Pakkausöverit

Likimain kesäloman mittaiselle paattireissulle pakkaaminen on aina yhtä vaikeaa. Eipä silti; kun matkustaa pienten lasten kanssa, pitää lyhyellekin matkalle ottaa lähes sama arsenaali tavaraa. Useamman viikon tarpeiden arvioinnissa mielikuvitus lyö yleensä yli ja mieleen tulee ne päivät, kun lapsilla meni neljä paitaa ja viidet housut ja pyyhkeet lensi mereen. Vaikka olen mielestäni jo aika harjaantunut pakkaamisen jalossa taidossa, ei kyseisessä taitolajissa taida ikinä tulla valmiiksi.

Anoppini, joka on merillä ehtinyt viettää elämänsä kesistä suurimman osan, naureskeli huomanneensa muidenkin naisten toistavan tässä tietynlaista ilmiötä. Moni hehkuttaa keksineensä jonkin mullistavan tavan pakata tavarat ja sama juttu toistuu joka vuosi. Reissun jälkeen ollaan jälkiviisaita ja mietitään, että ensi vuonna otetaan vähemmän tavaraa. Eli ei tässä todellakaan taida tulla valmiiksi.

Minua ei liiemmin houkuttele pyykkituvissa istuminen lomalla, joten pakkaan mieluummin reilusti. Mutta myönnetään, että överiksi se taitaa aina mennä. Paattiin ängetyt vaatteet riittävät yleensä syksyn viimeisiin reissuihin asti. Itsellenikin otan mukaan kaikkia kivoja kesävaatteita, mutta silti tulee aina valittua ylle se lempihuppari ja nuhjaantunut fleece.

MITÄ ME NYT SYÖDÄÄN?
Tänä vuonna lisähaastetta ruokien pakkaamiseen toi yhden perheenjäsenemme uusi maidoton ja gluteeniton ruokavalio. Alkuun hirvitti, että mitä ihmettä sitten syömme. Mieli teki kaihoisia jäähyväisiä pääkallolle ja lämpimille voileiville. Tällä kertaa mukana onkin melkoisesti kuiva-ainetavaroita, sillä saaristokauppojen anti ei ole vielä tullut tutuksi moisten tuotteiden osalta. Kaapeista löytyy nyt myös jauhoja, kuivahiivaa, leivinjauheet ym. ajatuksena leipoa leipäsiä, mikäli näkkileipä ja riisikakut alkavat tympiä. Saapa nähdä, miten hyvin kaasu-uuni ja oma innostus kohtaavat. Harvemmin on sentään paatissa tullut leivottua.

Jostain silti pakkaamisen viime hetkillä tuli luovuttua, miehen puhistessa siihen malliin lisätessäni tavaraa kasseihin. Höyrytyskattilan höyryosa jäi kotiin, ja nyt jo kaduttaa. Siinä kypsyisi aina samalla lisäkkeet vaikkapa perunoiden kanssa. Kotiin jäi myös upouusi joogamatto, jonka tilasin itselleni juuri reissua varten. Mielessäni kuvittelin itseni joogaamassa laiturilla kauniissa aamu- tai iltaruskossa lokkien kirkunan säestämänä. Tästä haavenäkymästä puuttuu kokonaan heinäkuussa täpötäydet satamat ja joogaharrastukseni ollessa vasta aluillaan; huvittavan haparoivat "eiku-liikket". Jos joskus kehtaan jossain joogata, onnistunee se ilman mattoakin.