Jouluna satanut lumi oli niin ihmeellistä, että se yllätti kuin talven tulo autoilijat - joka vuosi yhtä suuri ihmetys. Minäkin tein tuolloin pienen kinkunsulatuskävelyn lähimetsän tienoille, hämmästellen valkoisen lumen tuomaa voimaa ja valoa. Suopursumetsä näytti ihmeellisen pumpuliselta ja puiden oksat olivat pehmeän höttölumen peitossa. Tällä viikolla on taas saanut väistellä loskaisia lätäköitä ja kastua vesisateessa. Eikös tämän pitäisi olla tipaton tammikuu?
 |
| Lumihattarapilvi männynoksalla. |
 |
| Ankanräpylöitä? |
 |
Aaprotin tuoksuvat oksat jäivät leikkaamatta talteen.
Se oli niin komea pitkälle syksyyn, että sai luvan huiskua tuulessa vielä talvenkin. |
Tulisipa pian kunnolla lunta, pääsisi hiihtämään! Ehdittiin juuri kerran hiihtää koko perheen voimin ennen lumen sulamista, ja se oli kyllä niin hienoa. Toivottavasti ei ostettu turhaan pojille uusia suksia, tai sitten täytyy tehdä reissu jonnekin missä on lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!