Iloinen yllätys Gröna Lund

Illalla lähdimme ihan vaan pienelle iltakävelylle länsi-satamaan paatteja ja laivoja ihmettelemään. Takaisintulomatkalla huomasimme Gröna Lundin porttien olevan auki ja ihmisten valuvan sisään. Menimme virran mukana ja ihmettelimme miksi sinne nyt yhtäkkiä pääsi. Lavalla veti komeasti Robert Plant! Sitä iloa kesti vain muutaman biisin, mutta hienoa oli senkin edestä. Volumetaso vain oli ihan hirmu kova, ja pidimme kaikki korvista kiinni. Päätimme ottaa ihan vain muutaman lipun, että pojat pääsevät kokeilemaan nopeasti jotain laitetta, mutta eihän sieltä niin vain päässyt. Kokeilimme ”hassua taloa” koko porukka, ja se oli ihan kiva kaikille. Vanhempi poika pääsi isänsä kanssa vuoristorataan, vaikka hiukan arvelutti päästää poika sinne kieppumaan, minä kun pelkään korkeita paikkoja muidenkin edestä. Hymy korvissa poika sieltä kuitenkin tuli. 

Pienempi järjesti kunnon shown, kun suurin osa pienten laitteista oli kiinni, eikä hän suostunut menemään mihinkään lapsellisen oloiseen juttuun. Bongasimme siinä kiireissämme Vilda Musen –jonon, josta jostain syystä saimme kuvan, että se olisi joku pikkulapsille sopiva. Sen sisäänmeno oli niin, ettei itse rataa näkynyt kunnolla. Miesväki hujahti sinne jonoon, ja minä menin toiselle puolelle katsomaan josko heitä näkyisi. Rata olikin ihan hurja! Voi sitä tunnetta vatsassa. Pienin oli selvinnyt hienosti ja komentanut ettei hänestä tarvitse pitää erikseen kiinni.

Tähän härveliin ei kukaan meistä uskaltanut. Ihan kauhea!!!

Öinen paluumatka oli tunnelmallinen, hehkutusta ja ihmettelyä, että olipa hieno ja yllättävä kokemus tuo huvipuistovisiitti. Sikäli myös ihan hienoa, että kolmella laitteella saimme kaikki tyytyväisiksi ja hienon ikimuistoisen elämyksen. 20 lippua kului ja hintaa niille tuli 360 skr.

Nämä kuvat ovat mereltä käsin napsittuja, kumiveneajelulta. Hui mikä musta pilvi!

Seuraava päivä kului kaupungilla ja lelukauppareissulla. Melkoinen vilinä oli keskustassa. Ratikkamatka oli pojille elämys, mutta ajelimme vielä ihan huviksemme takaisin niin, että ensin menimme pienen matkaa metrolla ja sitten vielä vesibussilla. Pojat olivat aivan innoissaan metrosta. Suuret ruokamatkaelämyssuunnitelmamme johdattivat meidät McDonaldsin kulinaarisiin nautintoihin. Nälkä iski yllättäen ja pienin löi täysstopin matkaan. Keskustassa oli kiva lennokkikauppa ja NK:lla pyörähdimme nopeasti. Lasten kanssa ei ollut tarkoituskaan yrittää shoppailla sen enempiä. Eikä siitä olisi mitään tainnut tullakaan. Illalla pääsimme vielä uudestaan kierrokselle, mutta shoppailu rajoittui ihanaan valtavaan jäätelöön vanhassa kaupungissa.

Tukholma oli kiva elämys. Ensi kertaan jää Skansen ja Junibacken, jotka molemmat olisivat olleet visiitin arvoisia, mutta niihin kannattaa varata runsaasti aikaa.