Syksy oli tällä kertaa armollinen, antaen melkoisen pitkän siirtymän ennen ensimmäistä lunta ja kunnon pakkasia. Taisin saada viimeiset ruukut ja lasten lelut paikoilleen juuri edellisenä iltana ennen lumen tuloa. No, sen jälkeen on lumet sulaneet jo moneen kertaan ja sataneet uudelleen.
Talvipuutarhakin voi toki olla kaunis ja innostava. Talventörröttäjät ja kuuraiset kasvit ovat omalla tavallaan kauniita. Olen yrittänyt suosia pihalla ikivihreitä lajikkeita, jotka tuovat vihreää väriä vuodenajasta riippumatta. Tällaisia ovat mm. alppiruusu, pikkutalvio, mehikasvit ja isorikko. Salviakin on kaunis koko talven, ellei sitä ole syönyt kaljuksi. Eiväthän nekään metrisestä hangesta erotu, mutta lumettomana aikana kyllä. Havuja ei pihallamme kuusta lukuunottamatta enää ole. Taponlehteä olen koittanut saada leviämään, mutta se tuntuu ottavan aikansa.
Kauneus on katsojan silmässä. Nämä kuvat ovat tammikuulta.
 |
| Isorikko |
 |
| Pikkutalvio |
 |
| Kivipuro on kaunis talviaikaankin. |
 |
| Alppiruusun lehdet ovat tiukasti supussa, ihan kuin niillä olisi kova vilu. |
 |
| Näyttää siltä, kuin hommat olisi ihan juuri jääneet kesken, kun lapiokin tuossa vielä nojailee kuin tauolla konsanaan, Salvian kanssa rupatellen. |
Minulla on tällainen omanlainen systeemi itsekylväytyneiden pikkutaimien kanssa. Purkitan niitä ja laitan sijoitukseen milloin mihinkin penkin koloon. Istutuslaatikkokin toimii ihan hyvänä sijoituspaikkana. Tuolla paikalla kasvoi aiemmin herneitä, joten niiltä jäi hyvää tilaa. Helppoja siirtolaisia ovat etenkin laventelit, salviat ja oreganot. Pikkutaimet pääsevät sitten keväällä hieman herättyään uusiin koteihinsa - kenties johonkin uuteen penkkiin, ruukkuistutuksiin tai vaikkapa ystävien iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!