Matkamme jatkui Ahvenanmaan pohjoispuolelle, punaisten kallioiden Getaan. Kyyti oli leppoisaa, vaikkakin päivälle kertyi pituutta reilut 30 mailia. Lapset alkoivat käydä kierroksilla loppumatkasta. Kehittelelimme avuksi hölmöjä tietokilpailukysymyksiä, joita nauraessa meni mukavasti jonkin aikaa, mutta rantautumisen häämöttäessä luovutimme ja löimme tabletit kouraan. Hiljaisuus taattu.
Perille päästyä ja mereen vilaistua ei enää pelit muistuneet mieleen; sen verran paljon meressä kuhisi kalaa. Päivän ohjelmassa olikin pääaiassa onkimista ahdin suodessa avokätisesti antejaan. Kotoa kaivetut madot loppuivat kättelyssä. Hienoista ylpeyttä oli luettavissa lasten kasvoilta, kun saimme herkutella heidän pyytämiään ahvenia. Olivat ne hyviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi!