mukana. Aiempaan lämppäriin meni hiukan luotto, kun kerrankin se lakkasi toimimasta juuri tällaisella ensimmäisellä kevätreissulla, jollaiselle ei ole mitään asiaa ilman lämmitintä. Tuolta reissulta mieleen jäi se mielentila, kun lämpömittari alkoi laskea ja laskea ja alettiin kaivaa vilttejä ja lisäkerrastoja. Olimme vielä tulleet juuri saunasta ja tukat ihan märkinä hytisimme kylki kyljessä. Kyllähän se lämmitin sitten myöhään illalla hurahti uudestaan käymään pitkän väännön jälkeen, mutta hiukan siinä jo ehti säikähtää. Onkin hyvä viettää eka yö aina omassa laiturissa ja testata, että kaikki toimii oikeasti.

Nyt perjantaina lähdimme reilun tunnin matkan päähän lähisaaristoon ja teimme yhden yön reissun. Saimme rannasta sähköä, joten tarkenimme kolean illan ja yön mainiosti kahden lämmittimen voimin. Sähkölämmitin on myös uusi, tehokas vempain sekin. Vesi oli vasta + 8 asteista, joten kyllähän tuo meri hohkasi vielä aika ikävästi kylmää. Ilta oli aivan upea ja saimme nauttia auringonpaisteesta. Yöllä alkoikin sitten puhaltaa reippaasti ja aamulla tuuli 14 m/s. Aallot rannassa näyttivät aika hurjilta ja meri pauhasi voimalla. Tuntui että tuuli meni läpi meikäläisenkin tuulitunnelin... Onneksi se siitä päivän mittaan laantui ja pääsimme kohtalaisessa kelissä kotiin ja odottamaan äitienpäivän aamua.

Pojat nauttivat kovasti paatilla olosta, kalastivat innolla (ilman saalista tosin) ja keräsivät muovikassillisen "aarteita". Timanttikivet pääsivät kotona pesuun ja talteen aarrearkkuihin. Kun tuli tarve kokkailla paatissa, täydentyi myös puutelista seuraavalle reissulle: suolaa, sokeria, hunajaa, juomamukeja, mausteita, öljyä...

Talvivaatteiden sesonkiaika jatkuu meillä vielä senkin jälkeen, kun muut ovat jo pakanneet tilaa vievät topat talviteloille. Aloin laskemaan omaa kerrosmäärääni: toppi, pitkähihainen, huppari, villapaita, untuvatakki, toppamallinen pelastusliivi... Joo kyllä niillä juuri tarkeni :)

Äitienpäivää vietettiin leppoisasti anoppilassa herkutellen. Aamu alkoi lasten ihanilla onnitteluilla ja itse väkerretyillä lahjoilla. Voi rakkaus!

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Simaa ja serpentiiniä!

Tuumasin joskus muinoin, että sitten kun minulla on omia lapsia, niiden kanssa tulee varmasti vietettyä kaikki juhlapyhät viimeisen päälle. Ha! Joskus sekin onnistuu, mutta olen huomannut, että viime aikoina on menty kyllä varsin notkeasti siitä missä aita on matalin. Ja hyvä niin, sillä kaikki ovat silti olleet suurin piirtein tyytyväisiä. Jopa minä.

Pääsiäisenä ei maalattu munia, ei laitettu rairuohoa. Onneksi on koulu ja hoitoPAIKKA, joka nimensä veroisesti paikkaa näitä väsähtäneen äidin unohduksia. Yllätin kyllä itsenikin laittamalla oikein pääsiäisverhot, tosin viimeisinä pyhäpäivinä, mutta kyllähän nuo iloiset tipuset luontuvat hyvin tähän kevään suureen juhlaan ja sointuvat hyvin serpentiineihin. Eikös vaan.

Vietämme vappua nyt keskenämme, toinen lapsista kun on kovassa kuumeessa. Vähän serpentiiniä kattolamppuun, perunasalaattia, ranskiksia ja wingsejä, kaupan tippaleipiä ja äitini tekemää älyhyvää simaa. Ja uudenvuoden kuohari, joka unohtui vuoden vaihtuessa juoda. Honkkarissa oli jäljellä tasan neljä foliopalloa, mutta tarvitsimme onneksi vain kaksi.

Leppoisan letkeää vappua kaikille simasuille ja rentoja vapaita raskaan työn raatajille!

Paistaa se päivä risukasaankin, paistaahan?

Paistaa se päivä ja lopussa kiitos seisoo - ja mitä näitä muita fraaseja onkaan... Tuo kesäinen risupesäkuva fraaseineen sopii vallan mainiosti viime viikkojen tunnelmiin. Kotikin on alkanut välillä muistuttaa erehdyttävästi jotain kasaa tai muuten vain jonkun pyörremyrskyn kourissa ollutta "täällä on nyt vähän tällaista" / suljetaan väliovet -kotia. Olemme sairastelleet oikein urakalla ja antaumuksella koko perheen voimin, juuri kun ehdin hehkuttaa kaikille, kuinka terveitä olemme olleet. Pakkaa sekoitti vielä lisäksi uusiksi menneet työkuviot. Melkoinen härdelli noin niinkuin yhdistettynä. Mutta nyt tuntuu jo aavistuksen seesteisemmältä; voi jo hiukan tähyillä ees ja taas ja ihmetellä ihmisen venymisen määrää. Kaikella lienee jokin tarkoituksensa, parempi katsella kuitenkin vain sinne eteenpäin, kirkkaaseen kevätaurinkoon!

Lisääntynyt valon määrä tuo valtavasti extravirtaa. Kohta ei enää iltaisin rysähdetä telkkarin ääreen, vaan nautitaan pihapuuhailuista iltamyöhään ja tehdään kaikkea ulkona enempi. Tuijotetaan tuoksuvaan multaan, josko sitten nopeammin nousisivat tulppaanit, narsissit, krookukset ja kaikki ne jotka ehkä kylvettiin tähän tai tuonne vai kylvettiinkö.. Kodin kaaoskin saa hitaasti mutta varmasti kyytiä (tähän on pakko vain uskoa, vaikka epätoivo joskus nostaa päätään), ja pihan risukasatkin löytävät toivottavasti tiensä oikeisiin osoitteisiin.

Niin, ja koskahan tehdään ensimmäinen paattireissu? Ensin toki pitäisi vene saada vesille ja säämiehet saisivat lakata takatalvella uhkailun. Mies investoi uuteen lämppäriin, joten sen turvin uskallettaneen tehdä eka reissu jo kohtalaisen aikaisessa. Kaipuu on kova myös mökille kuuntelemaan lintujen kevätkonserttia. Keväällä kaikki menee niin vauhdilla eteenpäin, ajatuksia myöden!

Ehkäpä meidänkin risukasaan alkaa taas aurinko yltää :)

Aurinkoista kevätviikonloppua!

PS. Huumoria ei sovi unohtaa, sitä pitää vain kaivaa pöljistäkin jutuista. Tätä kirjoittaessa pienin heräsi huutaen ja selvästi jonkun painajaisen pauloissa. Pitelin häntä sylissäni, mutta ei se huuto lakannut, yltyi vaan. Sitten sainkin lämpimän suihkun ylleni, kuin myös sänky, lattia, matto, lattialla olleet lehdet ja lelut... Suihkuttelua, kuivailua ja pään pudistelua. Ja naurua! Ja minulla valmiina jo suihkunraikas unikaveri.

Lakritsanjuuri - suloinen makeuttaja

Ostin taannoin Ruokapuoti Lumosta lakritsanjuurta ihan vain mielenkiinnosta, mutta sen käyttö unohtui pitkäksi aikaa ihan kokonaan. Tällaisina pimeinä kylminä aikoina, kun viima ja vilu tuntuu tulevan seinistäkin läpi, on tee maistunut melkeinpä joka ilta. Kovasta flunssasta kärsiessäni piti myös ottaa kaikki avut käyttöön. Yleensä iltateeni saa makunsa itse kuivatuista yrteistä, pakuriuutteesta ja hunajasta. Kurkkukipuisena kannattaa myös muistaa inkivääri! Kaappeja kaivellessa tuli vastaan tuo unohtunut lakritsanjuuripussi. Ensin kokeilin tehdä siitä teetä mukissa pienessä teesiivilässä, mutta ei siitä oikein ehdi sillä tavalla maku irrota. Olenkin nyt antanut lakritsanjuuren hautua kuumassa vedessä isommassa kipossa tai teekannussa ihan rauhassa, jolloin maku ehtii irrota.

Kesällä kuivaamani yrtit sopivat hyvin lakritsanjuuren kaveriksi. Niiden maku ei ole liian peittävä. Hunajaa ei enää tarvita, sillä lakritsanjuuri maustaa teen suloisen makoisaksi, yllättävänkin makeaksi. Myös puna-apila tuo teehen suloista mesistä makeutta. Laventeli taas rauhoittaa ja rantaminttu sopii muuten hyvin vilulloiseen oloon. Välillä teetäni maustaa myös puhdistava siankärsämö. Jo pelkästään teen tekeminen on aika rauhoittavaa. Kannullisen juominen edellyttää myös kaikenlaisen tohinan rauhoittamisen, eihän hyvää teetä juoda pyykkejä lajitellen!

Makea iltatee syntyy lakritsanjuuresta, laventelista, rantamintusta, puna-apilasta ja siankärsämöstä.
Iltaherkkuja ei teetä enempää kaivatakaan, makeanhimo tulee tyydytettyä.

TERVEYSVAIKUTUKSIA?

Ruohonjuurikauppa kuvailee tuotetta seuraavasti: "Macurthin kuivattu luomulaatuinen lakritsinjuuri kätevässä muodossa hiutaleina. Käytetään teenä, sekä monipuolisesti ruuanlaitossa ja leivonnassa. Lakritsanjuurta on erityisesti käytetty jälkiruokien makeuttamiseen. Erinomainen mauste eksoottisiin ruokiin, pannacottaan ja vaniljajäätelöön. Lakritsajauhe antaa luonnollista makeutta, sitä käyttämällä voit säästää sokerinkäytössä."

Kokonaisen lakritsinjuuren kohdalla Ruohonjuuren sivuilla kuvailtiin tarkemmin: "Lakritsikasvi on perusteellisimmin tutkittuja rohdoskasveja. Se on ollut hyvin tärkeä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Lakritsikasvin tieteellinen nimi on Glycyrrhiza glabra L ja englanniksi Licorice root. Suomessa luontaislääkinnässä käytetään rohdosnimeä lakritsijuuri. Glycyrrhiza-sukuun kuuluu 18 lajia. Tärkein rohdokseksi käytetty laji on nimenmaan Glycyrrhiza glabra. Juuret ovat 5 cm paksut ja kuori sälöilevä, maku katkera ja kitkerä. Lakritsikasvia tulee myyntiin sekä luonnonvaraisista että puolivilleistä kasvustoista eri puolilta Eurooppaa ja Aasiaa.

Lakritsijuuressa on haihtuvaa öljyä, jossa on löydetty noin 80 ainesosaa. Sen juuressa on triterpeenisaponiineja (4-24%), pääasiassa glykyrritsiiniä ja sen johdannaisia (1-24%). Glykyrritsiini on noin 50-100 kertaa sokeria makeampaa. Lakritsijuuressa on myös flavonoideja, isoflavonoideja ja kalkoneita. Näihin ryhmiin kuuluvia yhdisteitä on tunnistettu noin 30. Lisäksi lakritsijuuressa on amineihin kuuluvia ainesosia kuten asparagiinia, betaiinia, koliinia sekä polysakkareista arabinogalaktaaseja. Juuri sisältää myös soijasaponiineja, hartsia, kumeja ja vahaa.

Viranomaiskannanotto: Euroopassa rohdosalalla arvostetuimman viranomaisen eli Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan lakritsikasvi vaikuttaa antitussiivisesti (yskänärsytystä lievittävänä) ja ekspektoranttisesti (limaa irroittavasti). Sen käyttöaiheita ovat hengitysteiden tulehdukset ja myös mahatulehduksen lääkitseminen. Se toimii mietona laksatiivina. Komissio E:n monografian mukaan glykyrritsiiniä voidaan käyttää mahahaavan hoitoon 200-600 mg:n päiväannoksina. Käyttö olisi syytä rajoittaa 4-6 viikkoon, koska lakritsijuuri farmakologisina annoksina voi poistaa elimistöstä kaliumia."

Muistakin lähteistä löysin lakritsanjuurelle mm. seuraavia ominaisuuksia: lieventää yskänärsytystä, helpottaa käheää kurkkua, parantaa ruoansulatusta. Mielenkiintoinen yksityiskohtaisempi artikkeli aiheesta löytyy myös täältä. Kuten muidenkin lakritsituotteiden kanssa, runsas nauttiminen ei soveltune korkeasta verenpaineesta kärsiville. Kohtuus kaikessa, ehkäpä lakritsanjuuriteetäkään ei ole syytä nauttia ihan joka ilta.

Lakritsa karkkina menee minun arvostuksessani melkeinpä yli suklaan. Myös lakritsajäätelö on suurta herkkuani. Ostin myös luomulakritsajauhetta, mutten vielä ole montaa käyttökohdetta keksinyt. Uutena vuotena testattiin kyllä lakritsajauhetta lattekahvin maitovaahdon päällä, pienenä hifistelynä. Ehkä jauhetta voisi käyttää jossain jälkiruoissa. Ideoita?

Maukas gluteeniton karjalanpiirakka

Pieni mies on pitkään haaveillut karjalanpiirakoista. Sellaisista, joita hänkin saisi syödä. En ole raaskinut ostaa gluteenittomia ja maidottomia piirakoita, sillä niiden hinta on ollut aika suolainen. Jostain syystä olen myös mieltänyt piirakoiden leipomisen mahdottomaksi - tuleeko niistä edes hyviä? Iltapuuroksi keitellystä riisipuurosta tuli sen verran runsas satsi, että kynnys piirakoiden leivontaan laski mukavasti. Lisäksi oli leppoisa vapaapäivä ja lapsilla tekemisen pulaa. Pojat olivatkin innoissaan hakemassa essuja ja kokin hattuja; luvassa jauhojen pöllytystä ja pulikointia!

Taikinahan on varsin helppo tehdä. Tattarijauhoista tulee jokseenkin samanmoinen tuntu kuin ruisjauhoista. Lisäsin myös hiukan täysjyväriisijauhoja. Puuron keitin pussin ohjeen mukaan, mutta kauramaitoon.

KARJALANPIIRAKAT (gluteeniton ja maidoton)

Riisipuuroa (2 dl puuroriisiä, kauramaitoa, keitä puuroksi)
(raaka kananmuna, jos puuro jämähtänyt kuivakkaaksi)
1,5 dl tattarijauhoja
0,5 dl täysjyväriisijauhoja
0,5 tl suolaa
2 tl psylliumia
2 dl kylmää vettä

Sekoita psyllium kylmään veteen, turvota hetken. Psyllium tuo taikinaan sitkoa. Lisää suola. Voit käyttää myös pelkästään tattarijauhoja (2 dl). Sekoita jauhot vähitellen joukkoon. Taikina saa irrota reunoista ja olla hiukan kimmoisaa, muttei kuitenkaan kovaa. Muotoile taikinasta pötkylä, jaa se noin 20 palaan. Pyörittele palat palluroiksi ja laita takaisin taikinakulhoon vaikka liinan alle, etteivät ne kuivu. Taputtele pallura käsin vähän littanaksi tattarijauhoitetulla alustalla, kauli sitten taikinapulikan avulla ohuehko lätty. Jauhoita ja pyöräytä aina välissä, ettei tartu pulikkaan tai alustaan. Minulla puuro oli aika kuivakasta, joten sekoitin joukkoon yhden munan. Laita reilu lusikallinen lätyn päälle, rypyttele nätiksi.

Paista piirakat 250 asteessa, kunnes saavat hiukan väriä. Minulla reunoista tuli aika kovia, vaikka paiston jälkeen voitelin osan kirkastetulla voilla. Näillekin voisi varmaan tehdä vaikka margariini-vesiseoksen, johon piirakat voisi nopeasti upottaa uunin jälkeen.

Kannattaa jauhottaa huolellisesti!

Matkalla uuniin!

Piirakoista tuli tosi hyviä ja maukkaita. Eipä niitä enää illalla montaa ollut jäljellä!
Karjalanpiirakoiden teko mielletään aina työlääksi, mutta eihän tuo itseasiassa kovin monimutkaista ole. Varsinkaan jos puurokin on valmiina. Lasten kanssa tehdessä toki aikaa tuhrautui vähän runsaammin. Hienosti tuo leipominen sujui rypytystä myöden; ei minun tekemäni juuri eronneet lasten tekeleistä. Eikä itse tehtyjen tarvitse niin täydellisiltä näyttääkään :)