Illalla lähdimme ihan vaan pienelle
iltakävelylle länsi-satamaan paatteja ja laivoja ihmettelemään.
Takaisintulomatkalla huomasimme Gröna Lundin porttien olevan auki ja ihmisten
valuvan sisään. Menimme virran mukana ja ihmettelimme miksi sinne nyt yhtäkkiä
pääsi. Lavalla veti komeasti Robert Plant! Sitä iloa kesti vain muutaman
biisin, mutta hienoa oli senkin edestä. Volumetaso vain oli ihan hirmu kova, ja
pidimme kaikki korvista kiinni. Päätimme ottaa ihan vain muutaman lipun, että
pojat pääsevät kokeilemaan nopeasti jotain laitetta, mutta eihän sieltä niin
vain päässyt. Kokeilimme ”hassua taloa” koko porukka, ja se oli ihan kiva
kaikille. Vanhempi poika pääsi isänsä kanssa vuoristorataan, vaikka hiukan
arvelutti päästää poika sinne kieppumaan, minä kun pelkään korkeita paikkoja
muidenkin edestä. Hymy korvissa poika sieltä kuitenkin tuli.
Pienempi järjesti kunnon shown, kun suurin osa pienten laitteista oli kiinni, eikä hän suostunut menemään mihinkään lapsellisen oloiseen juttuun. Bongasimme siinä kiireissämme Vilda Musen –jonon, josta jostain syystä saimme kuvan, että se olisi joku pikkulapsille sopiva. Sen sisäänmeno oli niin, ettei itse rataa näkynyt kunnolla. Miesväki hujahti sinne jonoon, ja minä menin toiselle puolelle katsomaan josko heitä näkyisi. Rata olikin ihan hurja! Voi sitä tunnetta vatsassa. Pienin oli selvinnyt hienosti ja komentanut ettei hänestä tarvitse pitää erikseen kiinni.
Pienempi järjesti kunnon shown, kun suurin osa pienten laitteista oli kiinni, eikä hän suostunut menemään mihinkään lapsellisen oloiseen juttuun. Bongasimme siinä kiireissämme Vilda Musen –jonon, josta jostain syystä saimme kuvan, että se olisi joku pikkulapsille sopiva. Sen sisäänmeno oli niin, ettei itse rataa näkynyt kunnolla. Miesväki hujahti sinne jonoon, ja minä menin toiselle puolelle katsomaan josko heitä näkyisi. Rata olikin ihan hurja! Voi sitä tunnetta vatsassa. Pienin oli selvinnyt hienosti ja komentanut ettei hänestä tarvitse pitää erikseen kiinni.
Tähän härveliin ei kukaan meistä uskaltanut. Ihan kauhea!!! |
Öinen paluumatka oli tunnelmallinen,
hehkutusta ja ihmettelyä, että olipa hieno ja yllättävä kokemus tuo
huvipuistovisiitti. Sikäli myös ihan hienoa, että kolmella laitteella saimme
kaikki tyytyväisiksi ja hienon ikimuistoisen elämyksen. 20 lippua kului ja
hintaa niille tuli 360 skr.
Nämä kuvat ovat mereltä käsin napsittuja, kumiveneajelulta. Hui mikä musta pilvi! |
Seuraava päivä kului kaupungilla ja
lelukauppareissulla. Melkoinen vilinä oli keskustassa. Ratikkamatka oli pojille
elämys, mutta ajelimme vielä ihan huviksemme takaisin niin, että ensin menimme
pienen matkaa metrolla ja sitten vielä vesibussilla. Pojat olivat aivan
innoissaan metrosta. Suuret ruokamatkaelämyssuunnitelmamme johdattivat meidät
McDonaldsin kulinaarisiin nautintoihin. Nälkä iski yllättäen ja pienin löi täysstopin
matkaan. Keskustassa oli kiva lennokkikauppa ja NK:lla pyörähdimme nopeasti.
Lasten kanssa ei ollut tarkoituskaan yrittää shoppailla sen enempiä. Eikä siitä olisi mitään tainnut tullakaan. Illalla pääsimme
vielä uudestaan kierrokselle, mutta shoppailu rajoittui ihanaan valtavaan jäätelöön
vanhassa kaupungissa.
Tukholma oli kiva elämys. Ensi kertaan jää
Skansen ja Junibacken, jotka molemmat olisivat olleet visiitin arvoisia, mutta
niihin kannattaa varata runsaasti aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!