Oli pakko ottaa kuva ihan klassisesta keissistä, konvehtirasiasta.
Miksi niihin laitetaan ne kamalat ällömakeat marmeladikonvehdit, joita ei kukaan halua! Haluaisin järjestelmällisesti syödä yhden kerroksen kerrallaan, mutta on ihan pakko rikkoa maailmanjärjestys ja kuin varkain siirtyä jo alakertaan oikeasti hyvien konvehtien pariin. Siinä ne viimeiset kaverikarkit sitten lopulta pyörivät, eikä niitä syö kukaan. Aikuinen.
Ehkä maailmassa on vielä toivoa. Annoin poikani valita täydestä kerroksesta yhden konvehdin, luin vielä hänelle mitä ne sisältävät. Ja kuinka ollakkaan, hän valitsi vadelmamarmeladikonvehdin.
Myönnettäköön myös yksi pieni retkahdus. Vannoin itselleni kautta vatsan ja reiden, etten mene joulun jälkeen kauppareissullani lähellekään joulusuklaaosastoa. Eihän pieni ihminen voi isomman edessä yhtään mitään, kun hyllyt ovat täynnä joulusuklaita puoleen hintaan. Vaikka ostoskorini oli jo aivan täynnä, mahtui kainaloihin vielä sujuvasti melkoinen määrä suklaata. Jos vaan ihan vierasvaraksi, ainakin ne kaverikarkit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!