Paistaa se päivä risukasaankin, paistaahan?

Paistaa se päivä ja lopussa kiitos seisoo - ja mitä näitä muita fraaseja onkaan... Tuo kesäinen risupesäkuva fraaseineen sopii vallan mainiosti viime viikkojen tunnelmiin. Kotikin on alkanut välillä muistuttaa erehdyttävästi jotain kasaa tai muuten vain jonkun pyörremyrskyn kourissa ollutta "täällä on nyt vähän tällaista" / suljetaan väliovet -kotia. Olemme sairastelleet oikein urakalla ja antaumuksella koko perheen voimin, juuri kun ehdin hehkuttaa kaikille, kuinka terveitä olemme olleet. Pakkaa sekoitti vielä lisäksi uusiksi menneet työkuviot. Melkoinen härdelli noin niinkuin yhdistettynä. Mutta nyt tuntuu jo aavistuksen seesteisemmältä; voi jo hiukan tähyillä ees ja taas ja ihmetellä ihmisen venymisen määrää. Kaikella lienee jokin tarkoituksensa, parempi katsella kuitenkin vain sinne eteenpäin, kirkkaaseen kevätaurinkoon!

Lisääntynyt valon määrä tuo valtavasti extravirtaa. Kohta ei enää iltaisin rysähdetä telkkarin ääreen, vaan nautitaan pihapuuhailuista iltamyöhään ja tehdään kaikkea ulkona enempi. Tuijotetaan tuoksuvaan multaan, josko sitten nopeammin nousisivat tulppaanit, narsissit, krookukset ja kaikki ne jotka ehkä kylvettiin tähän tai tuonne vai kylvettiinkö.. Kodin kaaoskin saa hitaasti mutta varmasti kyytiä (tähän on pakko vain uskoa, vaikka epätoivo joskus nostaa päätään), ja pihan risukasatkin löytävät toivottavasti tiensä oikeisiin osoitteisiin.

Niin, ja koskahan tehdään ensimmäinen paattireissu? Ensin toki pitäisi vene saada vesille ja säämiehet saisivat lakata takatalvella uhkailun. Mies investoi uuteen lämppäriin, joten sen turvin uskallettaneen tehdä eka reissu jo kohtalaisen aikaisessa. Kaipuu on kova myös mökille kuuntelemaan lintujen kevätkonserttia. Keväällä kaikki menee niin vauhdilla eteenpäin, ajatuksia myöden!

Ehkäpä meidänkin risukasaan alkaa taas aurinko yltää :)

Aurinkoista kevätviikonloppua!

PS. Huumoria ei sovi unohtaa, sitä pitää vain kaivaa pöljistäkin jutuista. Tätä kirjoittaessa pienin heräsi huutaen ja selvästi jonkun painajaisen pauloissa. Pitelin häntä sylissäni, mutta ei se huuto lakannut, yltyi vaan. Sitten sainkin lämpimän suihkun ylleni, kuin myös sänky, lattia, matto, lattialla olleet lehdet ja lelut... Suihkuttelua, kuivailua ja pään pudistelua. Ja naurua! Ja minulla valmiina jo suihkunraikas unikaveri.

Lakritsanjuuri - suloinen makeuttaja

Ostin taannoin Ruokapuoti Lumosta lakritsanjuurta ihan vain mielenkiinnosta, mutta sen käyttö unohtui pitkäksi aikaa ihan kokonaan. Tällaisina pimeinä kylminä aikoina, kun viima ja vilu tuntuu tulevan seinistäkin läpi, on tee maistunut melkeinpä joka ilta. Kovasta flunssasta kärsiessäni piti myös ottaa kaikki avut käyttöön. Yleensä iltateeni saa makunsa itse kuivatuista yrteistä, pakuriuutteesta ja hunajasta. Kurkkukipuisena kannattaa myös muistaa inkivääri! Kaappeja kaivellessa tuli vastaan tuo unohtunut lakritsanjuuripussi. Ensin kokeilin tehdä siitä teetä mukissa pienessä teesiivilässä, mutta ei siitä oikein ehdi sillä tavalla maku irrota. Olenkin nyt antanut lakritsanjuuren hautua kuumassa vedessä isommassa kipossa tai teekannussa ihan rauhassa, jolloin maku ehtii irrota.

Kesällä kuivaamani yrtit sopivat hyvin lakritsanjuuren kaveriksi. Niiden maku ei ole liian peittävä. Hunajaa ei enää tarvita, sillä lakritsanjuuri maustaa teen suloisen makoisaksi, yllättävänkin makeaksi. Myös puna-apila tuo teehen suloista mesistä makeutta. Laventeli taas rauhoittaa ja rantaminttu sopii muuten hyvin vilulloiseen oloon. Välillä teetäni maustaa myös puhdistava siankärsämö. Jo pelkästään teen tekeminen on aika rauhoittavaa. Kannullisen juominen edellyttää myös kaikenlaisen tohinan rauhoittamisen, eihän hyvää teetä juoda pyykkejä lajitellen!

Makea iltatee syntyy lakritsanjuuresta, laventelista, rantamintusta, puna-apilasta ja siankärsämöstä.
Iltaherkkuja ei teetä enempää kaivatakaan, makeanhimo tulee tyydytettyä.

TERVEYSVAIKUTUKSIA?

Ruohonjuurikauppa kuvailee tuotetta seuraavasti: "Macurthin kuivattu luomulaatuinen lakritsinjuuri kätevässä muodossa hiutaleina. Käytetään teenä, sekä monipuolisesti ruuanlaitossa ja leivonnassa. Lakritsanjuurta on erityisesti käytetty jälkiruokien makeuttamiseen. Erinomainen mauste eksoottisiin ruokiin, pannacottaan ja vaniljajäätelöön. Lakritsajauhe antaa luonnollista makeutta, sitä käyttämällä voit säästää sokerinkäytössä."

Kokonaisen lakritsinjuuren kohdalla Ruohonjuuren sivuilla kuvailtiin tarkemmin: "Lakritsikasvi on perusteellisimmin tutkittuja rohdoskasveja. Se on ollut hyvin tärkeä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Lakritsikasvin tieteellinen nimi on Glycyrrhiza glabra L ja englanniksi Licorice root. Suomessa luontaislääkinnässä käytetään rohdosnimeä lakritsijuuri. Glycyrrhiza-sukuun kuuluu 18 lajia. Tärkein rohdokseksi käytetty laji on nimenmaan Glycyrrhiza glabra. Juuret ovat 5 cm paksut ja kuori sälöilevä, maku katkera ja kitkerä. Lakritsikasvia tulee myyntiin sekä luonnonvaraisista että puolivilleistä kasvustoista eri puolilta Eurooppaa ja Aasiaa.

Lakritsijuuressa on haihtuvaa öljyä, jossa on löydetty noin 80 ainesosaa. Sen juuressa on triterpeenisaponiineja (4-24%), pääasiassa glykyrritsiiniä ja sen johdannaisia (1-24%). Glykyrritsiini on noin 50-100 kertaa sokeria makeampaa. Lakritsijuuressa on myös flavonoideja, isoflavonoideja ja kalkoneita. Näihin ryhmiin kuuluvia yhdisteitä on tunnistettu noin 30. Lisäksi lakritsijuuressa on amineihin kuuluvia ainesosia kuten asparagiinia, betaiinia, koliinia sekä polysakkareista arabinogalaktaaseja. Juuri sisältää myös soijasaponiineja, hartsia, kumeja ja vahaa.

Viranomaiskannanotto: Euroopassa rohdosalalla arvostetuimman viranomaisen eli Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan lakritsikasvi vaikuttaa antitussiivisesti (yskänärsytystä lievittävänä) ja ekspektoranttisesti (limaa irroittavasti). Sen käyttöaiheita ovat hengitysteiden tulehdukset ja myös mahatulehduksen lääkitseminen. Se toimii mietona laksatiivina. Komissio E:n monografian mukaan glykyrritsiiniä voidaan käyttää mahahaavan hoitoon 200-600 mg:n päiväannoksina. Käyttö olisi syytä rajoittaa 4-6 viikkoon, koska lakritsijuuri farmakologisina annoksina voi poistaa elimistöstä kaliumia."

Muistakin lähteistä löysin lakritsanjuurelle mm. seuraavia ominaisuuksia: lieventää yskänärsytystä, helpottaa käheää kurkkua, parantaa ruoansulatusta. Mielenkiintoinen yksityiskohtaisempi artikkeli aiheesta löytyy myös täältä. Kuten muidenkin lakritsituotteiden kanssa, runsas nauttiminen ei soveltune korkeasta verenpaineesta kärsiville. Kohtuus kaikessa, ehkäpä lakritsanjuuriteetäkään ei ole syytä nauttia ihan joka ilta.

Lakritsa karkkina menee minun arvostuksessani melkeinpä yli suklaan. Myös lakritsajäätelö on suurta herkkuani. Ostin myös luomulakritsajauhetta, mutten vielä ole montaa käyttökohdetta keksinyt. Uutena vuotena testattiin kyllä lakritsajauhetta lattekahvin maitovaahdon päällä, pienenä hifistelynä. Ehkä jauhetta voisi käyttää jossain jälkiruoissa. Ideoita?

Maukas gluteeniton karjalanpiirakka

Pieni mies on pitkään haaveillut karjalanpiirakoista. Sellaisista, joita hänkin saisi syödä. En ole raaskinut ostaa gluteenittomia ja maidottomia piirakoita, sillä niiden hinta on ollut aika suolainen. Jostain syystä olen myös mieltänyt piirakoiden leipomisen mahdottomaksi - tuleeko niistä edes hyviä? Iltapuuroksi keitellystä riisipuurosta tuli sen verran runsas satsi, että kynnys piirakoiden leivontaan laski mukavasti. Lisäksi oli leppoisa vapaapäivä ja lapsilla tekemisen pulaa. Pojat olivatkin innoissaan hakemassa essuja ja kokin hattuja; luvassa jauhojen pöllytystä ja pulikointia!

Taikinahan on varsin helppo tehdä. Tattarijauhoista tulee jokseenkin samanmoinen tuntu kuin ruisjauhoista. Lisäsin myös hiukan täysjyväriisijauhoja. Puuron keitin pussin ohjeen mukaan, mutta kauramaitoon.

KARJALANPIIRAKAT (gluteeniton ja maidoton)

Riisipuuroa (2 dl puuroriisiä, kauramaitoa, keitä puuroksi)
(raaka kananmuna, jos puuro jämähtänyt kuivakkaaksi)
1,5 dl tattarijauhoja
0,5 dl täysjyväriisijauhoja
0,5 tl suolaa
2 tl psylliumia
2 dl kylmää vettä

Sekoita psyllium kylmään veteen, turvota hetken. Psyllium tuo taikinaan sitkoa. Lisää suola. Voit käyttää myös pelkästään tattarijauhoja (2 dl). Sekoita jauhot vähitellen joukkoon. Taikina saa irrota reunoista ja olla hiukan kimmoisaa, muttei kuitenkaan kovaa. Muotoile taikinasta pötkylä, jaa se noin 20 palaan. Pyörittele palat palluroiksi ja laita takaisin taikinakulhoon vaikka liinan alle, etteivät ne kuivu. Taputtele pallura käsin vähän littanaksi tattarijauhoitetulla alustalla, kauli sitten taikinapulikan avulla ohuehko lätty. Jauhoita ja pyöräytä aina välissä, ettei tartu pulikkaan tai alustaan. Minulla puuro oli aika kuivakasta, joten sekoitin joukkoon yhden munan. Laita reilu lusikallinen lätyn päälle, rypyttele nätiksi.

Paista piirakat 250 asteessa, kunnes saavat hiukan väriä. Minulla reunoista tuli aika kovia, vaikka paiston jälkeen voitelin osan kirkastetulla voilla. Näillekin voisi varmaan tehdä vaikka margariini-vesiseoksen, johon piirakat voisi nopeasti upottaa uunin jälkeen.

Kannattaa jauhottaa huolellisesti!

Matkalla uuniin!

Piirakoista tuli tosi hyviä ja maukkaita. Eipä niitä enää illalla montaa ollut jäljellä!
Karjalanpiirakoiden teko mielletään aina työlääksi, mutta eihän tuo itseasiassa kovin monimutkaista ole. Varsinkaan jos puurokin on valmiina. Lasten kanssa tehdessä toki aikaa tuhrautui vähän runsaammin. Hienosti tuo leipominen sujui rypytystä myöden; ei minun tekemäni juuri eronneet lasten tekeleistä. Eikä itse tehtyjen tarvitse niin täydellisiltä näyttääkään :)

Smoothie päivässä, parhaina kaksi - olo tulee paremmaksi!

Kerroin viime postauksessa, kuinka oloni on muuttunut syötyäni noin vuoden verran smootheja. Eräs tärkeä seikka unohtui mainita hyvistä vaikutuksista: sen lisäksi, etten enää niin usein näytä äitiysneuvolan asiakkaalta, on positiivisia vaikutuksia huomattavissa myös vatsan toiminnassa! Se toimii! Hyvä olohan lähtee usein suolistosta - se yleensä opitaan vähän kantapään kautta.

Arkinen smoothie syntyy yleensä näistä: banaania, avokadoa, kylmäpuristettua kookosöljyä, tyrnejä, herukoita, puolukoita tai mustikoita, luomuraakakaakaorouhetta, luomupähkinöitä tai -manteleita, siemeniä vaihdellen (esim. pellavarouhetta, kuorittuja sesamin- tai auringonkukan siemeniä), kauramaitoa (kookos- tai mantelimaito sopii myös), hyppysellinen hyvää suolaa, vaikkapa ruusu- tai himalajansuolaa. Joskus hemmottelen itseäni ja ostan erikoisempia hedelmiä, vaikkapa mangon. Siitä tulee ihana raikas maku, tosin meidän lasten mieleen se ei ole. Maustamaton jogurtti jatkaa toisinaan hyvin smoothieta, jos tuosta lasista haluaa vielä riittoisamman satsin. Alkuun käytin paljon turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia, mikä tekee banaanin ja avokadon ohella koostumuksesta pehmoista ja ikäänkuin kermaista. Banaani on smoothieni perusosa, siitä saa juuri sitä mukavaa koostumusta ja luontaista makeutta. Lisäsokeria ei tarvita. Ei haittaa, vaikka banaanit olisivat kuinka tummia ja kypsiä, smoothieen voi käyttää hyvin ylikypsät pötkylät. Vinkiksi myös, että jos satut joskus hamstraamaan banaaneja liikaa, voit laittaa kypsät kuoritut banaanit pakastimeen! Kannattaa ehkä pilkkoa paloiksi, jolloin ne on helpompi lisätä soseutettavaksi. Etenkin kuumana kesänä varsin toimiva vinkki, jos haluaa todella raikasta ja kylmää herkkua hellepäivän viilennykseksi.

Kookosöljystä tulee hyvä maku ja siitä saa myös lisäenergiaa. Lapset sanovat sitä valkosuklaaksi, se on heidän mielestään hyvää! Itsellekin on siihen tullut ihan himo. Minä lisään kookosöljyä klönttinä yleensä suoraan purkista, senhän voi myös lämpimässä vedessä lämmittää juoksevaksi. Öljy sekoittuu ihan hyvin sauvasekoittimella, kun sen laittaa lasiin ainesten puoleen väliin, ettei se jämähdä suoraan sauvasekoittimeen. Pakasteiset aineet kannattaakin lisätä vasta öljyn sekoittamisen jälkeen.

Luomu-saksanpähkinöitä, luomumanteleita ja cashew-pähkinöitä, luomuraakakaakaorouhetta, kylmäpuristettua luomukookosöljyä, kuorittuja auringonkukansiemeniä, tyrnejä. 

Kun teen vain itselleni, kokeilen tuhdimpia makuja, kuten inkivääriä tai kurkumaa. Vihersmootheja en ole vielä kokeillut, en halua aiheuttaa mitään kammoa noille pojille. Toki ottaisin mielelläni vastaan sellaisenkin ohjeen, mikä sopisi lastenkin makumaailmaan. Smoothieni ovat lusikoitavia, ei niinkään juotavia. Täyttäviä ne ovat myös. Pärjään hyvin ruokatuntiin asti puolikkaalla tuopillisella. Lapset syövät usein myös leipää smoothien lisäksi, mutta toisinaan on kipollinen niin täyttävää, etteivät muuta jaksa.

Litran kookosöljypurkki toimii hyvin sekoitusastiana.

Kun näitä sekoituksia nyt on tullut tehtyä melkein joka aamu, olen mielestäni oppinut aika nopeaksi. Aikaa ei juuri mene enempää kuin leipien tekoon ja syömiseen. Kun muistan, laitan aamupalan alulle jo illalla. Mantelit ja pähkinät on hyvä liottaa etukäteen, jolloin niistä myös imeytyy paremmin kaikki hyvä. Eli laitan ne jo valmiiksi lasin pohjalle kauramaidon kanssa. Myös pellavarouheesta tulee hyvä vatsaa hellivä hyytelö, kun sen laittaa likoomaan jo edellisenä iltana. Valitettavasti en muista tehdä tuota toimenpidettä kovinkaan usein.

Jauheiden kokeilu on jäänyt vielä vähän toissijaiseksi. Carob-jauhetta ostin tarjouksesta, mutten ole vielä kokeillut sitä. Puhdistamon riisi-proteiinijauhetta olen silloin tällöin lisännyt joukkoon, mutta siinä on aika erikoinen suutuntuma. Olenkin laittanut sitä ihan todella vähän sekoitusten joukkoon, lähinnä itselleni.

Saapa nähdä, kuinka kauan tuntuu hyvältä tehdä näitä sekoituksia. Luulisi että vuodessa olisi jo kyllästynyt, jos olisi kyllästyäkseen. Alkuinnostuksessa tein sekoituksia jopa pari kertaa päivässä, toisinaan vieläkin viikonloppuisin. Uusien ainesosien keksimisellä puuhaan saa vaihtelua. Vielä en ole keksinyt sellaista sekoitusta, mikä olisi hyvä nauttia iltasella ilman puoleen yöhön kukkumista. Onhan noissa sekoituksissa aikamoinen energialataus. Ehkäpä kehoni kertoo minulle mitä tarvitsen, jos vain osaan kuunnella!

Onko sinulla jokin erityisen hyvä resepti - kerro minullekin :)

Kippis!

Tykkään smootheista kuin hullu puurosta!

Olen ollut aina oikea leipäsyöppö. Aamiaiseksi hujahti kevyesti neljäkin voileipää, sama homma iltapalaksi. Ei siitä koskaan kovin hyvä olo tullut, mutta tykkään leivästä ja olen aina syönyt niin. Puuron syöntiä en ole ikinä ymmärtänyt, koska se ei minulla pidä nälkää poissa tuntia kauempaa. Ihmettelenkin ihmisiä, jotka niin ylistävät kunnon aamupuuron tuomaa voimaa. Jostainhan se sanonta tulee, "tykkää kuin hullu puurosta"... Ehkä se sitten toimii joillakin. Lapsille toki toisinaan keittelen kaurapuuroa. Leivän honttaamisesta saattoi minulla vatsa välillä kipuilla ja varsinkin turvota. En ehkä tajunnut aiemmin edes yhdistää vatsan pömpötystä siihen mitä söin. Aamulla piti sitten vain valita ylle jotain armollisesti laskeutuvaa. Nyt olen noin vuoden verran syönyt aamiaiseksi pääsääntöisesti smoothien. Olo on ihan erilainen.

Osallistuin hiukan reilu vuosi sitten Lumo-puodin smoothiekurssille, jossa neuvottiin tekemään ihan erilaisia makusekoituksia, mihin olin tottunut. Aiemmin olin tehnyt lähinnä vain jätskipirtelöä tai vaihtoehtoisesti lapsille välipalaksi mustaherukka-banaani-jogurttipirtelöä. Nyt puhuttiin superfoodeista ja öljyistä, jauheista, monenlaisista terveysvaikutuksista ja varsinkin laadusta. Kurssilla kokeiltiin lämpimiä ja kylmiä versioita, kaikenlaisia minulle ihan uusia juttuja. Ja PAM, jäin ihan koukkuun. Siitä lähtien aloin tehdä smootheja melkeinpä joka aamu. Niinä leipäaamuina, kun en tuota herkkua tee, olo on ihan huomattavasti omituisempi. Vatsa turpoaa ja fiilis on jotenkin ihan tunkkainen, ehkä jopa janoinen. Tuntuu, ettei elimistö ole herännyt kunnolla. Sellaisina päivinä saatan tehdä smoothien väli- tai iltapalaksi paikatakseni tilannetta. Kyllä minä leipääkin syön välillä, mutta en voi syödä sitä samoja määriä kuin ennen, ellen ole valmis vatsanvääntelyihin.

Mango-avokado-tyrni

Teen aamusmoothien yleensä isoon oluttuoppiin sauvasekoittimella, siitä riittää lapsillekin pienet lasilliset. Myös isompi kookosöljypurkki on todella kätevä sekoitusastia, jos haluaa riittoisamman satsin. Tehosekoittimen käytöstä olen kokonaan luopunut, sitä on niin tylsä putsata. (Silläkin saattaa olla vaikutusta, että sekoittimemme ei ole ihan tiivis. Onnistuin ensimmäisellä käyttökerralla hienontamaan myös tiivisterenkaan ja söin sen. "Vararengas" ei ole koskaan istunut ihan täydellisesti).  Jossain vaiheessa pienin kieltäytyi syömästä näitä kokonaan, vaikka vaihtelin makujakin. Muutaman kuukauden tauon jälkeen hän sanoi taas haluavansa "sitä ihanaa smuutia". En ole uskaltanut tuputtaa, ettei tule täydellistä stoppia. En tiedä parempaa tapaa ujuttaa pojille niin paljon tehokkaita luontaisia vitamiineja. Lapsemme eivät ole ronkeleita, mutta eivät hekään sentään sellaisenaan syö tyrnejä, herukoita, avokadoa ym. superterveellistä. Smoothien joukossa ne menevät ihan huomaamatta. Happamanlaiset marjatkin tulee nyt paremmin käytettyä, kun aiemmin ne ovat tavanneet unohtua pakastimen perukoille.

Uskon, että meidän kaikkien vastustuskyky on nyt huomattavasti aiempaa parempi. Uskaltaako sanoakaan, mutta yleensä tähän tammikuuhun mennessä on jo kyllä rampattu kuureja hakemassa poskiontelo- ja korvatulehduksiin ja nuhaa kärsitty jo useampi kuukausi. Vastustuskyvyn koheneminen tapahtuu kuitenkin aika hitaasti. Vaikka aloitin vitamiinitankkauksen jo marraskuussa 2013, olin todella flunssainen ihan koko syys- ja talvikauden. Ennen smoothievillitystäni en myöskään tajunnut, että marjoja pitäisi syödä myös ihan itse, eikä varjella niitä pakastimen syvyyksissä vain lasten puuro- tai kiisselimarjoina. Terveestä äidistä on paljon enempi iloa lapsillekin.

Viime kesänä teki vähän tiukkaa, kun merellä ei tuo smootheilu onnistunut niin hyvin. Välillä herkuttelin mössöllä, johon laitoin banaania pilkottuna, kookosöljyä, bulgarianjogurttia, pähkinöitä ja hunajaa. Mutta ei se ollut yhtään sama juttu, siitä puuttui koostumus, raikkaus ja oikea lämpötila.

Suosittelen kokeilemaan smootheja aamupalana, varsinkin jos leivän mussuttaminen tuo ikäviä olotiloja tai on tarvetta tankata vitamiineja. Jos mietit, ettet mitenkään ehdi, voisit ajatella asian niin, että päätät arvostaa itseäsi ja olla laadukkaan ja terveellisen aamupalan arvoinen. Vaikka sitten heräämällä ihan pikkuisen aiemmin. Smoothien kanssa voit tietysti syödä myös leivän, jos haluat. Se ei mitenkään vähennä vitamiinipommin voimaa. Värikkäiden marjojen ja hedelmien käsittely aamutuimaan on myös hyvä ja iloinen herätys kurttuisille päästäisen silmille.

Millä reseptillä sinä lähdet aamulla liikenteeseen?

Jäänsärkijät aarrejahdissa

Metsä, lapset ja mielikuvitus. Siitä ei voi syntyä kuin seikkailu. No, yhdistetään siihen vielä ripaus vanhempien huonoa suuntavaistoa, eikä seikkailua tarvitse edes kovasti kuvitella.

Lähdimme pienelle extempore-kävelylle lähimetsään. Ajatuksella, että käydään vain vähän kurkkaamassa miltä metsä näyttää aurinkoisena päivänä; jospa lapsetkin saisivat vähän enempi tutkailtavaa mitä oma piha tarjoaa (ts. meno jäisellä pihalla yltyi vähän turhan villiksi). Lähimetsämme on aivan upea paikka, siellä mutkittelee polkuja ristiin rastiin ja osa poluista on merkittyjä luontopolkuja. Metsä on syksyllä mahtava herkkuaitta marjoineen ja sienineen. Luonto on todella monipuolista ja vaihtelevaa niin lajistoltaan kuin korkeuseroiltaan. Aivan huikea paikka hyvän mielikuvituksen omaaville ritareille, supermiehille ja ninjataistelijoille. Meidän retkemme ei ollutkaan hiljaisimmasta päästä.

Jäätyneet lammet ja pikkulammikot olivat pojista myös aivan vastustamattomia; joka jääkuviosta olisi pitänyt ottaa kuva ja kaikkia piti yrittää rikkoa. Hiukan jopa kauhistuttaa tuo pikkupoikiin sisäänrakennettu into jäiden rikkomiseen ja heikoillekin jäille menemiseen. Kieltoja järven ja lampien jäälle menemisestä saikin toistaa useamman kerran.

Vaikkei tuohon metsään varsinaisesti oikein voi eksyäkään, onnistuimme kuitenkin menemään polkuja jotenkin niin siksakkia, että retkemme kesti lopulta liki puolitoistatuntia. Kukaan ei silti valittanut etteikö jaksaisi loppuun asti. Pojilla oli kainalot täynnä keppejä, jäätä, jääpuikkoja ja muita aarteita, joita uskosti yrittivät kantaa koko matkan. Minäkin kannoin koko reissun mukanani haravaa, jonka pienin halusi välttämättä ottaa mukaansa mahdollisten aarteiden haravointiin...

Ensi kerralla otamme eväät, ehkä myös viitat ja naamiot! Ja laitamme kotioven lukkoon, eihän koskaan tiedä miten pitkä reissusta tulee...



Lunta maassa?

Kaverikarkki väijjyy konvehtirasiassakin

Kaikissa karkkisekoituspusseissa ja suklaarasioissa on aina jokin karkki, josta ei itse pidä. Sen nimi on kaverikarkki - sen voi antaa kaverille.

Oli pakko ottaa kuva ihan klassisesta keissistä, konvehtirasiasta.

Miksi niihin laitetaan ne kamalat ällömakeat marmeladikonvehdit, joita ei kukaan halua! Haluaisin järjestelmällisesti syödä yhden kerroksen kerrallaan, mutta on ihan pakko rikkoa maailmanjärjestys ja kuin varkain siirtyä jo alakertaan oikeasti hyvien konvehtien pariin. Siinä ne viimeiset kaverikarkit sitten lopulta pyörivät, eikä niitä syö kukaan. Aikuinen.

Ehkä maailmassa on vielä toivoa. Annoin poikani valita täydestä kerroksesta yhden konvehdin, luin vielä hänelle mitä ne sisältävät. Ja kuinka ollakkaan, hän valitsi vadelmamarmeladikonvehdin.

Myönnettäköön myös yksi pieni retkahdus. Vannoin itselleni kautta vatsan ja reiden, etten mene joulun jälkeen kauppareissullani lähellekään joulusuklaaosastoa. Eihän pieni ihminen voi isomman edessä yhtään mitään, kun hyllyt ovat täynnä joulusuklaita puoleen hintaan. Vaikka ostoskorini oli jo aivan täynnä, mahtui kainaloihin vielä sujuvasti melkoinen määrä suklaata. Jos vaan ihan vierasvaraksi, ainakin ne kaverikarkit...